Kevät(siivous)

Kevätsiivous ja syyssiivous. Ne on joka vuosi, mutta ei kesäsiivousta tai talvisiivousta. Ketä nyt kesällä siivoaminen kiinnostaa, on paljon parempaakin tekemistä. Kukaan ei ole kesällä edes sisällä näkemässä mitään sotkua. Aina ulkona, rannalla tai jossain reissussa, kun vaan mahdollista. Talvella on ihan turha siivota, on niin pimeää ettei näe kuitenkaan mitään. Parempi vain pimeinä kuukausina sammutella loputkin valot ja pistää kynttilät palamaan. Sellaisessa tulenliekin valossa mitään pölyhiukkasia näy. Mutta keväällä. Keväällä näkyy kaikki valon tullessa. Sitä ihan joka vuosi tuijottaa niitä ilmassa leijuvia pölyhiukkasia, että oliko nämä muka täällä talvellakin. Ja syksyllä ilmojen viiletessä sitä alkaakin kaivautumaan taas vilttien alle kotisohvalle ja miettii, että miten täällä sisällä on tämän näköistä. Alkaa varautumaan pitkään pimeään talveen ja tekee kodista kodikkaan pesä pesäsen.

Sain viikko sitten perinteisen kevätsiivousinnostuksen. Roudasin kaikki mahdolliset matot pihalle, pölytin ja kuurasin paikkoja puoli päivää. Pesin peittoja ja tyynyjä, vaihdoin petivaatteita. Kadotin paksuimmat talvitakit ja villavaatteet komeroon laatikkoon ja kaivelin kesäisempiä vaatteita esille.

Kevään merkki on sekin, että joutsenet tulevat. Samat kolme joutsenta joka vuosi. Ovat alkukeväästä monesti kotimme lähistöllä ja siirtyvät sitten jäiden lähtiessä ilmeisesti muualle. Tässä tyypit lähtemässä lentoon.

Parasta on seurata jäiden lähtemistä ja vettä elementtinä. Voisin vain tuijotella tuntikausia tällaista tyyntä järvenpintaa ja siihen heijastuvia asioita.

Kaikki maasta esiin puskevat kasvit ja jostain syystä eniten raparperi saa minut hymyilemään typerästi. Joka vuosi tuijottelen näitä ja haaveilen siitä kevään ekasta kirpeän raikkaasta raparperipiirakan puraisusta. Vähän vaniljajäätelöä kaveriksi vielä, nam.

Olemme seuranneet koko huhtikuun, että koska jäät sulavat rannastakin. Tämän viikon alussa nämä viimeisetkin olivat kadonneet. Piti jo viikonloppuna kaivaa rakennustikkaat laiturin päähän, että voisi pulahtaa uimaan saunasta, mutta sitä en vielä saanut aikaiseksi. Ensi viikolla ehkä?

Puihinkin alkaa tulla lehtiä. Kuulen jo melkein korvissani tuulen mukana kahisevat lehdet.

Tästä se lähtee, makkaran grillaaminen meinaan! Kevään ekat paistettuna rantanuotiolla pihan haravoimisen lomassa toimii kätevänä lounaana.

 

Ei kevättä ilman uusia viherkasveja kotiin. Vaikka omistan edelleen mitä surkeimman viherpeukalon. Tätä kodinonnea pitäisi kastella altapäin niin, että multa pysyisi tasaisen kosteana. Hahhaa! Sijoitin sen tiskialtaamme yläpuolelle, että näen sen joka päivä ja muistaisin kastella. Kattellaan kuinka kauan pysyy hengissä.

Rakastan auringonlaskuja. Kukapa ei? Eniten haaveilen aina tähän vuodenaikaan, että kerkeän kesällä valvomaan yhden yön rantanuotiolla hyvien ystävien kanssa ja katsella päivänvalon katoavan ja alkavan taas heti sarastamaan.

Tein kevätsiivousta hyvään aikaan, koska meille tuli monen monen kuukauden jälkeen viikonlopuksi vieraita. Kaidemiehen sisko Pilkun kanssa. Mieskin palasi maanantaina viiden kuukauden lomailun jälkeen takaisin töihin, mutta tuli onneksi heti viikonlopuksi kotiin. Olen potenut vähän eroahdistusta ja suuntasin yhtenä päivänä kaupungille ilmeisesti lohduttamaan itseäni shoppailemalla keväisiä vaatteita. Se ei auttanut kyllä yhtään, joten marssin lähikauppaan jäätelöaltaalle ja karkkihyllylle. Sekään ei kyllä auttanut yhtään. Shoppailusta ja mässäilystä saa sen hetken ilon, kun sitä kestää. Kun rahat on mennyt ja mäysät kadonneet vatsanpohjalle, voi olla helposti vieläkin surkeampi olo. Mut kyllä tää tästä taas, kun tottuu.

Pilkku juoksi heti innoissaan järveen pitkän automatkan jälkeen viilentäytymään.

Odottelen vielä, että anopin laittelemat tulppaanit nousevat kukkimaan penkistä.

Soutuvenehän pitäisi talven jälkeen vissiin pestä taas. Järvellä on näkynyt jo pientä kuhinaa, innokkaimmat heti melomassa.

Laura jätti Pilkun muutamaksi tunniksi meidän hoitoon ja paistateltiin päivää laiturilla. Käytiin myös kävelylenkillä ja bongattiin sorsia.

Kassun kanssa leivottiin juustokakkuja, muuten poika on ollutkin mopolla menossa aina, kun keli on sallinut. Topiakselle ostettiin eilen oma mopo ja kortti vielä pikapuoliin kätöseen, niin näkyyköhän näitä kumpaakaan enää kotona.

Meillä on ollut haaveissa pitkän harkinnan jälkeen oma koira. Kaikki muut perheenjäsenet ovat jo vuosia näyttäneet vihreää valoa karvaiselle kaverille, mutta minun on pitänyt antaa ajatukselle aikaa. En ole aikaisemmin nähnyt, että koira olisi saanut meillä tarpeaksi huomiota ja aikaa, kun ollaan lennetty ruuhkavuodet vaan harrastuksista toiseen ja olen hädintuskin kerennyt lapset hoitamaan miehen ollessa töissä. Nyt elämäntilanteemme on sellainen, että koirakaveri on tervetullut.

Topiaksen jääkiekkokausikin tuli päätökseen ja vikat pelit pelattiin viikko sitten. Nyt pitää vaan jaksaa keskittyä vielä viimeisiinkiin kokeisiin, että saisi mahdollisimman hyvän päättötodistuksen lukiota varten.

Meillä oli kaidemiehen kanssa sen verran yhteistä aikaa töitteni lomassa, kun oli viikonlopun kotona, että kerettiin perjantaina saunomaan ja lauantaina viemään Pilkkua lenkille. Nyt mies on jo lähtenyt taas takaisin tienpäälle. Tässä kuvassa kuivaa pyyhkeellä Pilkkua eteisessämme, koira oli uimisen jälkeen vähän märkä. Hihh.

Oli ihana, että oli vieraita pitkästä aikaa. Koko talvi oltiin niin paljon näkemättä ketään tai tekemättä mitään. Silläkin tämä kevät on tervetullut ja kesä. Uskaltaa vähän paremmin liikkua kotoa pois.

Onko teillä aloiteltu jo pihan kuopsuttaminen ja sisätilojen tomuttaminen?

Elena

Kukkosensaaressa aamupalaretkellä

Keväässä, auringonpaisteessa, lisääntyvässä lämmössä ja valossa, lintujen iloisessa sirkutuksessa ja pehmeissä väreissä luonnon puhjetessa kukkaan sekä eloon, on jotain taianomaista. Sanokaa sanojat mitä sanotte, mutta kaikki tuntuu tänä vuodenaikana mahdolliselta. On jotain toivon tuntua, helpotusta siitä, että sisätilat kattoa pitelevien seinien kanssa voi jättää kaikkialla näkyvien pölyhiukkasten kanssa hengailemaan ja siirtyä ulos! Elintila kasvaa. Hiukset ja kynnetkin kasvaa, no kaikki muutkin karvat kohisten, hah, kiitos auringonpaisteen ja D-vitamiinin. Uskokaa uskojat mitä uskotte, mutta kyllä se vaan niin on, että purkkivitamiineista saa mikrogrammamerkinnöistä huolimatta ihan erilaiset imeytyvyydet kuin luonnonsädettimen kautta.

Heräsin keskiviikkona aikaisin ihmettelemään lämpenevää päivää ja suuntasin lenkille Kukkosensaareen. Hengittelin syvään virkistävän raikastavaa ilmaa ja kuuntelin lintujen iloista sirkkuttamista ja titi-tyyttelyä. Rintaan kohosi pakahduttava tunne ja annoin parin onnenkyyneleen tipahtaa poskelle ilosta. Mitä sitä sen kummemmin selittelemään, selittämisen selättämiseksi. Tietäjät tietävät mikä se tunne on, jos ovat itse sen myös kokeneet.

Päätin lenkkini jälkeen, että seuraavana aamuna tulisin myös, mutta pakkaisin mukaan kahvia termariin ja aamupalaa. Näin itseni istumassa rantakalliolla aamuaurinkoa paistattelemassa mustaa kultaa kupilkasta siemaillen ja jos jostain asiasta on vahva visio, niin se kannattaa toteuttaa. Terveisin elämänkokemus.

Ja kannatti lähteä ihan vaan näiden värien ikuistamisen vuoksi.

