Yksi pilkku kaksi litraa

Moccamaster pulputtaa kuumana höyryävää tummapaahtoa kahvipannuun. Teen aamupalaleipiä eväsrasiaan miniluumutomaattien seuraksi ja kaadan kauramaitoa pieneen kannelliseen lasipurkkiin. Jääkaappi on vähän tyhjähkö ja eväsleipien sisälle ei löydy mitään sen kummallisempaa kuin ingmariinia ja oltermannia. Meille on tullut Riesan kanssa tavaksi tehdä sunnuntaiaamuisin pidempiä metsäretkiä ja mikäs sen mukavampaa kuin nauttia eväät jollain mättäällä. Olkoonkin sitten vaikka vaan tylsät juustoleivät, mutta kyllä ne ulkoilmassa maistuu ruhtinaalliselta. 

Sunnuntait on aika best koska ihmiset nukkuvat silloin pidempään ja ihan minne sitten meneekin aamusta, saa olla yleensä aika rauhassa. Jotenkin kaipaan todella paljon rauhoittumista hiljaisuudessa. Metsä on siihen oikein kiva paikka, siellä on hiljaista ja aivot saa nollaantua. Varsinkin jos löytää hyvät mustikka-apajat, koska mustikoiden kerääminen saa  olon tyyneksi ja oudon onnelliseksi. Se on sellaista hommaa joka toimii terapian korvikkeena. Hitaasti kipon täydentyessä, mielen sykkyrät aukeaa ja mitä isompia mustikoita löytää, sitä enemmän hymyilyttää. On se jännä. Jokainen kerta mustikassa käydessäni mietin, miten niin yksinkertainen tekeminen voi tuottaa korvaamattoman suurta iloa.

Riesa oli kovin kummissaan tällä mustikan poiminta metsäreissullamme. Normaalisti metsässä käydessämme liikutaan kuitenkin eteenpäin, eikä vaan kytkintä paikoillaan. Alkuhämmästyksen jälkeen Riesa ensin auttoi poimimaan mustikoita. Tosin omaan suuhunsa. Sitten hän jäi vartioimaan ympäristöä.

Ennen Riesaa minua aina jollain tasolla pelotti olla mustikassa. Yksin metsässä ollessa mielikuvitus lähtee meikäläisellä äkkiä lentoon ja pienetkin rasahdukset muuttuvat ajatuksissa vaaralliseksi kirvesmurhaajaksu tai joksikin pelottavaksi eläimeksi. Tällä mustikkareissulla olikin ensimmäistä kertaa ikinä peloton fiilis. Riesa, kun vahti ympäristöä valppaana. Kerran koira ilmoittikin haukahtamalla, että tuolla on muita marjastajia. 

Palkinnoksi kahden tunnin kärsivällisesti vahtimisesta ja selustani turvaamisesta, tehtiin vielä metsässä kävelylenkkikin. On ihan kiva huomata, että Riesa osaa rauhoittua myös metsässä ja malttaa odottaa pitkiäkin aikoja sitä, että tapahtuu jotakin.

Joko teidän pakkaset on täytetty marjoilla talvea varten? Minä kerkesin jo syömään kaikki poimimani marjat viikossa.

Elena

Kesäloma kotona

Miten teidän kesälomat on menneet? Onko ollut lomaa? Minulla oli viikko. Se oli sääennusteiden osalta kamala, mutta koska sääennusteet nyt on olleet oikeassa? Lopulta ei satanutkaan kaatamalla koko viikkoa, vaan paistoi aurinko. Muutama ukkoskuuro pyyhälsi ohi, mutta ne olivat nopeita mennessään.

Auringonlasku pilvisellä taivaalla ukkosen jälkeen.

Joku tirppa iltauinnilla.

Virhe pitää saunan pukuhuoneen ikkunaa auki, koska hyttyset!

Välillä värit on vaan enemmän kuin kauniita.

Uudet suosikkikorvakoruni Tuokiolta. Ennen en ollut yhtään korvakoruihminen, mutta kaikenlaisten puisien korujen ilmestyttyä, minäkin olen innostunut. 

Siitä taitaa olla jo muutama vuosi, kun ensimmäistä kertaa keksin roudata rantasaunamme pukuhuoneeseen hetekan. Pukkarista tuli nopeasti kiva kesähuone, jossa voi nukkua ja tuntea olevansa vähän kuin mökillä, vaikka onkin kotona. Täällä on tänä kesänä nukkunut minun lisäkseni myös Kassu ja kaidemiehen kanssa oikeasti nukuttiin tuossa yhdessä yksi yö. En tajua miten mahduttiin! Toinen jos käänsi kylkeä, niin toisenkin piti kääntyä. Hihhi. Molemmat pojat ja itsekin olen viettänyt tuolla myös päivällä aikaa. Siellä saa olla ihanan rauhassa. Meillä kaksoset jakavat makuuhuoneen, joten varmasti välillä kaipaavat omaa tilaa. Ainakin näin kesällä se onnistuu. 

Tällä kertaa kesälomalla useamman yön tuolla rantasaunalla nukkuessani koiramme Riesa seuranani, saatiin ihastella uskomatonta ukkosta, joka pyyhkäisi ylitsemme ja sen jälkeen rauhoittuvaa luontoa.

Katseeni kiinnitti erityisesti tuo uhkaava teräväkärkinen tumma pilvi.

Topias paiski kotona kesälomani aikaan hommia, että sai rahat Ilosaarirock lippuun. Kasper taas oli vapaaehtoisena, että sai sitä kautta rokkilipun hommattua. Tänä vuonna kaksoset olivat toista kertaa Ilosaarirockissa. Ensimmäisen kerran he olivat mukanamme seitsemän vuotta sitten. Tänä vuonna menivät sitten omien kavereidensa kanssa.

Kaipasin kipeästi uusia patalappuja ja sitten iskin silmäni näiden kauniiseen kuvioon. Sitten ne ovatkin roikkuneet tuossa, kun en ole raaskinut ottaa niitä käyttöön. Ihan naurettavaa siis, en haluaisi sotkea näitä ollenkaan. Hahh.

Katseletteko koskaan pilviä ja bongailette jotain niistä? Minun mielestäni tuo pilvi näyttää ihan koiralta.

Meidän koti on siitä hassu, että jokaisesta eteisestä, autosta ja mitä ihmeellisimmistä paikoista löytyy aina työhanska. Ja just yksi työhanska. Missä se toinen hanska on? Jossain parittomien sukkien kanssa?

Riesa, hän on kyllä sitten maailman ihanin eläin. Paras ystävä ja kaikessa aina mukana. Viikon päästä ollaan menossa virallisiin lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Toivottavasti kaikki siellä ok. 

Riesa muuten rakastaa uimista. Järvessä ja mutalammikoissa, suossa ja kaiken maailman jorpakoissa. Onneksi lenkkien jälkeen päästään aina uimaan, että saadaan kaikki ravat herrasta pois helposti. 

Kesälomaviikko meni nopeasti ja ihan kotona rantasaunalla nukkuessa, uidessa, saunoessa ja olihan sitten vielä Ilosaarirock!

Mitä te teitte kesälomalla? Matkustelitteko vai olitteko vain kotosalla?

Elena