Ulkona on meneillään joku ei toivottu märkä lumimyrsky. Koiralla ripuli. Onneksi sekin ulkona eikä toistaiseksi sisällä. Ihmiset talossa tervehtyneet tai tervehtymässä jostain kurkkukipu, yskä ja sitkeä lima taudista. Tätä sairautta on kestänyt jo kuukauden päivät. Tauti siirtyy perheenjäsenestä toiseen ja se on testattu olevan negatiivinen koronan osalta moneen kertaan. Kevät se vaan siellä ilmoittelee tulostaan, siihen kuuluu kevätlenssu, valon lisääntyminen, kellojen siirto ja takatalvi.
Aurinko paistaa vähän ja alat havahtua talven horroksesta, jossa täällä maassa eletään aina lokakuusta maaliskuuhun. Pimeyden tilalle tulee valoa. Juuri, kun alat päästä ihanien valoisien aamujen makuun, piristyt ja innostut, systeemi läväyttää avarilla naamalle ja kelloja siirretään niin, että taas heräät pimeään ja olet uudelleen väsynyt rytmin sekoittuessa. Yrität kuitenkin olla positiivinen. Kyllä se kesä vielä tulee ja talvivaatteet saa pakata jonakin päivänä pois.
Kevättä ja tulevaa kesää voi fiilistellä niinä päivinä, kun aurinko antaa parastaan. Yhtenä maaliskuun perjantaina kaidemies oli kaivanut työpäiväni aikana tähän järkkyyn lumimäärään polun rantanuotiolle. Tehnyt sinne tulet. Järjestänyt meille istumapaikat, makkaraa paistettavaksi ja juomaa juotavaksi.
En oikein ihan äkkiä keksi mitään sen mieluisampaa tekemistä, kuin istua omalla pihalla kaidemiehen kanssa ja keskustella henkeviä auringon laskiessa.
Meikäläinen istui jätkänkynttilän päällä. Ihan kätevä palli ja yllättävän hyvä istua.
Saapuva kevät, vesilammikoiksi sulavat lumet ja loska innostivat tilaamaan uudet kumisaappaat puhki kulutettujen tilalle. Lemon Jellyn saappaat ovat ulkonäöltään vähän katu-uskottavammat. Näyttävät ihan nahkasaappaille äkkivilkaisulla.
Järven jäällä on hankiaiset. Tosin ei niin varmat. Jalka saattaakin upota ja syvällekin. Ja kohta tuolla ei varmaan uskalla kävelläkään, ellei halua pullikoida jäiden pettäessä.
Uusilla kumisaappailla ei myöskään kahlata missään sairaan syvissä lammikoissa, koska sivuilla menee vetoketjut, joista vesi pääsee sisään. Pohja on kuitenkin paksu, joten jalat säilyy kyllä kuivana ellei ne sitten hikoile sisäpuolella. Tätä on testattu, koska talvikenkieni vetoketju meni rikki ja olen pitänyt näitä kumppareita jalassa kokonaisen päivän.
Tulet ulkona lämmittivät meitä kaidemiehen kanssa senkin jälkeen, kun aurinko alkoi jo painua kunnolla piiloon horisontin taakse ja ilma viilenemään. Viihdyttiin nuotiolla ilta kahdeksaan asti. Kasperkin piti meille seuraa ja Riesa tietysti. Topiaskin pyörähti hakemassa paistettua makkaraa ennen kuin lähti jääkiekkoreeneihin. Jääkiekkokausi on tällä erää ohitse ja vielä on pojalla päätämättä jatkaako hän ensi kautena pelaamista. Se on jännä tuo murrosikä, kun alkaa tulla muitakin mielenkiinnon kohteita. Jääkiekko vie ehdottomasti paljon aikaa ja kaikki viikonloput on buukattu pelejä täyteen.
Jos tästä lumesta haluaa jotain iloa kaivaa irti tässä vaiheessa vuotta, niin juomat pysyvät ainakin kylmänä. Hehe.
