Kun aloimme suunnittelemaan tyttöjen reissua Lappiin Kilpisjärvelle, ei omassa mielessäni ensimmäisenä ollut automme huoltaminen. Sellaiset pikku yksityiskohdat suuremmassa kuvassa jäävät helposti miettimättä. Onneksi on olemassa huolehtiva aviomies, joka tajuaa tällaisten tärkeiden ja turvallisuutta tuovien asioiden päälle. Kaidemies teki kunnon huollon autoomme, vaihtoi öljyt, öljynsuodattimen, jarrupalat ja osti uudet talvirenkaat ja vaihtoi ne poikiemme avustuksella paikoilleen. Mietin monta kertaa kiitollisena mieheni huolenpitoa, kun tiet olivat peilijäässä, polanteilla ja lumen peittäminä. Ajaminen oli keleistä huolimatta mielekästä, koska tiesin automme olevan huollettu ja turvallinen.
Aloitimme matkamme kohti pohjoista Lauran kanssa kahdestaan ajelemalla ensin Joensuusta Savukoskelle, jossa Tiia tätä nykyä asuu. Samalla ajomatkamme jakaantui ylöspäin mentäessä kahdelle päivälle, jolloin autossa istumista ei tullut kerrallaan ihan koko päivää. Tiia oli järjestänyt meille uunituoretta pizzaa pöytään ja tunnelmallisen rantasaunan lämpimäksi, jossa saimme huuhtoa automatkan mielistämme ja rentouttaa lihaksemme. Ihan uutena kokemuksena kaadoimme kiukaan kiville olutta, josta muodostui kivan rukiinen tuoksu. Mieleeni tuli juuri leivottu ruisleipä. Kannattaa kokeilla!
Ajomatka Savukoskelta Kilpisjärvelle oli kaunis lumisine maisemineen ja näimme jos jonkinlaista eläintä aina poroista teeriin. Mitä lähemmäs määränpäätämme tulimme, sitä kauniimmiksi maisemat kävivät. Radiokanavat muuttuivat ruotsalaisiksi ja asutus harvemmaksi. Koivuista tuli vaivaisia ja tiestä mutkainen, kuoppainen ja mäkinen. Tunturit kasvoivat isommiksi ajokilometriemme lisääntyessä. Päästyämme Muotkatakkaan, Suomen maanteiden korkeimpaan kohtaan 565metriin, silmäni laajentuivat hämmästyksestä. Olemmeko edelleen Suomessa?
Saatuamme avaimet seuraavien öiden majapaikkaamme ja kannettuamme tavarat autosta sisälle, vaihdoimme ulkoiluvetimet kiireesti yllemme ja lähdimme katsomaan Tsahkalputousta auringon hiljalleen laskiessa. Muutaman kilometrin mittainen reitti kiersi putouksella ja tuli sitten sopivasti kaupalle, mistä saimme hankittua eväät mökkiimme.
Ajomatka Kilpisjärvelle on pitkä, mutta todellakin matkustamisen arvoinen. Kannattaa uhrata ajatus myös talvirenkaiden vaihtamiselle, kun suuntaa pohjoiseen lokakuussa. Lunta ja pakkasta oli kohteessa maltillisesti, juuri sillä tavalla sopivasti, että kulkeminen luonnossa oli helppoa ja pärjäsi hyvin kerrospukeutumisella ilman toppavaatetusta. Lumi oli meille iloinen yllätys, koska pohdimme jo ennen matkaa, että ruska mahtaa olla jo ohitse ja onkohan luonto vain tosi tumma ja märkä. Suurimmat lumisateet näimme ja koimme matkan aikana.
Kuka muu on käynyt Kilpisjärvellä? Tänne on päästävä takaisin ruskan aikaan ja mieluiten myös Norjan puolelle, kiitos!
Ps. Palaan reissuumme vielä ainakin Saanan huiputuksen myötä.
Elena
