Pamilonkosken luontopolku Joensuussa

Kolmen päivän jouluttamisen jälkeen lähdimme kälyn ja Pilkun kanssa sulattelemaan herkkuja ja haukkaamaan raitista happea Pamilonkoskelle. Joensuun keskustasta ajomatka Uimaharjulle taittuu hieman alle tunnissa, joten se on aika mukavan matkan päässä. Koskea pääsee ihailemaan esteettömästi pyörätuolillakin Pamilonkosken laavulle ja paikalta löytyy inva wc. Toinen laavu tulee vastaan pienen kävelyn jälkeen koskenviertä ja näille molemmille huolletaan polttopuita.

Luontopolku kulkee ensin ja loppupuolella hieman haastavalla kivikkoisella pohjalla niin kauan kuin koski on vieressä. Muuten pääsee ihastelemaan monimuotoista kaunista luontoa Kirjovaaran vanhassa metsässä. Lempihetkeni reitillä olivat kuusikkoinen aukea ja metsäpätkät, joilla kuulimme pyyn laulantaa ja havaitsimme jonkun ison linnun lähtevän männynlatvasta lentoon. En ole koskaan nähnyt myöskään sellaista määrää partanaavaa, joka onkin uhanalainen laji. Partanaavaa kasvaa puiden oksilla ja sitä esiintyy tuoreissa vanhoissa metsissä. * Naavaa olen nähnyt aikaisemmilla patikoinneilla pieninä ja hentoina ihan yksittäisinä kasvustoina siellä täällä, mutta tällä reitillä sitä oli roikkumassa kymmenissä puissa peittäen osan kuin kuusen koristeet.

 Tästä biisi soimaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aikaa meillä meni punaisella merkityn luontopolun kulkemiseen 2,5 tuntia. Pysähtelimme aika paljon ihastelemaan maisemia ja valokuvaamaan, ilman tällaisia pysähdyksiä kulkemiseen menisi aikaa vain kaksi tuntia.

Lopuksi laittelimme tulet laavulle ja paahdoimme briejuustolla, paprikalla ja basilikalla täytetyt leipämme ja joimme termokseen keitettyä kuumaa glögiä. Glögi lämmitti mukavasti, vaikka ulkoilu olikin aika mukavaa vain muutamassa miinusasteessa.

 

Pamilonkosken luontopolku nousi heittämällä yhdeksi lempireiteistä ja se oli aika sopiva 5,2km pituudellaan. Tänne tulen ehdottomasti uudelleenkin ja jonakin toisena vuodenaikana myös. Pamilonkoskelta voisi lähteä myös Ala-Koitajoen 16 km mittaiselle retkeilyreitille, jota suunnittelimme itseasiassa joitakin vuosia sitten ystävien kanssa, mutta emme päässeetkään lähtemään reissuun sairastuttuani. Ehkä vielä jonakin päivänä tämäkin reissu toteutuu.

Paminlonkoskelle löytää laittamalla osoitteeksi Pamilontie 1054, Uimaharju.

Onko Pamilonkosken luontopolku teille jo tuttu tai onko joku kulkenut tuon Ala-Koitajoen retkeilyreitin?

 

Elena 

P.S.Aikaisemmat joulunajan patikoinnit Lauran ja Pilkun kanssa:

Kuumaa glögiä Kalliojärven kierroksella.

Luminen ulkoilu Elovaaran Harjupolulla.

Valkoinen joulu

Aattona keitetään riisipuuro, koristelen sen kanelilla ja piilotan sekaan kuoritun mantelin. Joulupukki jättää lahjat olohuoneeseen sillä välin, kun jo aika isot lapset ovat haudoilla aikuisten kanssa viemässä kynttilöitä. Syödään laatikoita, kinkkua, paistia ja karjalanpiirakoita. Joka välissä mutustellaan vähän pipareita, konvehteja ja juustoja, joita ilmestyy aina vain lisää edellisten kadottua. Huuhdellaan ne alas viinilasillisella ja toisella. Rentoudutaan. Jalassa on villasukat, päällä pyjamat tai mahdollisimman rennot vaatteet. Rantasauna lämpenee, kaksoset ovat kannelleet sinne vedet ja puut. Kaidemies tekee järvenjäähän moottorisahalla ison aukon, että pääsemme saunasta nakuina pulahtamaan avantoon yön pimeydessä valaisultaan kiitorataa muistuttavaa laituria pitkin. On vaan aika ihanaa. Olla. Syödä. Käydä kävelyillä sulattelemassa sitä kaikkea. Joulua ja housuja kiristävää vatsaa.

 Tästä biisi soimaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun jouluruokia on syöty kaksi päivää, teen pizzataikinan kohoamaan. Yllätyksenä useimpiin pizzoihin täytteenä kinkkua ja juustoja. Paistetaan rannan nuotiolla makkaraakin ulkoilun jälkeen. 

 

Juustoja on vielä. Kinkkua. Laatikoita. Pipareitakin. Konvehteja. Viiniä. Joulua voi jatkaa hyvällä omallatunnolla siihen asti kunnes viimeisetkin muruset ovat kadonneet kaapeista.

Vieläkö teidän kaapeistanne löytyy jouluruokia?

Elena