Jouluaatto Hasukassa

Lattiat on imuroitu ja pesty, pölyt ja peilit pyyhitty, puhtaat lakanat sängyissä, komerot ja kaapit jätetty siistimättä, koska kukaan ei kuitenkaan vietä missään niistä joulua. Ympäri kotia on kuusenoksia ja kynttilöitä, jouluvaloja ikkunoissa ja pihassa valaisee lyhdyt. Tuoksuu joululta, vastapaistetuilta pipareilta ja lehtitaikinasta väsätyiltä nutellakuusilta. Laatikot jäähtyvät puuhellan päällä ja kinkku on vasta menossa uuniin. Yksitellen kotimme täyttyy jouluvieraista. Isäni saapuu Valkeakoskelta, kaidemiehen eno perheineen Ruoholahdesta ja anoppi hakee Lauran ja Pilkun juna-asemalta. Mukeissa on kuumaa glögiä, manteleita ja rusinoita, pystytän ja koristelen vielä piparkakkutalon ja vaihdamme kuulumisia. Huomenna on jouluaatto.

Tästä biisi soimaan.

Aattoaamu alkaa perinteisesti keittämällä riisipuuroa. Katan pöydän ja piilotan puuron sekaan kuoritun valkoisen mantelin. Kaikki pojat ovat jo sen verran isoja, että televisiossa ei pyörikään enää joulupukin kuumalinja, vaan lapset viihtyvät yläkerrassa pelaillen keskenään.

Ruokakomeron ovi sai liitutaulusussilla hyvän joulun toivotuksen kylkeensä.

Jouluomenat pääsivät laudan päälle esille.

Ja kuusenoksat emalikannuun.

Pojat olivat olleet kiltteinä ja saivat toivomiansa lahjoja.

Joulupuuron koristelin tänä vuonna kahdella kanelitähdellä.

Ja Kasper sai joulupuurostaan mantelin.

Keittiössä riitti apukäsiä. Tuisku voiteli Petterin tekemiä karjalanpiirakoita, joita Laura paisteli. Isäni nauttii aamukahviaan.

Teimme olohuoneeseen pitkän pöydän joulun pyhien ajaksi, että me kaikki kymmenen mahduimme saman pöydän ääreen syömään.

Karjalanpiirakat voideltiin pelkällä voisulalla ja jestas miten hyviä ne aina ovatkin!

Voista leikkasin ohuita siivuja ja tein piparkakkumuotilla sitten pieniä sydämiä.

Pietari toimi Joulupukin apulaisena, kun viimein iltakymmeneltä poikien saunomisen aikana lahjat olivat ilmestyneet takan juurelle. Apurin jutut olivat kyllä niin hauskoja, aika huumoriveikko.

Lahjoja oli iso säkillinen. Lapsille suuri osa, koska aikuisten kesken emme ole enää vuosiin vaihtaneet lahjoja, mikä on ollut kyllä paras päätös ikinä. Paras lahja kuitenkin aikuisena on viettää aikaa läheisten kanssa, mitäs muuta sitä tarvitsisi?

No ehkä hieman konvehteja, vihreitä kuulia, juustoja ja viiniä.

Ja sain siitä huolimatta muutaman paketin. Olen ollut varmaan superkiltti.

Paras joululahja on edelleen se, että kaidemiehellä loppuu työt. Tänä loppuvuonna mies oli niin paljon pois kotoa, että meinasi jo usko loppua, pääkin seota siihen, päättyykö työt koskaan. Ja nyt vaan annan miehen nukkua ja levätä, koska sitä hän eniten tarvitsee. Ja kunnon kotiruokaa tietysti kaiken huoltoasemilla ja pizzerioissa ateriointien jälkeen.

Pietari sai lahjaksi Aliaksen ja sitä pelattiin ja ristiseiskaa kanssa.

Joulunpyhät menee joka vuosi nopeaan ja eilen talomme tyhjentyi vieraista. Tein heti pikasiivouksen, laulatin pesukonetta ja valmistin ruokaa sillä aikaa, kun kaidemies ja Topi olivat jääkiekkoreeneissä. Olen myös käynyt hiihtämässä, jos nämä herkut sulaisivat pois ja olo normalisoituisi vatsanseudulla ja illalla kävimme vielä koko perheen kanssa kävelyllä ennen kuin katselimme elokuvaa. Tulevien päivien ohjelmassa on toivottavasti perheen kanssa ulkojäillä luistelua, lisää hiihtämistä ja ulkoilua, elokuvia, korttipelejä, monopolia ja saunomista. Ei mitään sen kummallisempaa, mutta juuri sitä meidän perhe tarvitsee, yhteistä aikaa, koska sitä ei ole ollut moneen moneen kuukauteen.

