Pimeä alkaa taas syrjäyttämään päivänvaloa. Illat on yhenäkkiä pimeitä ja aamuisin tuntuu hitusen vaikeammalta herätä, kun aurinko ei olekaan nousemassa vielä viideltä. Kelikin jäätää luut ja ytimet kesän helteiden jälkeen.
Sandaalit ja shortsit ja kaikki muutkin kesävermeet saisi pakkailla komeroon kannellisiin laatikoihin säilytykseen. Kunhan nyt keräisi ensin voimia arkipyykkien setvimiseen. Luulin, että tässä vaiheessa elämää kaksosten ollessa jo 17-vuotiata, olisi enemmän aikaa ja jaksamista kotitöille, mutta ilmeisesti kiirettä pitää edelleen. Kai sitä on kiire olla ulkona koiran kanssa, tänäänkin suunnattiin heti töiden jälkeen metikköön juoksemaan ja jäähallin taakse lumikasoihin pyörimään. Tai huh, tuostahan meinasi saada melkein sellaisen käsityksen, että minäkin olen juossut ja pyörinyt lumikasoissa. En nyt sentään, mutta asiat mitkä tekevät koirastani onnellisen, tekevät nykyisin minutkin hyvin onnelliseksi. Niinpä ollaan kyllä harjoiteltu jo yhdessä juoksemista, ehkä tulevana talvena piehtaroidaan sitten yhdessä lumihangessakin. Hahha.
Ulkona tarkenee vielä hyvinä päivinä kiva villaneuletakki päällä ja äidiltä joululahjaksi joitakin vuosia sitten saadut merinovillasukat jalassa. Nämä harmi kyllä alkavat kulua puhki, koska ovat olleet niin kovalla käytöllä. Vink vink joulupukki.
Tilattiin jo alkukesästä semmoinen sairaalloisen iso satsi polttopuita liiteriin. Viime talvena polttopuut loppui tylysti kesken kaiken ja se näkyi shokkiyllätyksenä talvikuukausien sähkölaskuissa. Tällaisessa vanhassa omakotitalossa, jossa vähän viheltää sieltä täältä, lämpö karkaa myös helpommin. Pelkällä sähkölämmityksellä kulut juoksee nopeampaa kuin Usain Bolt. Tällä hetkellä ihan suorastaan pelottaa tulevan talven sähkölaskut. Yritetään minimoida kuluja lämmittämällä pelkällä puulla taloa niin kauan kuin mahdollista. Takkoja talossamme löytyy olohuoneesta, kaikista kolmesta makuuhuoneesta ja keittiössä on lisäksi puuhella.
Muutenkin kaikki toimet sähkölaskun pienentämiseksi on keskusteltu läpi. Lämminvesivaraaja on säädetty pienemmälle ja suihkussa oloaikoja lyhennetty. Vaatteitakin pitäisi yrittää pestä harvemmin ja tuulettaa vaikka pesemisen sijaan. Mietin jo talvikuukausille näille meidän teineille uudelleen käyttöön tietokoneaikoja, ettei pöytäkoneet hyrrää käynnissä puolta päivää. Kai me eletään kynttilänvalossa pimeän ajan lävitse ja luetaan kirjoja television katselemisen sijaan. Hahha. Oikeasti ei paljon naurata. 
Kesän kukkaset ulkona ruukuissaan vetelevät jo viimeisiään. Syksy on tullut. Pihallamme olevan vaahteran lehdet ovat alkaneet punertaa ja koivuissa näkyy keltaisia lehtiä. Syksy on kivaa ja kaunista aikaa aina niin kauan, kuin keli on kuiva. Aurinkoisella säällä itseasiassa ihan vuoden parasta aikaa! Sateiden saapuessa väkisinkin vähän mielialakin vetää matalammalle. Ilmeisesti niitä sateita on luvassa tällä viikolla. Pitänee kaivella kumpparit ja sadetta pitävä takki esille.
Jos sähkön hinta mietityttää, niin mietityttää myös ruoan hinta. Mietin, että meillä on ollut talousasiat ihan ok, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen ja rahankäyttöni on muuttunut aika tavalla. Kaupassa olen ennen ostanut tasan sitä mitä on tehnyt mieli, nyt tuijotan tiiviisti kilohintoja ja mietin muutenkin miten ruoassa voisi nipistää ja ainakin yritän minimoida hävikkiä.
