Laiskiaistiistai

Puhelin soittaa herätystä puoli seitsemältä aamulla yöpöydän kirjakasan päällä. Kymmenen minuuttia torkkua. Sitten pakotan itseni nousemaan sängynreunalle istumaan ja suljen käen kukunnan. Ojennan kädet kohti kattoa ja venyttelen. Silmäluomet tuntuu liimaantuneen toisiinsa kiinni. Saan pakotettua ne auki, mutta luomien alta tuntuu putoilevan unihiekkaa. Ei auta. Nyt on noustava ja alettava saamaan työrytmistä ja aamuheräämisistä kiinni. Jännä miten olen ajatellut olevani tosi aamuihminen, mutta monen kuukauden lomailu onkin tehnyt minusta sen tyypin, joka nukkuu surutta kymmeneen. Unirytmin korjaamiseen taitaa mennä ainakin viikko ellei kaksi aikaa.

Laitan kahvin tippumaan ja siirryn pesemään hampaitani sähköhammasharjalla, jonka sain joululahjaksi. Hampaat tuntuvat niin paljon puhtaammilta, kuin käsin harjatessa. Harja piippaa pesun jälkeen ilmoittaen, että se pitäisi ladata. No tässä ei jouda nyt mitään ylimääräistä ja päätän laittaa harjan lataukseen illalla. Mittaan syvälle lautaselle desin kaurahiutaleita, valutan hanasta vettä päälle ja tyrkkään koko komeuden mikroon kolmeksi minuutiksi. Mikropuuro, arkiaamujen pelastaja. Ihan toimiva setti aamupalaksi mustikkakeiton ja pellavansiemenrouheen kanssa.

Syön puuron ja juon kaksi isoa kupillista kahvia. Silti tyhmät luomet ei suostu yhteistyöhön. Noh, kohta ne virkistyy, kun päästään pakkaseen pihalle. Ennen lähtöä nousen portaat yläkertaan kaksosten huoneeseen ja tuupin toista vielä peiton alla pötköttelevää teiniä, jonka pitäisi olla kymmenen minuutin päästä laskemassa kirkonmäkeä. Töihin kävellessäni mietin, että näinköhän poika kerkeää liikuntatunnille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Laskiastiistaista tuli enemmän laiskiaistiistai. Taistelin koko päivän päikkäreiden tarvetta vastaan. 

Laskiaispullia leivottiin ja syötiin jo sunnuntaina. Omat laskiaispullani ilman mantelia ja mansikkahilloa kiitos. Pullan väliin vadelmahilloa tai nutellaa ja kermavaahtoa. Olen vadelmahillo tyyppi, en ole koskaan tykännyt löllöistä ruokajutuista kuten mansikkahillon mansikoista, rusinoista pullassa, simassa tai maksalaatikossa, hedelmäjogurtin sattumista. Ne kaikki saa naamalleni irvistyksen.

Mitä sun laskiaispullan väliin laitetaan? Ja onko siellä joku muu joka ei tykkää löllöistä?

Elena

Tulipalopakkaset

Lumisesta talvesta tuli totta. Kunnon talven vanhana tuttuna tulipalopakkaset. Kuuran peittämät puut, pensaat, matontamppausteline, autotallin seinustan polkupyörät ja ulkoportaiden kynttilälyhdyt. Jääkukkaset makuuhuoneen vanhassa tiivisteiden valskaamassa ikkunassa. Satunnaisena tuttavana kauan kaivattu aurinko häikäisemässä lumipeitteen pinnasta pimeyteen tottuneita silmiä. Näiden päivien päätteeksi maisemat kuin kankaat luontoäidin tarttuessa siveltimeen ja värittäen taidokkaasti taivaan ja hangen. Violettia, oranssia, sinistä, vaaleanpunaista, keltaista, punaista. Häikäisevän kaunis taideteos.

Ladon liiterissä polttopuita pinoon, kun huomaan ulkona muuttuneet taivaanvärit. Auringonlaskun aika. Keskeytän äkkiä työni ja riennän käymään sisällä. Polttopuusavotan parissa häärivät kaksoset ja kaidemies katselevat kummissaan miksi lopetan hommat keskenkaiken, kunnes huomaavat hakemani kameran ja jatkavat hommia. 

Lähes kahdenkymmenen asteen pakkanen jähmettää objektiivin nopeasti ja kameran runko alkaa kylmettää sormiani hetkessä. Talvella saa kauniita valokuvia pakkasella, mutta kuvaaminen on haastavaa. Akkukin kuluu nopeasti loppuun. Muistan taas, että en vieläkään ole saanut aikaiseksi hommata vara-akkua kameraani. Kymmenessä minuutissa kuvaukseni on ohitse, vien kameran takaisin sisälle ja palaan liiteriin jatkamaan klapien laittelua. Liiterissä alkaa tulla pimeää auringon kadottua horisontin taakse, kattovalo ei toimi ja en näe enää mitään Topin kanssa, joka on kaverinani pinojen tekemisessä. Kaidemies ja Kassu tuovat moottorikelkan reellä yläpihalta tekemänsä kuorman puita liiterin oven eteen ja mies lähtee etsimään toimivaa lamppua, että saadaan hommat tehtyä loppuun. Puita ei ole enää montaa rekikuormaa jäljellä ja nelistään saadaan duunit pakettiin reilussa tunnissa.

Sisällä hyökkään vilttikasojen alle merinovillakerraston ja villasukkien kanssa juomaan kuumaa hunajateetä. Vaikka monen tunnin savotta ei tuntunut kylmältä sitä tehdessä, tärisen sisälle tultuani horkassa monta tuntia syväjäässä. Mietin miten ihmiset pärjäävät tällaisilla pakkasilla ulkotöissä. Tottuuko siihen. Karaistuu niin, että tarkenee paremmin. Tulee paksumpi nahka. 

Kaidemies sytyttää takkoihin tulet, kuten joka päivä kotona ollessaan. Saatiin uusia polttopuita kreivin aikaan edellisten loputtua ja pakkasten vain jatkuessa. Minä vedän villapeittoa paremmin päälleni. Kyllä täällä tarkenee.

Elena