maanantai 18. lokakuuta 2021

Lokakuun ruska

Kaksoset ovat syyslomalla. Viereisessä makuuhuoneessa näkyy tietokoneiden näyttöjen sinertävää valoa. Pelit on käynnissä. Välillä jompi kumpi polkaisee jalalla lattiaa, työntää tuolia kauemmas pöydästä tai iskee nyrkillä pöytää, kun pelit eivät mene putkeen. Poikien vatsat on täytetty kermaisella lohikeitolla ja jälkkäriksi paistamillani letuilla. Mietin, että tänään olin ihan hyvä äiti. Lapset saivat itsetehtyä ruokaa eikä mitään valmislihapullia. Teinit syövät niin paljon, että tuntuu mahdottomalta tehdä ruokaa samaa tahtia, kuin sitä katoaa kaapista.

Riesa nukkuu keittiön lattialla. Koiranpennun hampaat vaivaavat kovin. Yritän auttaa toista parhaani mukaan. Pureskellaan vähän enemmän kongeja ja saatan jollain lelulla tai sormillani hieroa toisen kutiavia ikeniä. Keinot tuntuvat vähän helpottavan häntäeläintä.

Ikävöin pihamme väriloistoa lokakuun ensimmäiseltä viikolta, aurinkoa ja valoakin. Nautittiin ruskasta täysillä. Nopeasti lehdet katosivat puista ja nyt ne on jo haravoitu pois.


 
 Oli kansallinen korvapuustipäivä.
 
 Ja ruohomaton päällä pihlajanlehtikuorrute.
 
 
 Päikkäreitä kaverin viekussa.
 
 
 Postin kuljettama yllätys ystävältä.
 
Jääkiekkoreeneistä märällä tukalla kotiin palannut poika.

 Koira joka ei ymmärtänyt miksi hiekkaa ei saisi syödä.

Kaidemies kotona kolmen viikon reissutyöputken jälkeen.
 
 
 
Pihahommissa avustavia lapsia.
 
 Ilmeisesti maksaruoho? Kaunis syyskukka.
Autotallissa kaksipyöräisten kanssa viihtyvä teini.
 
Keittiön eteiseen hommatut jätteiden kierrätysastiat. Pahvit, muovit, metalli ja pullot ovat löytäneet paikkansa. Jestas, en ymmärrä enää viikon käytön jälkeen miten ollaan kerätty paperikasseihin kaikki ennen. Sitäpaitsi nämä astiat on kätevä ottaa mukaan kierrätyspisteelle. 
 
 Meidän toveri. Aina mukana menossa.
 
Miten niin en voi muka käyttää haravaa?
 
 Noo. Ehkä pikku päikkärit ja koitan uudestaan jos voi jelppiä.

 
Voin kyllä auttaa kuljettamaan haravoituja lehtiä. Mihin se viedään?
 
 
 
 

 
Ainakin saan palkkaa, kun käyttäydyn nätisti.
 
 
 Kuulin, että jos kaivaa tarpeeksi syvälle, niin pääsee toiselle puolelle maapalloa.
 
Kassukaan ei antanut auttaa haravoinnin kanssa, saanko jooko vähän edes koittaa?



 

Levitän tän pressun teille valmiiksi, niin alkakaahan haravoimaan niitä lehtiä kyytiin.

Olen kaatanut viinilasiin täyteläistä hyvää Italialaista ruskapunkkua. Casa Marrone Appassimentoa. Valitsin sitä Alkon hyllyltä viime viikolla vaihtaen samalla kuulumisia puhelimessa ystävän kanssa. Puhuimme lähes kaksi tuntia. Syksy on pitkien puheluiden ja lämpöä tuovan punkun aikaa. Ulkona tuulee, vihmoo vettä ja on sysipimeää. Annan viinin valua hitaasti nieluun. Voin maistaa nahkamaisuutta, mustaherukkaa ja mokkaa, mausteita ja karhunvatukkaa. Olen tyytyväinen vilttini alla villasukat jalassa kynttilöiden liekkien lepattaessa kevyesti. Aion viimein avata kirjan, jonka ostin kuukausi sitten. Kevättalvella keskenjääneet villasukatkin odottelevat, että neuloisin ne loppuun.


Elena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti