Vaaleanpunaisessa kuplassa

Automaattinen sisäinen herätyskelloni pärisee ja avaan silmäni. Muut nukkuvat vielä. Kurkistan pimennysverhon välistä ulos, josta iloinen auringonpaiste tervehtii ja varon herättämästä kaidemiestä. Hän totisesti tarvii rankan työputken jälkeen unta. Sujautan jalkaani juuri valmiiksi saamani villasukat jämälangoista. Sukkien varret, kantapäät ja kavennukset ovat mustaa lankaa ja loput sellaista silmissäni kaunista beigenruskeaa. Kurkistan matkalla alakertaan poikien huoneeseen, seisahdun kynnykselle katselemaan lapsiani hetken. Sitä näkyä voisi vain tuijotella ikuisuuden. Huokaisen syvään ja haikesti ennen kuin laskeudun rappusia. Haistan vastakeitetyn kahvin. Ahaa, anoppi onkin jo hereillä ja keittänyt kahvia, mahtavaa! Kaadan täydestä pannusta juhla mokkaa isoon mukiin ja ravistan kauramaidon päälle. Heitän eteisestä takin päälleni ja tuikkaan kaidemiehen harmaat reinot jalkaani ennen kuin avaan ulko-oven ja kävelen patiolle kuuntelemaan lintujen aamulaulantaa ja nauttimaan kofeiiniannokseni. Päivän parhaita hetkiä. Heräillä rauhassa. Tuijotella lentäviä lintuja. Maisemia. Päätän tuikata saunan tulille ja lähteä sen lämmetessä pyörälenkille ja tekemään rappustreenin. Kotitiellä toivotan naapurillekin hyvää äitienpäivää. Avatessani hikisenä ja punaisena kotioven, Kasper on keittiössä koristelemassa pieniä äitienpäiväkakkuja, jotka tekivät Topiaksen kanssa kahteen likkaan edellisenä päivänä. Huikkaan haluaako poika lähteä kanssani aamusaunaan ja kohta istumme kahdestaan lauteilla löylyjen iskiessä niin, että pitää mennä vähän kumaraan. Hymyilyttää. Tällaiset arkiset tekemiset ja se, kun otin aamukahvia vielä saunaankin mukaan.

Tästä biisi soimaan.

Hymyilytti kaunis sääkin. Aurinko lämmitti niin, että poskeni taisivat vähän kärähtää aurinkosuojasta huolimatta. Olen jo haaveillut useamman viikon neulovani pihakeinussa ja äitienpäiväksi sääjumalat antoivat vihdoin tämän lahjan. Kaidemies järjesti sillä välin haravointihommat lehdistä ja rantakaisloista loppuun Topin avustuksella. Joka vuosi pihan siistimiseen menee kyllä useampi viikko tuosta noin vaan! Ja kai meillä aina jotain pientä kuokkimista löytyisi.

Olen myös superhyvä järjestämään itselleni lahjoja ja tilipäivän koitettua marssin luottokampaamooni hakemaan hiusöljyn, jota oli viimein saapunut ja  samalla ostin nämä Tuokion korvakorut joita olen ihastellut kampaajani korvissa. Ovat niin ihanan keväiset ja raikkaan näköiset. Eikös? Ai niin. Ja tuo hiuspantakin lähti mukaan. Uuuups.

Poikien kanssa ollaan käyty kävelyillä ja pyöräilemässä moneen otteeseen.

Äitienpäivän aamusaunan jälkeen laitettiin Kassun kanssa yhdessä tosi myöhäistä aamiaista pöytään kakkukahvien kera. Kassu paistoi pekonit ja minä tein munakokkelit, vähän halloumsalaattia ja paahdettua leipää.

Keväiset auringonlaskut ovat hellineet väriloistollaan.

Nämä Eloisa summer korvakorut ovat väritykseltään koivu-koralli-musta. Emmin todella pitkään jadenvihreän ja korallin välillä, keltaisetkin kiinnostelivat. Edelleen voisin ottaa ihan mitkä vain värivaihtoehdot korviini roikkumaan satasella!

Pojat ovat kaivelleet jo useampaan otteeseen kalastusvehkeitä esille. Virvelin heitteleminen on sitten mieluista puuhaa. Ja tässä välissä rakas aviomieheni mainitsisi minulle, että aika kalliiksi tulee jos sitä virveliä sinne järveen heittelevät. Hihhihhhiiii.

Jos nyt sitten vain heittelisivät virvelillä noita vieheitä sinne järveen. Kireitä siimoja ja sillain.

Ah. Tässä sitä neulotaan pihakeinussa kaidemiehelle villasukkia tulevaa syksyä ja talvea varten. Kuvassa muuten näkyy nämä jämälangoista neulomani villasukat itselleni. Niistä tuli ihan kivat.

Meneillään on parsakausi kuumimmillaan. Hitsi miten herkullista. Tykkään joko nopeasti höyräyttää parsan tai paistaa öljyssä pannulla kivan napsakaksi.

Linnut tervehtivät vaahterassa heti, kun avaa makuuhuoneemme ikkunan. Järveltä kantautuu lokkien kiljunta ja kuikan huuto. Olen kulkenut monena aamuna metsään kuuntelemaan luonnon järjestämää lintukonserttia. Muunlaisia konsertteja ei ihan lähiaikoina taida tässä kuullakaan. Huoh.

Pojat on välillä ihan sovussa. Sekunnin. Kunnes jonkun varvas menee vaikka väärään paikkaan.

Juhlittiin äitienpäivää jo vähän lauantainakin. Kaidemies toi äidilleen ruusun ja kuohujuomaa, kaksoset minulle. Valmistin meille päivälliselle tuoretta leipää, pekoniin kieritettyjä parsatankoja, kermaperunoita, kasviksia ja porsaanpihvejä punaviinikastikkeella. Kippisteltiin vaaleanpunaisella kuohuviinillä.

Pojat tekivät yhdessä tuumin kaksi pientä mudcakea tällä ohjeella. Kakun koristeluun käytettävä paahdettu valkosuklaa menee kyllä jatkoon! Kakku on hyvää, mutta pelkästään reseptiä silmäilemällä erittäin tuhtia tavaraa. Me puolitettiin tuo ohje ja saatiin syötyä viiteen pekkaan hädin tuskin toinen näistä kakuista. Eli huomiseksi luvatulle sadepäivälle jää tekemistä. Hihhi.

Haaveilen jo kesäöistä. Sellaisista, kun voi vaikka valvoa koko yön ja ihmetellä luontoa, sen nukahtamista ja heräämistä.

Ennen kesäöitä otetaan kaikki mahdollinen irti kevätpäivistä. Ja tehdään kävelylenkeillä huomioita. Joku on tehnyt puunkoloon kivestä pöllön. Puistoon on ilmestynyt pihajuhlat, yhteisöllinen veistospuisto. Kosiosudella on uusi kaulahuivi ja suden morsiamella seppele päässä. Joku on virkannut puulle vaatteen ympärille.

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä äitienpäivä. Ja nautitte pienistä arjen iloista. Omaa äitiäni muistin lähetyksellä, joka ei valitettavasti kerennyt edes äitienpäiväksi perille, vaikka tilasin sen mielestäni hyvissä ajoin. Vissiin moni muukin tänä erikoisena aikana tilannut jotain lähetyksiä. Sain kuitenkin pistettyä onnittelulaulun videon muodossa menemään ja toivon vaan, ettei sitä näe koskaan kukaan muu. Hhah.

Tilasitteko te lähetyksen äidillenne vai pääsittekö ihan henkilökohtaisesti tapaamaan?

Elena