Riesa nukkuu pitkin pituuttaan kylkeäni vasten ja lämmittää mukavasti. Hän on melkein pituiseni venyttäessään tassunsa pitkiksi. Herään siihen, kun hän nuolaisee nenääni ja läpsäyttää tassunsa rintakehäni päälle, katsoo luottavaisesti silmiini ja kääntyy selälleen valmiina ottamaan vastaan rapsutuksia. Aamurapsutukset on parhautta myös minulle. Olen ollut koko elämäni todella läheisyydenkaipuinen ihminen. Sellainen, joka haluaa halata ja olla halattavana. Olla lähellä. Koska kaidemies tekee reissuhommia ja on niin paljon pois kotoa, yksinäisyys on tuntunut monesti erityisen yksinäiseltä. Varsinkin sen jälkeen, kun kaksoset kasvoivat isoiksi, eivätkä enää kaivautuneet kainaloon. Riesa on täyttänyt sellaisen kolon, etten edes ymmärtänyt niin voivan käydä. Hän saa minut tuntemaan syvää rakkautta ja ystävyyttä.
Aamurapsutusten jälkeen lähdimme keittämään karvakaverin kanssa kahvia alakertaan ja koska sunnuntai näytti valkenevan aurinkoisena, menimme juomaan sitä ulos. Hymyilytti niin isosti. Pikkuinen pakkanen, hitusen lunta maassa, nouseva aurinko ja joutsenet, jotka tulivat jo edellisenä iltana rantaamme. Eilen joutsenia oli neljä, tänään lasken yhdeksän kaunista lintua. He ovat varmaan kokoontuneet tänne yhteen ja lähtevät pian pois talveksi. Ihmettelen joutsenia koko päivän. Ja kummastelen miten tällaisten valkoisten pitkäkaulaisten lintujen katseleminen voi tuoda rauhan sisimpään. Joutsenet ovat fiksuja eläimiä. He valitsevat kumppanin ja ovat saman kanssa elämänsä loppuun asti.
Autoissa on talvirenkaat alla. Kasper vaihtoi anopin autoon renkaat ja kaidemies meidän toyotaan. Riesa oli apuna, kuinkas muutenkaan.
Kaksilahkeiset olivat katselleet ikkunasta, kun tuo yksi joutsen teki pökäleen. Nyt en enää voi olla näkemättä mitään muuta, kuin jäällä olevan tuotoksen näitä kuvia katsellessani.
Vesi on niin matalalla, että tänä talvena ei taideta tehdä avantoa. Olisko laiturin päässä puolta metriäkään vettä.
Polttopuut on tänä vuonna osittain tosi isoja ja niitä pitää vähän kirveellä sivaltaa pienemmiksi. Varsinkin jos puuhellaan haluaa sopivaa pientä puuta. Musta tulee varmaan superhyvä halon hakkaaja tässä, sen verran tullut tuota kirvestä heiluteltua. Hehh.
Tämä sunnuntai oli pitkästä aikaa oikein todella sunnuntain tuntuinen. Juhlittiin pihviaterialla viime viikon isäinpäivääkin, kun kaidemies ei ollut silloin kotona. Nukuttiin pitkät päikkärit. Kiireetöntä ja leppoisaa. Ja tziljoona kuvaa joutsenista, ehkä niistä tulee teillekin hyvä mieli.
Minkälaiset sunnuntait on teistä parhaita?
Elena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti