Viime kuukaudet olen ottanut tosi chillisti. Hektisen työkesän jälkeen paikoilleen rauhoittuminen vaatii yllättävän paljon, kun tahti hiljenee ja on vähemmän duunia. On sikahaastavaa vain olla ja rentoutua, kun on tottunut viilettämään sata lasissa. Ihminen ei ole silti mikään kone joka kulkee ilman huoltoa hajoamatta koskaan, joten syksy ja tämä loppuvuosi on itselleni sellaista kehon huomioimista. Hahha. Rupesi naurattamaan heti, koska olen kyllä huomioinut kroppaani kaikella sellaisellakin tässä, mikä ei välttämättä ole sitä parasta polttoainetta. On niin helppo lohduttaa itseään herkuilla ja jäädä sohvan pohjalle lököttelemään. Tällä hetkellä olen vihdoin saanut itseni liikkeelle keleistä huolimatta ja ruokavaliostakin on pudonnut herkut pois. Eihän tässä haluta jouluna joutua uuniin, kun joku erehtyy luulemaan messeväksi palaksi kinkkua.
Marraskuun säät ovat pääsääntöisesti ihan kökköjä, joten nautin täysin siemauksin, kun parina päivänä aurinko päätti näyttäytyä. Join inkivääriteetä ulkona kasvot käännettynä kohti aurinkoa.
Olen koittanut lukea kirjaa. Mikäs olisi sen parempaa tekemistä, kun ei ole tekemistä? En vain tiedä mikä minua vaivaa, kun en pysty rauhoittumaan paikoilleni. Ehkä se johtuu siitä, että aivot ovat tottuneet tänä päivänä paljon nopeampiin ärsykkeisiin. Huomaan hetken päästä vaeltelevani kämpässä vähän tiskaten, pikkaisen pyykaten ja sitten olenkin keskellä siivousta ja järjestelyä, heittelen kierrätykseen jätkien pieneksi käyneitä vaatteita ja sen sellaista. Se siitä kirjan lukemisesta. Ehkä vielä onnistun pysähtymään paikoilleni. Nuorempana lukeminen oli niiiiiiin siistiä, saatoin valvoa läpi yön ahmimassa jotain hyvää kirjaa ja joskus meni viikkokausia vain lukien ja lukien. Kaipaan sitä fiilistä, tosin en ehkä kuitenkaan niitä huonosti nukuttuja öitä. Hihhhii.
Kökköjen päivien pelastus on ollut viimeviikkoina lanseeraamani leivontamaanantai. Maanantait vaan meinaa aina startata jotenkin tahmeasti. Varsinkin silloin, kun on sysipimeää ja märkää tai sataa räntää. Silloin kaikki kaipaa pientä piristystä ja uusi viikko lähtee liikkeelle ihan eri tavalla, kun pojat tulevat koulusta kotiin tumput, tennarit ja sukat märkinä ja vastaan tulee tuoreiden korvapuustien tuoksu. Mikään ei palkitse leipuriakaan paremmin, kuin lapset, joiden sellaiset vähän vakavat ja ryytyneet naamat muuttuvat hymyileviksi ja iloisiksi. Suosittelen ehdottomasti testaamaan ihan mitä vaan kivaa maanantaille. Miksi säästellä kaikki hauska viikonlopulle, kun arjestakin voi tehdä melkein yhtä kivaa pienillä jutuilla?
Saatoin kuvata aika paljonkin kaunista ruskaa syys- ja lokakuun aikana. Auringon paistellessa vaahterat näyttivät ihan kultaisilta. Vaahtera on yksi ihan lempparipuistani, toinen suosikki on terijoensalva, tykkään sen kauniista pyöreästä muodosta, tosin sellainen olisi omalla pihalla ehkä harmillinen syksyisin, koska lehdet ovat niin pieniä ja suippoja, joten haravoiminen saattaisi olla hankalampaa.
Kassu lämmittelemässä musitaakseni lasagnea koulun jälkeen. Tykkään tehdä ehkä eniten vuokaruokia arkena, niitä pojat voi lämmitellä sitten seuraavanikin päivänä koulun jälkeen ja illalliseksi voi sitten väsätä taas jotain muuta ruokaa. Olen skarpannut aika hyvin ruoanlaiton suhteen ja teen nykyään kaksi lämmintä ruokaa päivässä jos vain kerkeän. Toinen syödään usein vasta kahdeksan tai yhdeksän aikaan, joskus kymmeneltäkin jos tullaan myöhemmin reeneistä kotiin. Leivän kulutus perheessämme on laskenut huomattavasti ja se tuntuu siltä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Ennen mietin miten on mahdollista syödä niin monta lämmintä ateriaa päivässä, mutta huomaan itsekin voivani paljon paremmin, kun syön kolme lämmintä ateriaa.
