keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Kalliojärvellä ja Kolilla

Retkireppua on pakkailtu syyskuussa ahkerasti. Jos ei sada alvariinsa kaatamalla, syyskuu on toukokuun lisäksi lempparikuukausiani ulkoiluun. Värit ja valo ovat parhaimmillaan, eikä ole liian kuuma tallustella. Ilma on vitsit raitista! Plussaa myös siitä, ettei lentävät öttiäiset ole tikkaamassa nahkaa. Ei ole muuten yhtään ikävä kaikkia kutisevia puremia ärsyttävissä paikoissa. 

Reippailtiin kaidemiehen ja Riesan kanssa Kalliojärvenkierros. Aurinko alkoi sopivasti paistaa, kun jätimme auton parkkiin ja suuntasimme metsään. Koiranpentu sai kuljeskella vapaana suurimman osan matkasta ja nuotiopaikalla hänet palkittiin kongilla, jota jaksoi tyytyväisenä koko taukomme ajan askarrella. Saimme miehen kanssa rauhassa paistella makkaramme ja hörppiä kahvimme kuksista.

Ollaan yritetty viedä Riesaa erilaisiin paikkoihin, joissa maasto ei olisi aina samanlaista. Erilaisilla alustoilla liikkuminen on kehityksen kannalta tärkeää. Arkilenkeillä kuljen melkein aina kumppareissa, koska poiketaan niin paljon teiltä ja poluilta. Tällä luontoretkellä kuljettiin polkua pitkin koko matkan.

Ollaan pakattu retkireppua myös Kolille. Sinne Kassu lähti meidän mukaan matkaan. Riesa pääsi ensimmäistä kertaa maisemahissiinkin, se olikin jännää, mutta meni hienosti. Ukko-Kolin kallioperällä olikin vähän haastavampaa innokkaan pennun kanssa. Kuvaa varten oli turvallisempaa ottaa Riesa syliin, ettei nykäise meitä alas. Maisemat on aina yhtä sykähdyttävät.


Reippailut ei vieläkään voi olla kovin pitkiä koiranpennun kanssa, mutta hei ensi vuonna tähän aikaan voidaan mennä jo pidemmille patikoinneille! Jes!


Aika herkkua lammasta kongin sisuksissa. 



Hän odottaa <3

Ja nuuskii. 
Meillä oli muuten Kassunkin kanssa Kolille varattuna Riesalle kongi siksi aikaa, kun nautittiin maisemia  ihastellen munkit ja muut taukoherkut. Olen aika onnellinen, että Kassu on lähtenyt mukaan luontoon useammankin kerran tässä viime viikkoina. Sellaista harvinaista yhteistä aikaa. Näillä meidän perheen nuorilla, kun on niin paljon nykyään menoja, että meikämutsin kanssa metsään lähteminen ei välttämättä ole ykkösenä mielessä.






Luonnossa oleminen on jotenkin paljon erityisempää, kun tämä häntäeläinkin on mukana nauttimassa sielunsa kyllyydestä. 

Kolin ja Kalliojärven kierroksen lisäksi ollaan reippailtu Lykynlammella, Jaamankankaalla, Pärnävaaralla, Elovaarassa, Karhunmäessä, Noljakassa, Kuhasalossa, Utransaarilla ja ylipäänsä kodin lähettyviltä löytyvissä metiköissä. Seuraavaksi haaveilen vähän kauempana olevista kohteista, ainakin Patvinsuosta, Petkeljärvestä, Ruunaasta, Reposuosta, on täällä loputtoman paljon luontoa tutkittavaksi ja osaa on tullut koluttuakin. Sellaisiin on alkuun helpompi lähteäkin Riesan kanssa, kun tietää sopivan pituisia reittejä.

Ollaanko siellä ulkoilmaihmisiä?

Elena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti