Nuotiopitaleivät

Ainekset yhteen pitaleipään

(Huom, meille maistui 2 leipää per nenä)

1 halkaistu pitaleipä
2 rkl valkosipulimajoneesia
1tl srirachaa
1rkl marinoitua punasipulia
4 mangokuutiota
1rkl punaista paprikaa kuutioina
3 halloumjuustotikkua paistettuna öljyssä pannulla
 2 kirsikkatomaattia puolitettuina
2rkl rucolaa
 4 basilikanlehteä

1. Tee ensin valkosipulimajoneesi ja marinoitu punasipuli. 

Nämä mieluiten edellisenä päivänä tai ainakin tuntia aikaisemmin ennen kasausta. 

2. Täytä sitten pitaleivät ja kääri nämä folioon.

3. Valmista nuotiolla ritilän päällä 3-5 minuuttia per puoli.

Valkosipulimajoneesi
1 prk helmmansin majoneesia
1 yksikyntinen valkosipuli tai
4 pientä valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
1tl sokeria
1/2 tl mustapippuria just rouhittuna

1. Hienonna tai raasta kuorittu valkosipuli majoneesiin.
2. Lisää muut mausteet ja sekoita.
3. Anna maustua mieluiten seuraavaan päivään.

Marinoitu punasipuli
4 keskikokoista punasipulia
1,5dl väkiviinaetikkaa
1/2dl vettä
3rkl sokeria
1tl suolaa

1. Kuori punasipulit ja leikkaa ohuiksi siivuiksi.
2.Mittaa muut aineet kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen.
3. Lisää sipulit kattilaan ja pyöräytä niitä muutaman kerran etikkaliemessä.
4. Laita sipulit liemineen kannelliseen lasiseen astiaan tai lasipurkkiin.
5. Jäähdytä ja laita sitten jääkaappiin.
6. Anna maustua mieluiten seuraavaan päivään.

Nuotiopitaleivistä tuli ehdottomasti uusi lempieväs luontoretkille. Nämä lämpenevät todella nopeasti nuotiolla ja kannattaakin varoa, ettet lämmitä leipiä liian kauaa jolloin herkkä pitaleipä voi kuivahtaa.

Väliin voit laittaa just sitä mikä omasta mielestä on hyvää. 

Tuunaa resepti mieleiseksesi

- Vaihda halloumjuuston tilalle vuohenjuusto, aurajuusto, briejuusto tai mozzarellajuusto.

-Lisää väliin pulledporkia, härkistä, pekonia, kinkkua, kypsää broileria jne.

-Vaihda mango ananakseen, hunajameloniin tai cantaloupemeloniin.

-Käytä basilikan sijaan korianteria, lehtipersiljaa, timjamia tai lipstikkaa.

-Tee lapsille heidän makuun omat pitaleivät, väliin vaikka majoneesin lisäksi lihapullia puolitettuina, juustoa ja ketsuppia.

Onko teillä tehty nuotiolla pitaleipiä?

Elena

Petkeljärven kansallispuisto & Kuikan kierros

Ilomantsista löytyy männikköisellä harjulla hurmaava Petkeljärven kansallispuisto. Sinne on matkaa Joensuusta 88 kilometriä ja ajomatkaan menee hieman reilu tunti aikaa. Suunnittelimme tänne päiväretkeä perheen kanssa jo pari viikkoa sitten, joka valitettavasti peruuntui, kun jouduinkin yllättäen töihin. Siinä oli kuitenkin jotain kohtalon johdatusta, koska viikko sitten kaidemiehen sisko Laura pääsi vihdoin tulemaan Pilkun kanssa Helsingistä Pohjois-Karjalaan ja heillä on ollut jo pitkään myös haaveena päästä kyseiseen kohteeseen nauttimaan luonnosta. Päätimme startata heidät mukanamme matkaan mahdollisimman aikaisin sunnuntaina aamulla, ettei paikalla olisi välttämättä vielä kovaa ruuhkaa. Laskimmekin koko matkan aikana kuusi ihmistä. Vanhempi pariskunta sauvakävelemässä, keski-ikäinen pariskunta kahden koiran ja kahden polkupyöräilevän lapsen kanssa. Lisäksi bongasimme kaksi polkupyörää, jotka oli parkkeerattu polun laitaan. Ei siis merkittävää ruuhkaa missään ja saimme kulkea ihanan rauhassa omalla porukallamme.

Kaikkien lemppari oli tämä näkymä. Kapea kivikkoinen harju, vettä molemmin puolin ja korkea männikkö. Ah. Niin kaunista.

Valitsimme siis kulkevamme 6,5 km Kuikan kierroksen, joka on aika passeli matka parin teinin kanssa tarvottuna. Aikaa tähän reittiin suositeltiin varaamaan 2-3 tuntia, mikä oli juuri sopiva suositus ajatellen, että haluat nauttia luonnosta ja ehkä hieman valokuvata matkalla.

 Ihastuin uskomattoman kirkkaaseen veteen.

Kuikan kierros oli mukavan vaihteleva. Harjumaastoa, järveä, pitkospuut suolla, metsää ja puita silmin kantamattomiin.

Reppuun pakattiin tällä kertaa kaidemiehelle, Topille ja Kapille makkaraa ja meille Lauran kanssa jo kotona täytettyjä halloumipitoja. Oli vielä kahvia termarissa ja kuplavesipulloja. Kantsii huomioida, että Kuikan kierrokselta löytyy levähdyspaikka, mutta ei nuotiopaikkaa. Nuotiopaikat löytyvät kaikkien reittien lähtöpisteeltä Petkeljärven leirintäalueelta.

 Vihreää metsää, sinistä taivasta ja valkoisia pilviä heijastuneena kirkkaan järven pintaan.

Pilkku nautti luontoretkestä. Poikkeusolojen takia hänkin on joutunut viettämään tavallista enemmän aikaa kotosalla.

Pakkasin eväspitaleivät vain folion sisälle ja lämpesivät tosi nopeasti nuotiolla. Ihan muutama minuutti per puoli.

Kuikkien lisäksi tällä reitillä voi nähdä hyvällä tsägällä majavankin tai ainakin majavien töiden jälkiä.

 Pitkospuut olivat ihanan tukevat ja kauniit tällä reitillä. Muistissani on muutamia hieman huonompia pitkospuuosuuksia esim. Herajärvenkierrokselta yhtenä vuonna.

Ai kamala miten hyviä näistä nuotiopitaleivistä tuli. Tai sitten oltiin vain ihan järjettömän nälkäisiä. Luonnossa reippailun jälkeen kaikki maistuu kyllä vielä astetta paremmalta joka kerta. Tänne pitan sisään voisi heittää mitä vain  ja leivät lämpenevät nopeasti nuotiolla, kun ovat tuollaisia littanoita. Sisällä on valkosipulimajoneesia, rucolaa, paahdettua halloumia, mangoa, kirsikkatomaattia, marinoitua punasipulia, paprikaa ja basilikaa.

Paras hetki on se hetki, kun missään ei kuulu mitään ääniä. Liikennettä. Ihmisiä. On vaan luonto ja sen asuttamat eläimet.

Petkeljärven kansallispuisto

Petkeljärventie 55

82900 Ilomantsi

Luontoon.fi sivuilta:

