Kaksosilla oli viime viikko hyvin ansaittua hiihtolomaa ja kaidemies on edelleen kotona, näillä näkymin huhtikuun loppuun asti. Iso hymy ja jippijei sille! Perheen kaksilahkeiset lomailivat sillä välin, kun itse kävin töissä alkuviikon. Vapaapäivien koittaessa riesaksi tuli yskä kesken ruokakauppareissun. Kurkkua alkoi yhenäkkiä kutittaa ja sain muilta kaupassa olleilta ihmisiltä tuomitsevia katseita ja ympärillemme muodostui nopeasti kymmenen metriä tilaa. Mitä tuokin on tullut yskäisenä tänne ihmisten ilmoille? Sitähän he varmasti ajattelivat, että tahallani tulin kauppaan yskimään. Mistä sitä voi valita hetken jolloin sairastuu? Illalla kaupasta kotiin päästyämme nenästä valui jo vettä ja kroppaan oli levinnyt joka paikan kolotus. Pääsin heti seuraavana aamuna koronatestiin lievine oireineni ilman kuumetta ja ilahduin vuorokauden sisällä saapuneesta negatiivisesta tuloksesta. Jokin vilustuminen vissiin vaan, joka alkaa olla onneksi jo takanapäin.
Joensuun kaupunki ja Valoparta Oy järjestivät Laulurinteelle Kari Kolan tekemän Valo liikuttaa -valoteoksen ulkoilureittejä ympäröimään hiihtolomaviikon ajaksi. Laulurinnettä kiersi reilun kilometrin mittainen kävelyreitti, sekä hiihtolatu. Ihmettelin jo edellisellä viikolla päivällä hiihtäessäni, että mitä ihmeen johtoja muutama mies oli vetelemässä latujen ympäristöön ja muutaman päivän päästä syy selvisi. Tervehdyttyäni käväisimme eilen, eli teoksen viimeisenä iltana kaidemiehen ja Kassun kanssa iltakävelyllä ihailemassa väriloistoa.
Kevättalven ensimmäiset tulppaanit ovat ilahduttaneet maljakoissa. Tulppaaneille saa hyvin jatkoaikaa, kun muistaa vaihtaa uuden kylmän veden ja katkaista hieman vartta. Vettä kannattaa laittaa maljakkoon vain muutamia senttejä ja veden sekaan voi laittaa lunta tai jääpaloja. Tulppaanit diggailee kylmästä, joten niitä ei kannata laittaa patterin tai takan läheisyyteen. Jos mahdollista, niin maljakon voi nostaa yöksi viileämpään paikkaan, vaikka eteiseen.
Kassu valmiina lähtemään ulos!
Valoteoksen värjäämät koivunoksat.
Sunnuntaina paistoin kaksosten iloksi lettuja ja katoin myöhäisen aamiaisen. Letut saa vähän erilailla aseteltua tarjolle, kun leikkaa veitsellä valmiin pinon neljään osaan.
Vaari antoi joulun alla minulle hieman lahjarahaa. Löysinkin sittarista hyvässä tarjouksessa olleet Marimekon pussilakanat ja ne sopivat makuuhuoneeseemme mielestäni tosi kivasti. Kiitos vaari <3
Ihana hiihtää tuolla valojen keskellä <3
Sunnuntaina kävimme myöhäisen aamiaisen jälkeen näinä päivinä harvinaisella koko perheen päiväkävelyllä. Topi heitteli meitä muita lumipalloilla koko matkan. Oli aika täydellinen keli ulkoilla vaikka aurinko ei näyttäytynytkään ja tiet saattoi olla paikka paikoin liukkaita. Ei ollut kuitenkaan pakkasta tai satanut mitään taivaalta. Eikä palellut, mikä parasta! Aloin jo haaveilla kesästä ja siitä, ettei tarvitse laittaa sukkia jalkaan. Fiilistelin sitä jättämällä hanskat kotiin. Olisi jo kiva kaivautua ulos talvitakkien ja villakerrastojen alta.
Laululavan ympäri kävellessämme pohdin tulevan kesän festareita. Menneiden vuosien kesän parasta viikonloppua. Miten monena vuotena olen kävellyt hieman erilaisissa merkeissä täällä alueen muututtua Ilosaarirockiksi. On jo ikävä elävää musiikkia ja pahoin pelkään, ettei tänäkään vuonna päästä vielä siihen normaaliin, että ihmismassat peittäisivät Linnunlahden uimarannan ja Laululavan ympäristön.
Olen raahannut kosmetiikkalaukkuni alakertaan pikkuvessamme oven eteen piirongin päälle. Yleensä laittaudun yläkerrassa makuuhuoneessamme, mutta en raaski häiritä kaidemiehen unta kutosen aamuina räpäyttämällä valoja päälle 4.30 ja tepastellen edes takaisin narisevilla lautalattioillamme. Niinpä hipsin alakertaan ehostamaan naamaani ja kiinnittämään hiuksiani.
Molemmille pojille hiihtoloma tuli tarpeen. Muutama hassu kuukausi vielä koulua ennen kesälomaa ja täällä Pohjois-Karjalassa jatkuu edelleen lähiopetus. Topilla on ollut jo tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja yhteishaun merkeissä. Tähtäyksessä lukio-opinnot kesän jälkeen. Tarvitseeko tähän väliin taas pohtia mihin vuodet oikein vierivät? Ja väkisinkin tulee mieleen, mitä sitä itse ysiluokalla mielessä pyöri. Enemmän vapaa-ajan asiat, kuin edessä oleva tulevaisuus ja siitä päättäminen tai opintoihin keskittyminen. Toivottavasti pojasta polvi paranee, ainakin molemmat pojat tuntuvat ymmärtävän, että tässä rakentavat itse omaa tulevaisuuttaan ja työnäkymiään tekemisillään ja ajatukset vaikuttavat selkeämmiltä kuin omani aikanaan.
Päätin vähän haastaa itseäni ja neuloa perussukkien sijaan jotain erilaista. Ostin jo syksyllä Novitan villasukkalehden, mutta nämä ovat vasta ensimmäiset lehden ohjeen mukaan neulomani. Eivät siis ole vielä valmiit, vaan vasta varren palmikko ja kantapää aluillaan. Otin kyllä ohjeesta vähän taiteilijan vapautta ja teen palmikon eri suuntaan, koska se näyttää omaan silmääni paremmalta.
Leipaisin aamiaisella aika herkkuja pehmosämpylöitä. Tein taikinan maitoon ja laitoin siihen voita ja jätin kymmenen minuutin alustuksen jälkeen tosi löysäksi. Nostelin sitten vain samankokoisia klönttejä vieretysten ja kohotin vain kerran. Valmiina voitelin kahteen kertaan voisulalla. Jatkoon meni!
Musta on sykähdyttävää, kun kaidemies jaksaa aina odotella minua unohtuessani valokuvailemaan. Arvostan sitä, että hän antaa minun harrastaa rauhassa ja olla luova, kannustaakin tekemisiäni. Se tuntuu tärkeältä ja voimaannuttavalta, kun toinen ymmärtää intohimojeni kohteita tuomitsematta. Varsinkin, kun minulla on sellainen tapa, että unohdan välillä kaiken muun ympärillä olevan ja kuvailisin vaan menemään.
Luin jostain lehdestä, että Nivean voide on kuulemma yhtä hyvää, kuin joku superkallis merkkivoide. Sillä tavalla jouduin vähän markkinoinnin uhriksi, että pakkohan tätä oli ostaa ja testata. Tuntuu kyllä sopivan ainakin tällaiselle talvi-iholle joka tarvitsee paljon kosteutusta. Yhden käyttökerran jälkeen en pysty vielä sen kummempia analyysejä tekemään. Haju on lapsuudesta tuttu, ehkä äidilläni on ollut tätä joskus?
Normaalisti käyttelen tällä hetkellä Vichyn anti age voidetta ja vichyn hyaluronihappoa sisältävää seerumia, joka oli hyvässä tarjouksessa apteekissa. Silmänympärysvoide on loppunut, enkä ole kerennyt vielä kaupunkiin ostoksille. Jos tuo Nivean voide osoittautuu hyväksi, niin jätän sen ehkä yövoiteeksi, koska on sen verran rasvainen, ettei välttämättä sovi esimerkiksi kesällä meikin alle aamuisin.
Olisi kyllä aika luksusta ja superia jos tällaiset valot voisivat olla ilahduttamassa koko pimeimmän talven. Tulin niin iloiseksi näistä värien värjäämistä puista. Valoteos muuttui kävelymme aikana, välillä puut olivat sinisiä, pinkkejä, valkoisia ja sitten punaisia.
Oma suosikkini oli vaaleanpunaisiksi värjääntyneet pensaat ja koivut.
Makuuhuoneen peilissämme roikkuu pari valokuvaa ja yksi postikortti. Tulen näistä kaikista hyvälle mielelle ja mietin aina mitä mielessäni pyöri, kun halusin nuorempana pitää tosi tummanruskeaa, lähes mustaa tukkaa. Sitten punaista. Puhumattakaan niistä parista kerrasta, kun blondasin pehkoni. Huhhuh. Oma hiusväri on näinä päivinä noussut uuteen arvoon. Vitsi sitä helppoutta, kun ei tarvitse kokoajan värjätä juurikasvua.
Kaupungilla päivällä kävellessämme oli aika rauhallista, mutta illalla valoteosta oli katsomassa kyllä yllättävän paljon ihmisiä, kuintenkin niin, että etäisyyksiä pystyi pitämään hyvin muihin kulkijoihin.
Uusi sisustussuosikkini on tietokonepöytämme yläpuolella seinässä olevat pari korihyllyä, joissa säilyy kopiopaperia, laskuja ja vihkoja kivannäköisesti viemättä laatikko- tai pöytätilaa.
Kassu ja kaidemies vitsailivat, että hienoin kohta valoteoksessa oli yksi katulamppu, joka vilkkui. Hahha. Kiinnitin itsekin samaan juttuun huomiota. Ehkei se kuitenkaan kuulunut tähän teokseen. Hihhih.
Kassulla oli loman ajan aikaa keskittyä kevarin huoltamiseen. Poika viihtyikin autotallissa päivästä toiseen ja kaidemies oli mukana auttelemassa polttamassa putkeen sinistä sävyä. Se ei ole vielä valmis, mutta näyttää jo minunkin silmään aika kivalta.
Kaidemies on avitellut kotipihalla sulavien lumien liikkeitä kaivelemalla jäähän uomia lapiolla.
Minulle on maistunut kuuma inkivääritee hunajalla. Monta kuppia päivässä.
Nyt kaidemies lämmittelee takkoja ja vieno savuntuoksu kipuaa nenääni alakerrasta yläkertaan. Ehkä takka ei lähtenyt alkuun kunnolla vetämään. Jääkaappimme huutelee tyhjyyttään ja ulko-ovi kävi siihen malliin, että jompi kumpi lapsista, joka asuu täällä meillä, tuli koulusta kotiin. Se tarkoittaa sitä, että pitää iskeä kauppahousut jalkaan, kaivaa maski naamalle ja lähteä ruokaostoksille.
Kävikö joku teistä katsomassa tätä valoteosta? Ja mitä teillä tehtiin hiihtolomalla?
Elena
