Olen usein sanonut ääneen, että haluaisin olla aina yhtä energinen säästä riippumatta. Haluaisin, mutta en ole. Tämä syksyisin alkava pimeys ei ole koskaan helppoa, vaan piru vie vaikeaa. Vaikeampaa mitä enemmän elämän tiimalasissa hiekka on kerennyt valumaan.
Ajattelen olevani energinen aikaansaava ihminen, ilmeisesti toisinaan en tosiaankaan ole. En tiedä onko olemassa ihmisiä, jotka ovat joka päivä varusteltuna samalla mielentilalla ja energiatasolla. Koen, ettei kokoajan voi kulkea korkealla, koska ei ne huiput tunnu miltään, ellei välillä käy matalammalla tai tasaisemmalla maalla.
Omaa virettä ja ajattelutapaa olen opetellut korjaamaan pääni sisällä, valitsen olevani toimelias ja pirteällä tuulella. Saatan katsella sateisina tai pimeinä päivinä vanhoja valokuvia, värikkäitä ja valoisia, joista tulee lämmin fiilis. Yleisempi lähes päivittäin käytössä oleva vaihtoehto on kuunnella jotain voimaannuttavaa musiikkia samalla, kun päättää unohtaa väsymyksen tai muuten huonot fiilikset. Sellaista musiikkia minkä tahdissa tekee mieli napsutella, tanssia tai rummutella käsillään reisiin.
Aina väsymystä ei saa korjattua ja on pakko levätä. Nukkua päikkärit. Ja vitsi miten monet olen nukkunut syyskuussa! Joka päivä ennen maanantaita. Pohtinut
ensin mitä hommia normiaskareiden lisäksi kotona täytyisi hoitaa ja
sitten raahustanut sohvalle Riesan kanssa ajatellen, jos nukun ensin ja sitten tartun puuhiin. Yleensä päikkärit toimivat minulla niin, että piristyn. Syyskuussa on vain väsyttänyt enemmän nukkumisen jälkeen ja kaikki tekeminen on tuntunut tahmealta.
Maanantaina päätin valita jaksaa tarttua toimeen houkuttelevan sohvan sijaan. Halusin tyhjentää pääni jo kuukausia vaivanneesta hommasta, pakastimen sulattamisesta. Viritin mieleni oikeaan asentoon ja musat kaakkoon. Jostain siunaantui vielä uskomattoman kaunis päivä jonka antama aurinkoenergia motivoi tekemään enemmän kuin olin suunnitellut. Energisen siivouspäivän jälkeen on tuntunut siltä, että syvä väsymys ja tahmea kausi on selätetty. Sormet ristissä sille.
Riesa oli suurena apuna pakastimen sulattamisen kanssa. Jäätä oli kertynyt kunnioitettavasti kesähelteistä asti, kun ovea on auottu jäätelön toivossa ja laitettu huonosti kiinni.
Siivouspäivän iltana lähdettiin Kuhasaloon ulkoilemaan Topiaksen ja Riesan kanssa. Juotiin kuumaa kaakaota ja katseltiin mahtavaa auringonlaskua. Hieno päätös päivälle ja koiranpentu oli ansainnut kunnon palkintomatkan koko päivän avustamisen jälkeen.
Ollaan tehty Riesan kanssa muitakin reissuja Joensuun seudulla ihan arkena niin, että pakkaan matkaan kuumaa juomaa termariin. Arkihetkistäkin tulee jotenkin spesiaalimpia, kun pysähtyy nauttimaan tutuistakin maisemista joiden ohi tulee usein vain kuljettua.
Näihin kuviin palaan varmasti sellaisina päivinä, kun on pimeää ja harmaata. Väriloistoon ja muistoihin.
Onko siellä muita jotka painii syysväsymyksen kanssa?
Elena