Arki on kirjaimellisesti ollut harmaata, ehkä mustaakin sen jälkeen, kun syksyn värit katosivat ja vesisateet tulivat tilalle. Joensuussa on ollut muutamia viikkoja pakkasta ja pikkaisen lunta, mutta vain niin vähän, että maata on vielä näkyvissä. Töihin lähtiessä on pilkkosen pimeää ja töistä palatessa päivänvalo on jo kaikkoamassa, niinpä lenkit koiran kanssa hoituu otsalampun kanssa, sen valon voimin on menty. Lauantaina iltalenkillä jalkani ja Riesan tassut kulkivat kummasti samaan suuntaan, sinistä valoa kohti Botanialle. Ihastelin Botanian ympäri kulkiessani kaukaa värivalojen loistetta ja soitin siltä seisomalta molemmille kaksosille, että kiinnostaisiko heitä lähteä sunnuntaina Visualfestivaliin. Olisi viimeinen mahdollisuus nähdä lähempää tämä tapahtuma, koska festivaalit päättyisivät.
Topias ei jaksanut sunnuntain jääkiekkopelin jälkeen enää lähteä mukaan, mutta Kassun kanssa saavuttiin paikalle satojen muiden ihmisten tavoin. Botanian edessä kokoajan ihmisistä kasvava kolmenkymmenen metrin jono ei rohkaissut kovasti, mutta jonotusta kesti onneksi vain parikymmentä minuuttia. Jonottajia kävi myös ilahduttamassa erilaiset valohahmot.
Näitä kauniita valokukkasia ihastelin jo lauantaina ohi kulkiessani. Vaihtoivat väriä ja näitä oli jotain sata kappaletta. Botanian sivuilta selviää, että Flower Forest on Visual Festivaalin pääteos ja Englantilaisen James (Jig) Cochranen tekemä.
Mekin vaihdettiin Kassun kanssa väriä smurffiin tuosta noin vain. Hahha.
Tällaisella järeällä tykillä lähetettiin valoa taivaalle. Minulla tuli tietenkin heti mieleen Batman, kumma ettei supersankaria näkynyt paikalla, vaikka häntä kutsuttiin. Hihhi.
Vanhan pöytästigan jääkiekkoukot olivat päässeet laskuvarjohyppäämään.
Näitä taideteoksia katsellessa tuli erikoisia tunteita. Tämän kohdalla tuli fiilis, että pitäisi pitkästä aikaa avata oikea kirja ja pysähtyä lukemaan. Yksi kirja onkin ollut pahasti kesken puoli vuotta, ehkä sen kimppuun pian.
Onneksi oltiin kaukaata viisaita Kassun kanssa ja puettiin lämpimästi. Jonottaessa meinasi kyllä vähän ruveta varpaita kylmimään, sellainen paikallaan kökkiminen pakkasessa on pahinta. Miinusasteita taisi olla kuitenkin vain yhdeksän, että ei mikään kovin paha.
Vitsit miten hieno tapahtuma tämä oli. Tuli niin iloinen fiilis kaikesta valosta ja kauneudesta. Toivottavasti tällä visuaalisella energialla jaksaa painaa pimeydessä menemään! Meikä innostuu ja inspiroituu kaikesta kauniista, joten tällainen visuaalinen tapahtuma nousikin yllättäen heittämällä yhdeksi hienoimmaksi kokemuksista. Hmm. Pitäisi varmaan ruokkia luovaa minääni enemmänkin taiteella.
Kävikö kukaan teistä Visual Festivaleilla?
Elena
P.S.Tsekkaa lisää tästä tapahtumapuutarhasta täältä -> Botania Joensuu
Olipas mennyt sivu silmän monta bloggausta. Ihania kuvia, kuten aina. Ja tarinoita. Tässä viimeisessä viehättävät erityisesti nuo pitsiset varjot. terkkuja äiskältä
VastaaPoistaKiitti äiti ❤️
PoistaVisual Festival oli ihan huikea, kävin itse lapsen kanssa siellä ja meillä meni reilusti yli kaksi tuntia paikan päällä. Kumpikaan ei olisi malttanut lähteä pois ja lapsi oli koulussakin kertonut, miten suuria kukkia ja muuta paikan päällä oli. :) Upea tapahtuma oli ja kaikki sujui todella hyvin, ei tarvinnut jonottaa, tiet olivat kunnolla hiekoitetut ja nähtävää oli paljon! <3 Ensi vuonna uudelleen ^^
VastaaPoistaVitsit, mietinkin kuinka siistiä lapsella tuolla tapahtumassa on. Katseltiin Kassun kanssa pienten innostusta paikan päällä ja tuli just se fiilis, että muistot varmasti unohtumattomat heille 🙂 Ihana kuulla, että teidän ei tarvinnut jonottaa. Me se parikymmentä minuuttia jonotettiin, mutta ei nyt mikään mahdoton aika ja kaiken odotuksen arvoinen tapahtuma 😃 Hyvää Joulun odotusta teille🤗
Poista