Kassun kengille on käynyt sellainen hassu, että Riesa on syönyt toisesta melkein koko nauhan. Me ollaan nyt aloitettu Riesan kanssa koirakoulu ja harjoitellaan päivittäin kotitehtäviä joita saadaan ja kouluttajan vinkistä erityisesti rauhoittumista ja luopumista. Koirakoulu on jo nyt maksanut itsensä takaisin, kun olen älynnyt miten paljon enemmän ja millä tavoin meidän pitää reenata ja tuloksiakin alkaa näkyä. Riesa myös selkeästi tykkää kaikesta mitä touhutaan yhtessä, joten se tekee minut kovin onnelliseksi.
Auringonlaskut ovat aina kauniita, mutta pilvien kanssa astetta parempia.
Päivät ovat olleet välillä niin kirkkaita, että sälekaihtimia on ollut pakko laittaa kiinni. Kiva, kun aurinko lämmittää jo nyt paistaessaan kotiakin. Odottelen kovasti pienempiä sähkölaskuja. Tänä talvena ne eivät ole paljon naurattaneet. Olen viime kuukaudet kulkenut kodissamme sammutellen valoja perässäni ja pienennellen pattereita. Yrittänyt kaikin tavoin saada sähkölaskuista edes piirunverran pois.
Aika monen ihmisen kanssa on mietitty sulavatkohan nämä lumet juhannukseksi pois. En ihan heti muista milloin lunta on ollut näin paljon. Tottakai lumi on ollut talvella tervetullutta, mutta tässä vaiheessa vuotta sitä toivoisi jo kovasti ettei ainakaan tulisi lisää. Näyttää sen suhteen aika huonolta tällä hetkellä.
Auringonlasku teki haloilmiön pilvien keskelle.
Kaidemies lähti työasioissa käymään etelämmässä maata. Kotona lomailua ei taida olla enää kovin montaa viikkoa jäljellä. Kerkesimme sentään käymään tammikuussa Rukalla viikon lomalla ja tehtiin viime kuussa myös viikonloppureissu Ouluun. Aika paljon ollaan vain kökötelty talvena kotosalla. Koti on kiva paikka tosin, ei siinä mitään vikaa ole. Nyt, kun meillä on tämä koirakin, niin ei paljon huvittele häntä ilman lähteä mihinkään.
Riesan radiolle ei ole talvella ollut kovin paljoa käyttöä, koska hän ei ole joutunut olemaan paljoakaan yksin kotosalla. Jätetään koiralle siis aina radio päälle, kun jää yksin kotiin. Peittää vähän ulkoa tulevia ääniä ja ehkä siitä on jotain seuraakin. Meidän pitääkin tässä uudelleen harjoitella yksin olemista ennen kuin mies lähtee takaisin töihin, että toinen taas tottuu siihen paremmin.
Nämä uudet kumisaappaat tuoksuvat muuten sitruunalta. Sellainen jännä yksityiskohta, jota meidän miespuoliset perheenjäsenet eivät oikein osanneet arvostaa. Itsestäni on aika mukava, kun saappaat tuoksuvat raikkaalle, vaikka siellä jalka olisi ollut pitkäänkin. En tosin tiedä kauanko tämä tuoksu kestää, tuskin ainakaan niin voimakkaana pitkään kovassa käytössä. Hmm.
En malta odottaa, että lumet sulavat pois ja näkee taas nurmikkoa. Ja voi istua rantanuotiolla vähän kepoisemmissa vaatteissa. Tosin nurmikko tuo ensimmäisenä tällä hetkellä myös mieleen, että pitää miettiä miten punkit torjutaan. Ja rantanuotiolla kesällä istuminen olisi mukavampaa, jos saataisiin aidattuun pihaamme hankittua vielä portti, niin Riesa pysyisi paremmin pihassa ja voisi olla astetta rennommin. Hassua miten koiranomistajana yhtäkkiä miettiikin ihan erilaisia juttuja niin monesta asiasta.
Elena
