Punkaharjun Harjureitti

Suunnittelimme kälyn kanssa muutaman vuoden ajan Punkaharjuun tutustumista. Kun vihdoin pääsimme tänne Savonlinnan mökkiviikonloppuun yhdistetyllä reissulla ulkoilemaan, päätin siinä samassa tulevani myös uudelleen mahdollisimman pian. Joensuusta ei ole kuitenkaan ihan ylivoimaisen pitkä ajomatka, vajaa kaksi tuntia, joten päiväreissukin kohteeseen onnistuisi ja jatkossa aion lähteä herkemmin hieman kauemmaskin ulkoilemaan. Se vain kannattaa! On niin paljon kaunista nähtävää maamme metsiköissä!

Laura ehdotti 3,2 kilometrin pituista Harjureittiä, joka on helppokulkuista maastoa ja tämähän sopi minulle mainiosti. Ei olisi kiva hikoilla aivan hullusti, koska matkaisimme tämän jälkeen vielä Tuohisaareen kaidemiehen serkun mökille samassa vaatetuksessa.

Reitillä ihastutti erityisesti Valkialampi. Jestas miten hullunkirkasta vettä tässä lammessa olikaan! Niin kirkasta, että sen pohja näkyi ja lammen pintaan heijastui harjun puut kaikessa väriloistossaan. Silmäni rakastaa kaikenlaisia veteen tulevia heijastuksia ja tämä on yksi kauneimmista tähän asti näkemistäni. Ihan kuin luonnon oma vesivärimaalaus. Voisin kuvitella tekeväni tästä taulun seinälle.

 

Kerrankin oli myös mahtavaa, että pystyi keskittymään enemmän maisemien ja yksityiskohtien katselemiseen, koska osalla reittiä meni leveä kävelytie. Monesti luonnossa tarpoessa kuljet pientä polkua ja joudut alituiseen katselemaan jalkoihisi varoen jokaista kiveä, puunjuurta ja askelta. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, ettei ihan samalla tavalla pysty katselemaan ympärilleen, kuin aivan tasaisella kulkureitillä.

Pilkku oli tietenkin menossa mukana ja onnesta soikeana.

 

 

 

 

Reitti kulki Valtionhotellin luokse, jota kävimme ihastelemassa. Paikka näytti aivan tyhjältä ja jopa hieman aavemaiselta kökötellessään kaikessa yksinäisyydessään. Vanhat puutalot ovat kyllä aivan ihania. Ikkunat ja kaikki. Paitsi niiden ikkunoidenpesijä ei ole varmastikaan samaa mieltä. Näinä päivinä rakennetaan mielestäni todella tylsiä ja liian moderneja taloja. Kyllä ennen kaikki oli paremmin. Hhahha.

 

 

Punkaharjulla riittää nähtävää ja se onkin älyttömän suosittu matkailualue. En ihmettele lainkaan! Talvella olisi mielenkiintoista retkiluistella ja nähdä alue lumen heittäessä puiden päälle peittonsa. Haluan ehdottomasti jonakin päivän yöpyä täällä. Saunoa, uida, meloa, supailla, pyöräillä, kalastaa ja nähdä enemmän ympäristöä. Punkaharju on tämän ulkoilukokemuksen jälkeen korkealla sijalla to do listallani uudelleen.

 Lisää tietoa alueesta löydät Visit Punkaharjun sivuilta - käy ihastumassa!  

Oletteko käyneet Punkaharjulla?

Elena

Samassa veneessä

Kesän lämpimät tuulet ovat vaihtuneet viileämpään blosikseen. Vihreät lehdet punertuneet ja kellastuneet. Kotitietä kävellessä lehtiä satelee maahan tuulen mukana. On syksy, enkä muista kesän koskaan menneen näin nopeasti kuin tänä vuonna. Toivottavasti kerkeäisin jossakin vaiheessa jakamaan jotain kesän tapahtumista, mutta haluan nyt ensinnä keskittyä tähän päivään. Menneet kun eivät katoa minnekkään ja niitä voi sitten kaivella myöhemmin jos tuntuu siltä.

Tämä sunnuntai tuntui pitkästä aikaa oikeasti vapaalta. Topiaksella piti olla alunperin vieraspeli Mikkelin Jukureita vastaan, mutta sitä siirrettiin lokakuun puolelle covid-19 tartuntojen vuoksi, joten oltiin kerrankin koko perhe kotona. Ei mitään menoja, ihan parasta! Nautin hitaista aamuista kotona. Kolmas kuppi kahvia saattaa jo olla liioittelua, mutta nautin sen silti pihalla syksyisessä raittiissa ilmassa. Kun ei kerran sada, pihalla voi istua ihan hyvin tähänkin vuodenaikaan, kunhan on sopiva vaatetus päällä.

Sovimme kaidemiehen kanssa jo edellisenä päivänä menevämme ravintolaan syömään hela familjen, joten luovun viimein yöpaidastani ja menen suihkuun pohdiskellen onko edelliset suihkussa kävijät jättäneet vielä lämmintä vettä niin, että mieskin pääsee vielä pesulle jälkeeni. Laitan veden valumaan mahdollisimman kylmälle, kuten aina. En pidä kuumasta suihkusta, vaan sellaisesta hieman vilpoisesta vedestä, jopa kylmästä, ainakin jos pitää herätä paremmin.

Kohta kävelemme kaupunkia kohti, aurinko paistaa, linnut ei kyllä laula, mutta ampiaiset pörräävät perässämme kiinnostuneina tuoksuistamme. Katseeni kiinnittyy kesällä 15-vuotta täyttäneisiin kaksosiimme. Kuinka he ovat jo lähes mittaisiani. Molemmat ovat venähtäneet kevään ja kesän aikana, plus kaikki muu murrosikään kuuluva. Emme ole olleet moneen kuukauteen kävelyllä näin koko perhe. Pojat näyttävät siinä kaidemiehen vieressä kävellessään niin isoilta. Muistan elävästi miltä he näyttivät vielä vuosia sitten samassa tilanteessa. Toinen isän toisella puolella. Toinen toisella puolella. Molemmilla käsi isän kädessä ja pituutta vaahtosammuttimen verran. Toinen yritti vetää isää toiseen ojaan ja toinen toisella puolella olevaan ojaan. Miehen kädet venyivät niihin aikoina ehkä metrin. Hha.

Tästä biisi soimaan.

Näistä murrosikäisistä on paljon apua kotona. He ovat jo sen verran voimakkaita, että soutuvene ja kanootti kääntyivät talviteloille tuosta noin vain! Ihanaa, kun koko perhe voi hoitaa kaikenlaisia hommia, koska sillä tavalla ne ei tunnu niin työläiltä ja sujuvat sutjakkaan.

Yhteinen aika koko perheellä on oman elämäni tärkeimpiä asioita. Sitä on välillä näinä päivinä vaikea järjestää, mutta jos jotain oikein kovasti haluaa, se on mahdollista. 

 

Miten teillä vietetään perheen kanssa yhteistä aikaa?

Elena