Kalenterissani lukee hyvin vähän suunnitelmia viikon mittaiselle kesälomalleni, mutta yhden tärkeän asian kirjasin sinne jo heinäkuun alussa. Mustikkaan menon. Parina edellisenä vuotena olen suunnitellut meneväni metsään keräämään mustikoita, mutta jostain käsittämättömästä syystä olenkin missannut koko marjastamisen.
Päätin kysyä ystävää mukaan marjametsään ja Laura näytti suunnitelmalle heti vihreää valoa.
Lauantaina kysyin vielä kotona kiinnostaisiko teinejä lähteä marjastamaan ja Kasper suureksi ilokseni vastasi myöntävästi. Poika tuli Lykynlammelle mopolla, kun minä taas kurvasin Lauran autollamme kyytiin.
Mustikoita oli paljon ja ne olivat isoja. Joistakin paikoista oli tosin käyty jo hieman vetelemässä parhaat päältä, mutta vietimme samassa kohdassa neljä tuntia ja metsästä oli vaikea jopa lähteä pois, kun aina vain tuli lisää marjoja vastaan.
Kassu keräsi oman ämpärinsä poimurilla, mutta me hoidettiin Lauran kanssa kerääminen käsin. Tykkään siitä, että marjojen joukkoon tulee mahdollisimman vähän roskia, jolloin ne on nopea kotona pussittaa pakastimeen.
Lainasin mustikkametsään kaidemiehen verkkareita, itse en jostain syystä omista yhtäkään paria, mutta onneksi voi käydä välillä miehen vaatekaapilla.
Yhtäjaksoinen monen tunnin kyykkiminen käy yllättävän nopeasti polviin ja kumartelu selkään. Tänään on kroppassa tuntunut siltä, että jotakin sitä eilen tuli tehtyä. Haha.
Metsässä aika menee aivan käsittämättömän nopeasti. Luulin meidän poimineen jotain puolisen tuntia, kun vatsassani alkoi jo kurnia. Kassu osasi kuitenkin kertoa meidän marjastaneen jo kahden tunnin ajan. Oho!
Sitä vain uppoutuu keräämiseen ja ajatukset menevät samalla järjestykseen.
Ensimmäinen ämpäri täyttyikin tuon parin tunnin aikana.
Päätimme pitää tauon ja hörpimme termarista kahvia, söimme eväsleipiä ja puraisimme vielä munkkipossutkin.
Kassu lähti tauon jälkeen mopollansa tapaamaan ystäviään, mutta me jäimme Lauran kanssa vielä mustikankiilto silmissämme ja sormet tummanpuhuvina metsään.
Pari seuraavaa tuntiakin vierähti nopeasti syvällisiä keskustellen ja samalla toinenkin ämpärini täyttyi kuin itsestään.
Tulimme siihen tulokseen, että metsässä oleminen ja samalla marjojen kerääminen, sekä ystävän kanssa jutustelu, ovat mitä parhainta sielunhoitoa. Oikeaa metsäterapiaa.
Kotona heitin viisi litraa marjoja pakastimeen, yhden litran jätin puuron kanssa syötäväksi ja mustikkapiirakan leipomista varten.
Vielä jäi sellainen kytö, että toinen tai kolmaskin poimintaretki olisi ihana tehdä. Vielä mahtuisi pakastimeen marjoja talvea varten.
Joko teillä on marjat pakastettuna talvea varten?
Elena