Miten te mieluiten vietätte välipäivät?

Elena

Nuotioretki, viikonloppu lanit ja rikki mennyt äiti

Yhä harvemmin kaksosten kasvaessa vietämme kunnolla aikaa yhdessä. Huomaan ikävöiväni aikaa jolloin liikuimme ulkona päivittäin, heräsin aamuisin poikien ryömiessä viereemme katsomaan piirrettyjä ja iltaisin silitin heidän hiuksiaan ja lauloin toiveesta unilaulut. Viime vuosien mittaan on tapahtunut siirtymä, jossa työt ja harrastukset vievät yhteisen tekemisen ja aamuisin pojat loikoilevatkin omissa sängyissään katsellen puhelimeltaan milloin you tubea, netflixiä tai sosiaalisia medioitaan. Ja joka ilta taistellaan siitä, että pelaaminen tietokoneella loppuu ajallaan ja puhelimet tuodaan lataukseen huoneeseemme. Vaikka nämä teini-ikäiset ovat jo niin isoja, silitän heitä silti iltaisin, kerron miten tärkeitä ja rakkaita he ovat ja joskus laulan heille edelleen pilaillakseni. Välillä pojat yllättävät minut tiukalla halauksella, antavat suukon poskelle tai silittävät hiuksiani ja joskus kuulen olevani rakas ja maailman paras äiti. Ne harvinaiset hetket säilön erityiseen paikkaan mieleeni, koska suurimman osan ajasta kuulen vain seuraavanlaisia lauseita:

- Mene pois.

- Sä et tajua.

- Mene pois!

- Oot ihan tyhem.

- Miksi keksit näitä tyhmiä sääntöjä? Kaikki muut saa valvoa myöhempään ja pelata pidempään. Ei muilta oteta puhelimia yöksi pois.

- Sä et ymmärrä.

- Mene nyt pois!

On aika raskasta kuulla kokoajan olevansa ymmärtämätön ja vaikka pojat haluavat minun menevän pois, sanon heille, että saavat kyllä omaa tilaa ja rauhaa sitä halutessaan, mutta olen ihan tässä näin. Kuuntelen sitten, kun ovat valmiita puhumaan, enkä mene koskaan pois. Muistan vielä niin hyvin oman murrosikäni ja ne kaikki tunnetilat ja vaikka halusinkin vanhempieni jättävän minut rauhaan, en koskaan halunnut heidän menevän kokonaan pois, vaan olevan kunnioittavan välimatkan päässä ja käytettävissä sitten, kun tarvitsin tukea. Kasvaminen on rankkaa. Ei pelkästään nuorille, vaan aikuisena ja vanhempana kasvaminenkin on kovaa hommaa.

Muutama viikko sitten auringon ilmestyttyä ilahduttamaan valollaan, päätin, että tänään ei olla sisällä vaan lähdetään poikien kanssa ulos, koska kerrankin ei ollut mitään menoja. Jotain yhteistä tekemistä kiitos, joten pakkasin meille reppuun kuumaa kaakaota termariin ja marssimme lähikaupan kautta hodaritarpeet mukaan Kukkosensaareen.

Sitä ennen kerkesin juomaan kolme jättikuppia kahvia ja saamaan kofeiinitärinät. Viime postauksessa minulla oli etsinnässä supermukava oloasu kotoiluun, mieluiten housut ja pitkähihainen paita. Ajattelin lähinnä jotain muuta kuin yöasua, mutta satuinkin sitten löytämään Nansolta nilkkoihin ulottuvan pitkähihaisen yöpaidan, jonka kuviointi ilostutti silmääni. Olen siis hengaillut kotosalla tässä Kosmos yömekossa. Odotan koko päivän, että saan riisua illalla päivävaatteet ja sujahtaa tähän, katsoa 70´s Showta ja neuloa kaulaliinaani, josta tulee muuten superpitkä. Tarkkaavaiset voivat huomata keskisormessani laastarin. Hienonsin töissä basilikaa ja siinä samalla sitten siivusin sormestanikin osan. Auts.

