tiistai 8. helmikuuta 2022

Auraamattomat tiet

Menin tänäänkin autolla töihin, koska olen sillä tavalla vähän mukavuudenhaluinen ihminen ja arvostan ehjää pääkalloa. Lunta oli tullut lisää yön aikana niin paljon, että oli haastavaa saada ulko-ovea auki, kun lähdimme Riesan kanssa aamulenkille. Mietin ulkoilun jälkeen, ettei meikämuijan jopolla paljoa edetä siinä lumimäärässä, kun aura-autoakaan ei ollut näkynyt huudeilla. Toisin toissayönä. Riesa ilmoitti kyllä haukumalla kello 4.30, että tietä aurattiin. Meille ei tule enää kukaan salaa. P.S. Tiedän myös, että roskakuski kävi illalla 19.40. 

Tavoitteeni käydä pyörällä töissä on suhdeluvultaan noin fifty sixty. Sixty autolle. 





































      



Kunhan vaan katoin, että olisko kaappiin ilmestynyt jotain syötävää.



Muuten tulee liikuttua päivittäin paljon, mutta sillä tavalla kävellen koiran kanssa. Olen ajatellut, että 20 minuutin pyöräily töihin ja toiset töistä kotiin olisi sellainen mukava pikku hyödyllinen lisä liikkumiseeni. Talvipyöräily ei ole sinäänsä mitenkään ihmeellistä kunhan vaatetus ja menopeli on kunnossa, mieluiten myös pyörätiet.


Elena