Järven pinta kerkesi jo tekemään kauniin jään pintaan, mutta viikon sisällä ovat sulaneet pois vesisateiden ansiosta, kuten kaikki lumetkin. Odottelen niin innolla, että tulisi lunta kunnolla ja pääsisin rakkaan hiihtoharrastukseni pariin. Sitä täytynee odotella taas aika kauan. Laululavan takana on lumetettu ja aloittivat jo tekemään pohjia latua varten, mutta hommat ei ole tällä viikolla edenneet sään takia.
Vanha pikku röttelöinen puutalomme lämpenee tietty puulla ja takkoja on saanutkin lämmitellä, että kosteus tai kylmyys pysyisi paremmin loitolla. En tiedä mitään mukavampaa kuin tuijotella tuleen silloin, kun ulkona ei ole niin mahtavaa. Vielä lasi viiniä kätöseen, ulos lyhtyihin kynttilät ja sitten viltin alle villasukat jalassa. Kertokaahan muuten jos teillä on joku kiva vinkki johonkin supermukavaan kotiasuun. Etsinnässä pehmoiset, lämpimät housut ja pitkähihainen paita.
Naapurimme toi yhtenä päivänä rappusillemme korillisen omenoita. Tein tietty heti omenapiirakkaa!
Olen myös neulonut villasukkia edistymättä yhtään. Siis tämä alkaa olla jo aivan naurettavaa. Olen kadottanut tatsini tähän hommaan ihan täysin. Saan varret tehtyä ja sitten kaikki menee vain joka kerta ihan plörinäksi. Lasken väärin ja huomaan vasta, kun olen jo tosi pitkällä ja sitten puretaan. Välillä koko hemmetin sukka, jos hermot palaa ihan täysin. Oops. Nyt olen jo siinä pisteessä, että päätin ruveta tekemään hetken mielijohteesta kaulaliinaa ja ihan omalla ohjeella ilman mitään tyhmiä neuvoja mitä pitää seurata. Mitähän siitäkin sitten tulee. Hahha. Lupaan kertoa kuulumisia jos homma onnistuu.
Ah. Muutamana hassuna päivänä oli niin nättiä. Pikku pakkasta ja kaunista kuuraa kaikkialla. Laiturimme näytti ihan siltä, kuin olisi saanut karvapeitteen. Kuin söpö?
Kahvia. Kahvia. Kahvia. Sitä on tullut kyllä hörpittyä, että silmät aukeisi aamuisin. Hyvin ravistetulla kauramaitovaahdolla kiitti. Huomaan kyllä nykyään, että juotuani pari jättikupillista aamukahvia, ei päivällä maistukaan kahvi, vaan tekee mieli teetä. Keittelenkin monesti aika monet teet illalla ennen nukkumaanmenoa. Vihreää teetä inkiväärillä ja hunajalla on ehdoton suosikki ja toimii hyvin varsinkin jos on nuhanenä.
Syyskuussa tarkenin juoda kahvini laiturilla kollarimekossa ja sandaaleissa. Ah. Niin ikävä jo nyt sitä ettei tarvitse pistää sukkia jalkaan taikka housuja. Katsellaan seuraavan kerran toukokuussa sitten ellei innostuta talven aikana lähtemään mihinkään lämpimään lomalla.
Sain viime viikolla työnantajaltani ihanan yllätyksen, meinaan himpsutin ison säkillisen polttopuita traktorilla kotipihaan kuljetettuna! Vitsit miten huippu muistaminen ja meille aina myös todella tarpeellinen. Talvella polttopuita menee ihan mukavasti tähän mökin lämmitykseen.
Ainoat kukat, jotka olen tänä syksynä ostanut kotiin. Inkaliljat, muistaakseni kerroin niistä teille aikaisemmin? Kestivät kolme viikkoa maljakossa nätteinä, kun vaihtoi kerran veden ja leikkasi uudet imupinnat. Todella nätti ja kestävä leikkokukka, jatkoon!
