Muutama viikko sitten se tapahtui. Talomme uusi katto valmistui. Vanha ruskea kulahtanut peltikatto vaihtui kauniiseen harmaaseen muutamissa hassuissa päivissä ammattimiesten ollessa asialla. Tässä alkuvuodesta myös rantasaunan, sekä aitan sammaltuneet katot kokivat saman muodonmuutoksen. Kaikki rakennukset näyttää silmään ihanan freeseiltä. Keikkuen tuleva kevät on innostanut raikastamaan myös pihamaata, kaikenlaista pientä pikku askaretta riittää ja siinä samalla pihakalusteetkin ovat löytäneet paikkansa.
Sisätiloissa ollaan otettu varaslähtö vappuun jo viime viikolla ja
paisteltiin munkkeja. Topias vaivaamassa taikinaa, koska leipominen
liittyi kotitalouden tehtävään. Tällä kertaa leipomisläksyn teemana oli
jokin juhlapyhän herkku, joten lähestyvä vappu mielessä mietittiin
luonnollisesti heti kuumia rinkelimunkkeja. Niitä pitäisikin tässä pian
väsätä uudemman kerran, vaikka tuntuu, että edellisetkin munkit ovat
jossain vatsan perukoilla edelleen. Hahha.
Ulkona otimme pation puulaatoitukset irti ja harjasimme roskat niiden
alta suojakankaan päältä ja asettelimme sitten puulaatat takaisin
paikoilleen.
Kassu on levitellyt kevätlannoitetta pusikoiden juurille anopin apurina.
Välillä rahkaa välipalaksi ja taas mentiin.

Tässä keittiön lattialla odottelen viimeisiä pizzoja uunista pois, että
päästään syömään koko perhe. Anoppi sanoi, että tuosta pitäisi ottaa
kuva ja päätin räpsäistä. Eihän tämä tietysti itse puhelimen kameralla
otettuna kerro sitä oikeaa tilannetta ja fiilistä, mutta aika usein
tuossa makaan ja odotan jotain uunista ulos. Onko jollain muulla tapana maata keittiön lattialla vai olenko ainoa?
Pihalla tapahtuu muutakin kuin haravalla rapsuttelua. Raparperin
puskevat ylös maasta. Ah. Voin jo melkein maistaa suussani kevään
ensimmäisen raparperipiirakan. Nam. Ja vähän rupesi tekemään mieli kotimaisia tuoreita makeita mansikoitakin. Ja jotain kuplivaa juomaa auringon paisteessa.
Kesken pihahommien jätkien keskittyminen taas herpaantui ja lyötiin ihan leikiksi.
Rantamme oli jo kertaalleen sulanut jäistä, mutta myräkkä toi selältä
vielä jäälauttoja rantaan. Mitäs sitä sitten muutakaan kuin kokeilemaan,
että kuinka kauan jäälauttoja pitkin voi hyppiä tippumatta järveen.
Vuorotellen pojat tekivät hyppelykierroksen ja tätä tehtiin niin kauan
kunnes jompikumpi häviää eikä pääse enää takaisin rannalle. Huom. En
kannusta ketään tekemään samaa. Omat pojat on jo sen verran isoja,
meidän ranta matala ja kodin lämmin suihku heti vieressä.
Kassun kotitalouden läksynä valmistui rahkapiirakkaa. Huhhuh miten housut alkaa kiristää, kun vain ajattelenkin näiden kaikkien syötyjen herkkujen määriä. Hiihhhiii.
Aina, kun pojat pääsivät kuivin jaloin takaisin rantaan kierrokselta,
jäälautat vähän hajosivat ja liikkuivat tietysti kauemmas toisistaan.
Oli aika jännittävää seurata, että kumpi lopulta tuonne mulasee.
Topiaksella on jääkiekosta omatoimisia harjoituksia, vain sunnuntaisin
on vapaata. Tässä ollaan ihmettelemässä Lykynlammen portaita ja
törmättiin Topiaksen joukkuetoveriinkin joka sattui samaan aikaan
paikalle.
Kaidemies osaa pitää parempaa jöötä ajatellen poikien liikkumista. Heti,
kun mies tulee reissuhommista kotiin, tyypit heiluu pihalla. Meitsi
koittaa aina kaikki kikkakolmoset, että saan jätkät ylös ja ulos.
Hävettää vähän myöntää, mutta joskus luovutan enkä jaksa taistella. Se
on niin tyhmää. Pääsee helpommalla, kun ei joka päivä väännä ja sitähän
jätkät tietty käyttää hyväkseen, koska ne ihan selvästi näkee milloin
mutsi on vähän väsynyt käymään henkistä taistoa. Pitäisi vissiin saada
jotain vinkki vitosia miten tämän ikäisiä nuoria oikein motivoidaan. Onko jotain muitakin keinoja kuin ottaa puhelimet ja pelivehkeet veks? Vinkkejä otetaan vastaan.
Ai niin. Joko unohditte muiden löpinöideni aikana tämän poikien kisan?
Topihan se sinne mulasi. Täytyy kyllä sanoa, että tällä viimeisellä
kierroksella ei tainnut oikein olla enää mitään mahdollisuuksia selvitä
kuivin jaloin rannalle takaisin. Sen verran jäälautat hajoili ja menivät
kauemmaksi toisistaan kisan edetessä.
Vaniljainen rahkapiirakka valmistui tällä ohjeella.Vaihdettiin vaan appelsiini sitruunan tilalle.
Rinkelimunkit
valmistui vanhalla ohjeellani. Tehtiin taikina vaan tuorehiivaan ja
taskulämpimään maitoon, kohotettiin kerran ja tehtiin sitten aihiot. En
tiiä muusta, mutta lämpimät munkit on hitsin hyviä! Jos olette menossa
vappuna metsäretkelle, niin munkit voi lämmitellä nuotiolla uudestaan ja
sokeroida vasta sitten paikanpäällä. Me tehtiin niin ystävien kanssa Kolin reissulla aika lailla tasan vuosi takaperin.
Topias lähti aika nopeasti tämän jälkeen sisälle kuumaan suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Hihhhiii. Mutta oli meillä kaikilla hauskaa tämän ohjelmanumeron aikana vaikka huvit tulikin kesken töiden tekemisen.

Haaveilen grillaamisesta ja ulkona pihakalusteiden kunnolla korkkaamisesta ruokailun merkeissä. Sääjumalat saattavat olla eri mieltä näiden haaveiden toteutumisista, tänä aamuna maa oli valkoisena rakeista. Lyhyemmät munkkikahveet ovat onnistuneet kuitenkin.
Miten te aiotta muuten viettää vappua? Teettekö kotona munkkeja? Onko simat pöhisemässä?
Elena
P.S.Vanha peltikatto vilahtaa muuten ainakin tässä vanhassa postauksessa.