Viikko sitten kaidemieskin oli kotona muutaman yön ja Kassulla Rasse yökylässä. Keitin meille  myöhäiselle aamiaiselle riisipuuroa ja sen kanssa oli leipää, keitettyjä kananmunia, teetä ja kahvia.

Juuri ennen postin lakkoa ostin Taitokorttelista kauniita käsin piirrettyjä joulukortteja, jotka on painettu täällä Joensuussa. Kirjoitinkin ne valmiiksi, mutta olen näemmä unohtanut ne ilman postimerkkejä työpöydän laatikkoon. Vieläköhän kerkeisin ne postittamaan. Hmmm. Ehkä ensi jouluksi sitten?

 

Voiruusun voi tehdä ihan vuolemalla juustohöylällä voista siivuja, joissa pyöreä reuna. Aloittaa keskeltä kiertämällä rullan ja aina uuden ympärille ja asettelemalla valmiin ruusun kivaan pikku kulhoon. Muita voiasetelmia esimerkiksi joulupöytään voit tsekata vanhasta postauksestani täältä.

 

Ihan metsään ne meni.

Oletko aina miettinyt, että riisipuuron keittäminen on vaikeaa? Tein siitä teille pari vuotta sitten ohjeen, jolla onnistut polttamatta puuroa pohjaan. Mukana myös koristeluvinkki. Joulupuuron olen koristellut joka vuosi kanelilla eri kuvioin leikkaamalla leivinpaperista mallin. Kokeile tähteä tai kuusen muotoa. Tsekkaa mallikuvat täältä , täältä ja täältä. Piparin tai tonttulakin muotokin voisi olla hauska idea.

Kassu ja Rasse nukkuivat molemmat olohuoneessa, etteivät häirinneet Topiasta jolla oli aikainen herätys molempina aamuina pelaamaan jääkiekkoa. Rasselle oli pedattu peti sohvasta ja Kassulle kannettiin hetekka.

Jes, aurinko ja valoa!

Meillä oli perillä Kukkosensaaressa aika kova homma saada nuotio syttymään. Oli niin kova tuuli. Virittelin tuollaiset nuotiopaikalta löytyneet vanerit tekemään tuulensuojaa ja viimein saatiin tulet syttymään.

"Be happy for this moment.

This moment is your life."

Voisin vähän avata teille mitä tarkoittaa, kun meillä mennään jollekin kaverille yökylään tai vastavuoroisesti kaveri tulee meille yökylään. Mukaan otetaan tietysti tietokone ja kuulokkeet, ostetaan limut, sipsit ja karkit ja lanitetaan pari päivää. Selkokielellä sanottuna, pelataan tietokoneilla yhdessä onlinessa pelejä. Tämä on myös se tapa miten tämän ikäiset nuoret viettävät aikaa muutenkin yhdessä. Jokainen omassa kodissaan, omilla koneillaan ja sitten pelataan yhdessä netissä pelejä ja jutellaan samalla kuulokkeiden ja mikin avulla. Ei siis hengata kylillä ja aiheuteta pahennusta, kuten meikäläisen nuoruudessa.

Odottelen kovasti, että saisin sisimmästäni kaiveltua kunnon joulufiiliksen. Aikaisempina vuosina tähän aikaan olen jo leiponut moneen kertaan piparkakkuja, pystyttänyt piparkakkutalon, koristellut ja siivonnut kodin ja juonut litratolkulla glögiä. Tänä vuonna olen kyllä keitellyt riisipuuroa ja katsellut isot kasat kaikkia jouluaiheisia elokuvia ja sarjoja, mutta muuten lähes kaikki on tekemättä. Topias jo valitteli, että: "Äiti, oletko mennyt rikki, kun et ole leiponut meille piparkakkuja?" Saattaa olla, että olen vähän epäkunnossa, koska olen myös ostanut meille valmisruokia viime aikoina, mikä on ihan todella kummaa. Kuulin siitäkin heti: "Oletko äiti alkanut laiskottelemaan, kun et tee itse ruokaa?" Jep ja kyllä. Joskus äitejäkään ei huvita. Silloin voi syödä kermaperunoita ja kivikylän lihapullia, ranskalaisia ja kalapuikkoja ja kanaviillokkia, kun äiti on mennyt vaikka väliaikaisesti rikki. Hahha.

Joko te olette aloittaneet jouluttamaan kunnolla? Ilmiantakaa omat joulufiiliksen nostattajat kommenttiboksiin kiitos <3

 

Elena