Onko teidänkin mielestänne tuossa keskellä sydän? Näen näitä sydämiä joka puolella, se on hieman hassua. Ja tämän kesän aikana löysin yli 50 neliapilaa. Luulin joskus, että neliapilat ovat jokin myytti, etsittiin niitä nenä ruohonjuuritasolla pienenä, enkä koskaan löytänyt ainoatakaan. Tänne Joensuuhun muutettuamme olen yhenäkkiä alkanut löytää niitä pitkin kesää ihan joka paikasta.
Kassu lopetti säbän harrastamisen ja on ollut koko syksyn kotosalla. Voisinpa sanoa tekemättä mitään, kun tuntuu että pitäisi olla joku liikunnallinen harrastus, mutta poika auttelee minua kyllä kaikissa kotihommissa aina, kun pyytää. Tässä jelppii laittamaan saamiamme polttopuita liiteriin, muuten on ollut mukana nurmikon leikkuussa, haravoinnissa, lehtien kärräämisessä, polttopuiden kantamisessa, roskien viennissä, terassikalusteiden siirtämisessä suojaan ja kauppareissuilla kantokaverina. Silti toivoisin pojan innostuvan jostain uudesta liikunnallisesta harrastuksesta, pelkkä kotona autteleminen ja puhelimella tai tietokoneella istuskeleminen ei mielestäni vain riitä.
Testasin jotain tosi hehkutettua omenapiirakkaa, että on maailman paras lööppien mukaan. Ei ollut ihan niin hyvä kuin voisi ajatella. Voisinpa keksiä oikeasti maailman parhaan omenapiirakan. Sellaisen törkeän hyvän.
Jokapäiväinen ruokahetki koulun jälkeen. Pakko sanoa, että puhelimet tuntuvat vain eksyvän pojilla ruokapöytään ihan aina. Kaivavat ne aina esille, kun silmä välttää ja katsovat videoita tai sarjoja. Asiasta saa muistuttaa heille kokoajan. Ruokapöytä on mielestäni se paikka mihin puhelin, lelut tms. eivät kuulu.
Näistä hitsin pallovaloista on palanut joku lamppu. Voi, että miten odotan saavani aikaiseksi tarkistaa mikä niistä, jotta saisin valot käyttöön. Tunnun vain unohtavan aina koko homman tai lykkääväni sitä.
You checking out my buns?
Monena päivänä päivä ei ole kunnolla tullutkaan, vaan ilmassa on ollut älyttömän kovaa sumua. Tässä näkyy Ilosaari aamulenkillä kuvattuna. Usva oli niin sakeaa, että lenkin jälkeen hiukseni olivat kostuneet litimäriksi.
Tuoreet pullat on kyllä ihan parasta! Sillä tavalla vaan vaarallisia, että noita voi syödä yhdeltä istumalta näemmä ainakin kuusi ilman mitään ongelmia.
Viilenneiden ilmojen tultua olen myös tiivistellyt kotimme ikkunoita. Tuollaisesta nauhasta otetaan keltainen suojapaperi pois ja liimataan tarrapinta ikkunanpieleen. Jännä mitä kaikkea tällaisessa vanhassa talossa saa puuhailla. Siltikään tiivistykset ei meinaa ihan auttaa. Jostain aina vähän vetää tai joku ikkuna jäätyy kovilla pakkasilla eikä sen läpi näe mitään.
Anoppi kävi ostamassa meille uuden pesukoneen. Sain sen ystäväni Tiian kanssa kannettua paikoilleen. Asentelin koneen toimintaan, kun kävin ensin hakemaan poistoletkuun jatkopalan. Parissa viikossa pyykkiä kerkeää tulemaan aika paljon, vaikka sainkin lainata työpaikan konetta tuona aikana.
Käytiin ostamassa Kassulle uusi talvitakki ja pipo. Täytyy kyllä suositella Makian pipoa, ostettiin Topille viime vuonna ja Kassulle nyt. Topin pipo ei ole muuttunut vuodessa miksikään, kun jokin on hyvää materiaalia, niin se säilyy kauniina ja oikeasti lämmittää myös päätä. En suostu ostamaan enää mitään halpispipoja, jotka sisältävät akryylia tms. ja nukkaantuvat kuukaudessa rähjäisen näköisiksi. Aikaisemmin olen joutunut ostamaan joka vuosi uudet pipot, mutta nyt mennään näillä hamaan tappiin asti ellei tarvitse sitten kakkospipoja.