Mietin paljon sitä miten kävin pienenä tyttönä papan kanssa ruokakaupoilla. Yhdestä kaupasta haettiin liha, toisesta maito ja kolmannesta leipä. Ihan vain sen mukaan miten sanomalehdissä oli ilmoitettu päivän tarjousten olevan. Nykyään mihinkään ei voi luottaa. Tuntuu, että meitä kuluttajia viilataan linssiin. Kaupat ovat keksineet erilaisia keinoja saada ihmiset ostamaan tuotteita, vaikka niissä ei ole mitään alennusta. Hyllynreunaan lätkäistään vain kyltti, jossa lukee tarjous, tarjouslapun alta löytyy normaali myyntilappu jossa on ihan sama hinta, kuin tarjouslapussa. Jossain julisteessa lukee tästä ilmoitimme. Ilmoitettiin vain se hinta, mikä oli jo alunperin, mutta kuulostaa siltä kuin tuotteessa olisi alennus. Ugh. Olen puhunut.
Riesa on kanssani ihan samaa mieltä. Vai miltä näyttää?
Syksyn tullen minuun on iskenyt perus pesänrakentajamoodi päälle. On siivottu vaatealkovia, vaihdeltu petivaatteita, siistitty sisätiloja. Kaivettu esille pattereilla toimivia kivoja sisustusvaloja ja etsitty kynttilät käyttöön. Olen viimein uskaltanut jättää myös pyykkikorini lattialle. Se on majaillut viime vuoden heinäkuusta tuossa tuon vaatetangon päällä, kun Riesa rakasti pentuna hakea sieltä likaisia sukkia. Nyt alan luottaa siihen, että koira osaisi jättää ne rauhaan, onhan hän jo 16 kuukautta vanha!
Syksyn tullen tekee myös mieli vähän herkutella. Ainakin sen vastapainoksi, että kuntoilee. Silloinhan sitä on omasta mielestään ansainnut kaikkea hyvää. Nutellalla ihan "kevyesti" voideltuja paahtoleipiä ansaitsin yhdellä istumalla neljä kappaletta. Jestas miten hyvää!
Ajattelin ottaa taas puuhellan käyttöön. Vaikka se ei varaakaan lämpöä, samalla ruoan valmistuessa lämpöä leviää kuitenkin asuntoon. Win win tilanne, kun saa monta kärpästä samalla lätkäisyllä ja plussaa myös kodikkuudesta. Puuhellalla kokkailusta tulee ihan omanlaisensa vibat. Koekokkailin puuhellalla yhtenä päivänä töiden jälkeen nyt, kun kelit ovat vielä olleet sellaisia, että kehtaa tuulettaa. Hella on ollut sen verran pitkään taas käyttämättä, että sen pinta käryttää alkuun kaikkea likaa, joten kokkailujen aikana piti olla ikkunat ja ovet auki. Koska meillä ei siis ole huuvaa tai ilmastointia keittiössä, siksi tuuletus. Muutaman lämmityskerran jälkeen tilanne rauhoittunee taas. Testasin, että puiden sytytyksestä kesti kymmenen minuuttia, että vesi alkoi kiehumaan, joten ihan tuolla laittelee ruokaa näppärästikin. Tekee ihmismielelle myös hyvää, ettei kaikki tapahdu salamana sekunnissa, kuten niin monia asia tässä maailmassa tänä päivänä.
Riesan kanssa ollaan tässä käyty rämpimässä soissa ja metiköissä. Koira on ollut kuuman kesän jälkeen paljon vireämpi, selkeästi kesällä oli rauhallisempi kaveri, kun helteet veti hänestä suurimmat mehut. Syksyinen metsä on niin mahtava paikka. Raitista ilmaa, ei paljoa ötököitä, paitsi hirvikärpäsiä, yöks.