Kuikan Kierros, 6,5 km, kulkee vaihtelevassa harjumaastossa, jonka tunnelma on melkein sadunomainen. Suositeltava kulkusuunta on myötäpäivään. Reittimerkintänä on keltainen ympyrä. Aluksi polku kiertää Kokkolahden, jonka jälkeen polulta on mahdollista poiketa 2 km:n päähän Korkeasärkälle. Kokkolahden jälkeen polku etenee Savulammen ja Syväjärven välisellä harjulla kohti Tuomipuroa. Polku risteää Taitajan taival -reitin kanssa Ruunulammen kohdalla. Luontopolku jatkuu suoraan kohti Pientä Joutenjärveä. Korpien kätköistä saavutaan pitkoksia pitkin Mustalammen suolle. Petkeljärven tien ylityksen jälkeen polku laskeutuu kirkasvetisille Kuikkalammille, jossa tarkkasilmäinen voi nähdä majavan työmaita. Tämän jälkeen polku nousee jälleen harjulle, jonka itäpuolella on luhtainen suoniitty, josta aikoinaan niitettiin karjalle talvirehua. Loppumatka kuljetaan mäntykankaalla, jossa on selvästi näkyvissä puissa vanhojen metsäpalojen jälkiä. Kuikan Kierrokseen on hyvä varata aikaa ainakin 2 - 3 tuntia.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Petkeljärven kanssallispuistoon. Itseäni jäi myös kiinnostelemaan itse Ilomantsi ja Möhkö, sekä Pohjois-Karjalan vanhin retkeilyreitti Taitajan taival 31km. Jotenkin jännitti myös, että Suomen ja Venäjän välinen raja on niin lähellä. Petraniemestä löytyy osittain uudistettuja toisen maailmansodan aikaisia taistelurakenteita.

Onko Petkeljärven kansallispuisto teille jo tuttu paikka?

Elena

Oli kesä oli mopo

Ensimmäistä kertaa kolahti, että kaksoset alkaa olla hitto soikoon jo aika isoja jätkiä, kun Kassu ilmoittautui autokouluun kuukausi sitten mopokorttia varten. Koska meikämutsiin on rakennettu sisälle sellainen ikuinen huoli, ettei nyt vaan sattuis mitään, sydän vähän muljahti rinnassa. On se sellainen järkevyyden rajoissa oleva pelko aina jomman kumman pojan avatessa ulko-oven, että muistathan seurata liikennettä, vaikka autojen pitäisi väistää sinua, niin katsothan tietä ylittäessäsi vasemmalle, oikealle ja taas vasemmalle. Sinä päivänä, kun tulin töistä ja poika pyysi pihalle ihastelemaan uutuuttaan kiiltelevää mopoaan silmät säihkyen ja korviin asti liimattu hymy naamalla, pisti kypäränsä päähän ja kipusi menopelin päälle. Sinä päivänä, silloin oli yksi hetkistä, jonka tulen muistamaan vielä vanhana ja kurttuisena kiikkustuolissa. Silloin yhdessä hetkessä jo pitkään kasvanut poika muuttui hetkessä nuoreksi mieheksi. Vielä keskenkasvuinen, mutta ehdottomasti jo enemmän aikuisuuden puolella, kuin lapsen.

Tästä biisi soimaan.

Aika päheenväriset lasit. Kypärä on hankittu Motonetistä. Sain testata sitä päähän ja tuntui mukavan pehmoiselta. Vaati pientä tutkimista, että miten kaulan alle tuleva remmi laitetaan kiinni. Kassu oppi sen tosin hetkessä. Tsekatkaa nyt ilme, miten onnenpoika toinen on <3

Kassu on paiskinut kotona monta kuukautta hommia mopon saadakseen. Ja vitsi miten ahkera nuori hän on. Ihan ylpeydellä, vähän oma lehmä ojassa tietty, seuraan miten hän tarttuu toimeen heti, kun jotain pyytää. Harvoin valittaa yhtään mistään, tekee vain mukisematta mitä pyydetään.

Siinä se nyt on. Joensuun Kone-Jönneiltä valkattu Rieju. Vitsit kertoisin teille enemmänkin tästä menopelistä jos jotain näistä moottoriajoneuvoista ymmärtäisin. Mopo, ku mopo se on.

Mopoon on jo hankittu kilvet ja tuotu se monta kertaa autotallista pihalle ihmeteltäväksi. Käynnistelty ja harjoiteltu liikkeelle lähtemistä omassa pihassa. Vielä pitää odotella muutama viikko, että mittariin tulee 15-vuotta, sitten vielä ajotunnit, teoriakoe ja inssi haltuun ennen kuin mopokortti on kädessä. Aika jännittävää. Varsinkin sitten, kun se mopokortti on käsissä ja poika lähtee liikenteen sekaan. Apuva!

Onko teillä lapsilla mopokortit?

Elena