Aikalailla joka toisessa Topin kotipelissä iskee toimitsijan nakki. Viime kaudella olin pääsääntöisesti kellossa, silloin tällöin jäähykopissakin availemassa ovia. Tällä kaudella olen ollut kuvailemassa pelejä ja niitä näkee myös live streamina. Tänään pojilla on peli Jukureita vastaan ja meitsi löytyy tuolta kameran takaa.
Yhtenä sunnuntaina Laura ja Luka pyysivät minua ulkoilemaan ja käveltiinkin pitkä lenkki auringonpaisteessa. Eksyttiin kaupungillekin ja hupsista vaan, minimoitiin heti liikkumisen vaikutukset munkkikahveilla. Monesti lenkkeillessä jommalla kummalla ei ole rahaa ja tällä kertaa se olin minä. Aika luontevasti tarjotaan vuorotellen kahvit tai muuta jos satutaan eksymään matkalla. Kiitti kamu <3
Meidän piti mennä Tiian ja Lauran kanssa yön yli kestävälle patikoinnille lokakuun alussa. Jännä, että sille viikonlopulle luvattiin ihan järkkyä ilmaa, pelkkää sadetta ja ei mitään tihkua, vaan oikein kunnon rummutusta. Niinpä päätettiin suosiolla jättää homma väliin ja patikointi vaihtuikin teatteriin ja ravintolaillalliseen. Tässä näytelmässä oli pari kaverusta kanssa retkeilemässä ja sopi teemaan.
Syyskuussa kaidemies kysyi haluaisinko lähteä synttäriviikonloppunani Helsinkiin. Voitaisiin mennä hotelliin yöksi ja käydä jossain ravintolassa syömässä. Olin ihan, että herranjestas, tottakai! Jännä miten vasta lupautumiseni jälkeen selvisi tuona samana viikonloppuna olevan Lauran ja Pilkun muutto. Hahhha. Olisin kyllä lupautunut mukaan avuksi, vaikka syy Helsinki viikonloppuun olisi ollut selvillä alusta asti. Yövyimme taas kerran Scandic Parkissa, mutta tällä kertaa vähän isommassa huoneessa jossa oli kylpyamme .
Sillä välin, kun me oltiin Helsingissä muuttohommissa kaidemiehen ja Kassun kanssa, Topi oli kotona jääkiekkopelien merkeissä. Tiia oli niin ihana, että tuli meille pojan ja talonvahdiksi, koska anoppikin oli reissussa. Topin mielestä ei olisi tarvinnut ollenkaan ketään vahtimaan, että pärjää ihan yksinkin ja selviää kävellen hallille peliin ja reissuun. En silti jättäisi vielä 14-vuotiasta kotiin viikonlopuksi yksin. Jättäisittekö te? Herää monta huolen aihetta. Mitä kaikkea voisikaan tapahtua.
Synttäripäivänäni lauantaina muutettiin ensin Lauraa ja Pilkkua aamusta iltapäivään, mutta sen jälkeen odotti hemmottelua isolla hoolla. Pääsin kunnon tuplakuplakylpyyn ja sitten omavalintaiseen ravintolaan syömään. Sunnuntaina olimme ajatelleet viettää Helsingissä päivää, mutta satoi aivan kaatamalla, joten ajateltiin yllättää Topias ja kurvailimmekin runsaan hotelliaamiaisen jälkeen suoraan Kuopioon Tuplajäille kannustamaan poikaa jääkiekkopeliin.
Tässä aikapaljon kaikenlaista sekametelisoppaa viime kuukausista. Olen vielä kuukauden kiinni töissä, mutta sitten alkaa pidempi loma ja ehkä pääsen käymään pitkästä aikaa kotipuolessakin jossain välissä. Alkaa olla jo kova ikävä ystäviä ja sukulaisia. Sen lisäksi kaidemiestäkin jolla on nyt niin paljon duunia, että kävi viimeksi kotona kolme viikkoa sitten ja sitä ennen oli reissussa kuukauden.
Sellaista meille. Miten te pysytte virkeinä tähän vuodenaikaan? Ja mitä te olette puuhailleet viime kuukausina?
Elena