Olin liikkeellä niin aikaisin aamulla, että sain olla pitkään ihan vaan lisääntyvän auringonvalon kanssa.

Pakkasin reppuun viltin kallion ja takamukseni väliin, keitin kotona kahvit termariin ja pyöräilin sitten lähikaupasta smoothieta, kauramaitoa ja kauraherkkua lisäksi.

Tuntui, etten mitenkään saanut ikuistettua sitä miten valo todellisuudessa näihin rannassa oleviin kaisloihin osui. Kimalsivat kuin kulta.

Jätin joponi tyhjälle parkkipaikalle, mutta kolmen tunnin retkeni jälkeen se oli jo tullut täyteen autoja. O

Ensimmäiseen ihmiseen törmäsin täällä kivien päällä keikkuessani. Mies juoksi reppu selässä loikkien kiviä pitkin kuin gaselli, toivotin hyvää huomenta. Taisin vähän haukkoa henkeäni siinä miettiessäni, että tyyppi vain hyppeli vaivattomasti horjahtelematta kiviä pitkin. Itsehän varo varovasti etenin hitaammin kuin etana eteenpäin. Kun mies tuli takaisinpäin vastaan, huikkasin, että näyttää tosi pelottavalta tuo meno. Juttelimme hetken. Hän kertoi, että kivien päällä hyppely on hyvää koordinaatiotreeniä. No on varmasti! Minä en varmaan uskaltaisi, pelkäisin taittavani nilkkani. Toivotin hänelle hyvät reenit ja hän toivotti hyvää valokuvausta, että tulee varmaan hyviä kuvia. Kyllä tuli.

Kun olin juonut kolmannen kupilkallisen kahvia, syönyt aamiaiseni ja mietin lähtöä takaisin kotiin, nuotiopaikalle kalliopaikkani viereen tuli vanhempi mies pyörää talutellen reppu selässään. Kysyi sopiiko laittaa tulet. No tottakai. Hän oli tullut muutama kuukausi takaperin Suomeen takaisin Saksasta, jossa oli asunut kymmeniä vuosia. Kuulin tarinoita koronarajoituksista siellä, miten sakkoja lävähtää kaikesta. Joku hänen ystävänsä oli pitänyt kotonaan saunaillan vähän liian usealle henkilölle ja naapurit olivat ilmoittaneet poliiseille, jotka ratsasivat paikan. Ojensivat talon omistajalle usean tonnin sakon ja muille yhdelletoista osallistujalle 500€ sakon per naama. Mietittiin miten koronatesti voi maksaa 280€ ja lentolippu Saksaan vähemmän. Juttua olisi riittänyt pitkään, mutta puolentunnin rupattelun jälkeen oli pakko lähteä valmistautumaan töihin lähtöön.

Kotimatkalle lähtiessäni oli pakko pysähtyä vielä lintujenruokintapaikalle. Hassu puu-ukko oli taustalla. Lintuja oli syömässä paljon, mutta kuvien ottaminen niistä olikin hieman haastavampaa. Vanhempi nainen oli myös kuvaamassa lintuja. Kuiskasi, että punarinta on käynyt pari kertaa, siitä pitäisi saada kuva. Olimme hiljaa, että linnut uskaltaisivat tulla syönnille. Sain muutaman kivan kuvan. Sitten jostain pölähti pyörällä äänekkäitä ihmisiä ja linnut säikkyivät taas pois. Nainen kertoi, että jossain pitäisi olla kyltti, joka kieltää mekastamisen siinä. Pelottelevat linnut pois. Ja hän oli ollut kerran patikoimassa ja nähnyt hillerin. Oli saamassa siitä hyvää kuvaa, kun jotkut ajattelemattomat ihmiset olivat rymistelleet paikalle ja kuva jäänyt ottamatta. Mietittiin, että eläinten kuvaaminen on haastavaa, mutta palkitsevaa. 

Pakko suositella teille tätä vadelman makuista kauraherkkua. On mielestäni aivan älyttömän hyvää ja uusi suosikkini!

Tietäkää tietäjät mitä tiedätte, mutta minä tiedän sen verran myös, että kaikki maailman ihmiset ovat pimeän talven jälkeen kaivautuneet ulos piiloistaan ja lähteneet myös ulos. Ja ihmiset ovat hyvällä tuulella, juttelevat tuntemattomille, toivottavat hyvää huomenta ja siinä on jotain mukavaa. Tulin hyvälle mielelle koko aamupalaretkestäni, sekä näistä keskusteluista ihmisten kanssa, joita en tunne.

Huomenna paistaa aurinko ja alkuviikosta myös, ehkä sinäkin teet jonkun hyvänmielen retken lähelle luontoon aamiaiselle kuuntelemaan lintujen laulantaa.

Nauttikaa ihmiset keväästä, hymyillään toisillemme, kun kävellään vastaan <3

Elena