Vähän kevyesti hävettää edes kertoa, mutta näitä palmikkovillasukkia aloin neulomaan viime vuoden keväällä. Sainkin niiden varret valmiiksi ja sitten meille tuli koiranpentu, enkä sitten ihan hetkeen olekaan tarttunut puikkoihin. Nyt on jo kiire saada sukat valmiiksi, koska edellisten itselleni tekemien villasukkien pari on kadoksissa ja kelit viilenevät kovaa kyytiä. Puikoille pitäisi saada myös jotain uutta kivaa. No hitto, on minulla edelleen kesken yksi palmikkoneuletakkikin. Onhan siitä puhuttu varmaan ennenkin, että se on vieläkin vaiheessa. Naurettavaa, mutta en taida saada sitä koskaan tehtyä valmiiksi. Saisinkohan viimein kaivettua vähän selkärangastani siihen motivaatiota? Mitä lottootte?
Topihan se siinä. Poika on lukion toisella luokalla ja harrastaa edelleen jääkiekkoa. Tässähän on enää yhdeksän kuukautta ja meidän kaksoset ovat täysi-ikäisiä. Hitsi, aikuisia! Tähän väliin pohditaan asiaankuuluvasti, että mihin nämä vuodet ovat oikein menneet ja mihin ne pienet vaahtosammuttimen kokoiset kikattelevat kaksoset oikein katosivat.
Ihan pakko saada aina työpäivän jälkeen iso kuppi kahvia ja juoda se mieluiten ulkona keittiön rappusilla. Lempparipaikalla. Nyt, kun ei ole vielä satanut sitä vettäkään kovin ja tarkenee. Riesa rakastaa kanssa makoilla rappusilla, se on vaan paras paikka pitää silmällä maita ja mannuja.
Kaidemies on ollut oudosti jo pidemmän aikaa joka viikonloppu reissutöiltä kotona. Normaalisti hän on kotona joka toinen viikonloppu. Riesa ilmoittaa sellaisella pentu-uikahduksella, kun mies tulee töistä autolla kotiin. Hänellä on superkuulo ja maailman paras vastaanottokomitea. Riesan takalisto pyörii onnesta, kun hän on niin iloinen miehen tullessa kotiin. Jos koirat käyttäisivät housuja, niin sanoisin ettei hän pysy housuissaan. Hheh. Kotiin on nykyään entistäkin mahtavampaa tulla, kun siellä odottaa tämä maailman paras ystävä.
Nuuhku. Olisipa mielenkiintoista tietää mitä kaikkea koiralla on mielessä, kun hän nuuhkii jälkiä.
Kassu syömässä makaronimössöä tässä. Joskus ei ole sen kummallisempaa ruokaa arkena. Keitettyä makaronia ja paistettua jauhelihaa, mutta teinit tykkää. Ja itseasiassa omasta mielestänikin makaronimössö on ihan semijeppis. Rupesin ihan miettimään, että mistä mieleeni edes tuli tuollainen semijeppis ja mitä se nyt sitten tarkoittaa. Ihan ok?
Yritän muistaa siistiä Riesan turkkia säännöllisesti, mutta hitsit miten helposti sitä unohtaa ja tälläkin hetkellä toveri tarvitsisi perusteellisemman siistimisen. Viimeksi leikeltiin vähän korvakarvoja ja kaulanalueen karvoja. Siitä on muutama viikko, mutta taas alkaa jotenkin näyttää siltä, että jotain pitäisi vähän tehdä asian suhteen, kun homma jäi hitusen vaiheeseen. Haluaisin löytää jonkun säännöllisen rutiinin tähän touhuun, mutta en oikeastaan vielä tiedä tai ole oppinut, että kuinka usein turkkia kannattaa siistiä.
Haluaisin tehdä jotain meidän makuuhuoneelle, mutta en oikein tiedä mitä. Siivousintoilujeni keskellä en keksinyt muuta, kuin vaihtaa petivaatteet. Ehkä maalia johonkin seinään?
Riesa kulkee metsässä vapaana. Hän jää aina odottelemaan minua tai tulee luokse käymään välillä. Aina makuulle tällä tavoin käydessään hänellä on aikeissa jollain tavalla hypätä leikkisästi ja yllättää minut. Niinpä heitän hänelle jonkun namin maahan ennen kuin toteuttaa aikeensa ja pyydän etsimään, jolloin päälle hyppiminen on saatu unohtumaan.
Topi lähdössä jäähallille. Laittaa kotoisasti kenkiä jalkaan keittiössä. Laitoin molemmille pojille uusiin kenkiin rahaa, kun valittelivat puhkimenneitä lenkkareitaan ja olivat olleet hyvin jeesinä kotitöissä. Heidän on parempi alkaa opetella vähän enemmän rahan käyttämistä. Kaksoset saivat reilun vuoden ajan lapsilisät tileilleen ja tekivät itse tarvittavia hankintoja. Nyt ovat siinä iässä, että lapsilisät loppuivat ja rahaa ei oikeastaan tule enää mistään, ellei osallistu kotona hommiin tai hanki jostain muualta työtä ja saa sitten sitä kautta rahaa.
Kävin siivoten ja järjestellen vaatteeni lävitse. Löysin kaksi vaatekappaletta, joita en jostain syystä ole käyttänyt, mutta ne vielä odottelevat jotain kivaa tilaisuutta päästä päälle. Eivät ole ihan arkivaatekamaa. Muuten olen aika tyytyväinen siihen, miten olen saanut vuosien mittaan muokattua vaatekaappini sisältöä niin, että siellä ei ole mitään turhaa. Hamaostoksia tulee enää harvoin ja mietin tarkkaan mitä ostan ja itseasiassa myös milloin ostan. Saatan odotella jonkun tarpeellisen, hyvälaatuisen ja miellyttävän vaatteen alennusta puoli vuotta. Ennen tällaista siivousta tehdessäni kierrätykseen lähti hävettävän monta pussillista vaatteita, joita ei vain tullut käytettyä, koska olivat tavalla tai toisella virheostoksia.
Päivän yksi kivoimmista hetkistä on nykyään se, kun laittelen kotona ruokaa tai tiskailen ja Kassu tulee keittiöön samaan aikaan soittelemaan omaa musiikkiaan ja juttelemaan päivän kuulumisia. Monesti hän samalla auttelee jossain pöydän kattamisessa tai muussa vastaavassa touhussa.
Riesan mielestäkin varmaan päivän parhaita hetkiä on se, kun me kokkaillaan. Samalla aina treenataan hänen kanssaan jotain omalla paikalla olemista tai muuta sellaista.
Meal preppaamassa eväitä töihin. Teen nykyään muutamalle päivälle kerrallaan eväät boksiin valmiiksi. Tässä valmistumassa kanasalaattiin sisäfileitä. Keitetyt kananmunat toimii jääkaappikylminä aikaisina aamuina, kun haluaa napata nopeasti jotain syötävää ennen töihin lähtöä. Varaan aamuisin hyvin aikaa, että kerkeän lenkittämään Riesan kunnolla, mutta omalle syömiselle ei tahdo koskaan jäädä aikaa, joten tarvitsen tällaisia yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja. Banaani vielä kaveriksi keitetyn munan kanssa, niin avot!
Keittiön hyllyt, kaapit ja ruokakomero odottelevat vielä, että saisin nekin laitettua järjestykseen. Vähän on tullut tavaksi keväällä ja syksyllä käydä ne lävitse. Eivät ihan hirveitä siistimisiä kaipaa, lähinnä hyllyjen pyyhkimistä ja semmoista pientä viilausta. Anoppi hankki keittiöön tuollaisen kätevän maton, siitä varisee hiekat lävitse ja keittiö näyttää paljon siistimmältä. Riesalla on välillä keittiön lattialla joku viltti, kun harjoitellaan omalla paikalla olemista.
Syksyn auringonlaskut ovat olleet kauniita. Mieltä ilahduttaa erityisesti auringon viimeisten säteiden osuessa sisälle ja kaikenlaisten varjojen piirtyminen astioihin ja seiniin.
Riesa lempipaikallaan mammutin kanssa. Häntä kovasti ihmetyttää, kun ei ollakaan enää koko päivää vain pihalla. Tykkäisi niin kovasti vain päivystää tuossa, kuten minäkin.
Miten teillä menee? Mietityttääkö myös tulevan talven sähkölaskut? Onko teillä jotain kikkoja tai konsteja laskujen pienentämiseen? Entäs joko syyssiivoukset on aloitettu ja kynttilät kaivettu esille?
Elena
