Kello on lauantaiaamuna 7:05. Pakkaudutaan Topin jääkiekkokamojen kanssa autoon ja suunnataan kohti jäähallia ja Jyväskylään lähtevää bussikyytiä. Pehmeällä kotitiellä auto tuntuu hieman kummalta ohjatessa, ihan kuin jarru olisi päällä. Käännytään asfaltille ja ymmärrän ettei kaikki ole nyt ihan kunnossa ja pysäytän auton siihen paikkaan, avaan oven ja ja kierrän auton todetakseni, että oikea eturengas on tyhjä. Samperi. Auto jää siihen parkkipaikalle, otetaan jääkiekkokassi, mailat, reppu ja pistetään pojan kanssa juoksuksi. Hallilla pitäisi olla kymmenen yli, me niin myöhästytään, mutta poika kerkeää kuitenkin pelireissuun. Tallustelen vesisateessa kotiin bootseissa joihin olen survonut jalkani niin, että villasukat tursuavat ja naureskelen vaatteille, jotka olen vetänyt kotona päälle hätäisen huolimattomasti, koska olen ajatellut vain vieväni pojan autolla bussikyytiin ilman, että kukaan näkee minua sen kummemmin. Huvituttaa koko tilanne. Valitsen tutun numeron ja sen hälyttäessä mietin, ettei kaidemies ole tulossa ainakaan viikkoon ellei kahteen kotiin auttamaan tämän ongelman kanssa. Sovitaan, että ajan auton takaisin omaan pihaan, koska olen jo joka tapauksessa ajanut tyhjällä renkaalla, vanne todennäköisesti jo kärsinyt ja matka on lyhyt. Kysyn mieheltä osaanko vaihtaa autoon talvirenkaat, kun selviää ettei meillä ole vararengasta. Ensilumet on jo tulleet, joten ihan sama laitella ne alle. Kaidemies uskoo ja luottaa minuun, siispä alan etsiä you tubesta videoita aiheesta. Mies sanoo, että Kassu voi tulla auttelemaan, poika on ollut useamman kerran kaidemiehen kanssa vaihtamassa renkaita ja se on jo hänelle tuttua puuhaa.
Vaihdetaan Kassun kanssa rönttöset päälle, kaivetaan takakontista tunkki ja rengasavain. Selvitetään talvirenkaiden merkeistä mihin suuntaan ne pyörii ja järjestellään renkaat autotallin lattialle siihen järjestykseen miten aiotaan laittaa ne autoon kiinni, paremmat renkaat eteen miehen neuvojen mukaan. Aloitetaan ensin avaamalla pultteja niin, että auto on vielä maassa. Eipäs avatakaan. Ei avata sitten millään. Yritän joka hemmetin pulttia, mutta eihän ne hievahdakaan. Käytän kaikki voimani, mutta mitään ei tapahtu. Tai tapahtuu. Kyyneleitä alkaa valumaan, koska hitto, olen heikko nainen! Haluan osata tehdä tämän. Kiukuttelen typerille muttereille ja vähän siinä sivussa miehellekin hänen tietämättään ja epäreilusti, että miksi ei ole kotona auttamassa, kun kaikki hajoaa käsiin. Pesukone levisi alkuviikosta ja kuljetaan kohta väärinpäin käännetyissä kalsareissa ja nyt tämä rengas puhkesi ja mitä seuraavaksi. Tunnen kädet ympärilläni ja huomaan olevani Kassun halauksessa. Kyllä tämä hoituu.
Siinä se on. Lussu ku lussu.
Avauduin rengasongelmistani instagramin tarinoissa ja sieltä löytyikin apua yllättävän nopeasti. Kaidemiehen kaveri lupasi tulla auttamaan pulttien löystyttämisessä ja sunnuntaina päästiin Kassun kanssa jatkamaan renkaiden vaihtamista. Tuntuu hyvältä, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka auttaa tiukan paikan tullen. Eikä ollut kyllä ensimmäinen kerta, kun Niko on ollut auttamassa jonkun autoon liittyvän ongelman kanssa miehen ollessa reissuhommissa. Olin niin kiitollinen avusta, että leivoin omenapiirakkaa. Kiitos.
Tunkin paikat on merkattu erikseen, eli mistä kohtaa autoa saa nostaa. Tunkin ja auton väliinkin olisi hyvä laittaa kuulemma jokin muoviläpyskä, ettei nostokohta vaurioidu. Meitsillä ei ollut sellaista ja tunkkinakin toimi auton oma tunkki ja tämänkään käyttämistä ei suositella ainakaan jatkuvaan vaihtamiseen, koska on tarkoitettu lähinnä vararenkaan vaihtamista varten. Renkaan vaihtaminenkin kannattaa suorittaa tasaisella alustalla esim. asfaltilla, mutta löysin sentään tunkin alle sopivan laudankappaleen, ettei ole hiekkaa vasten epävarmasti. Tosi luottavainen olo, hahha.
Tästä merkistä selvisi renkaiden pyörimissuunta, jos merkkejä ei ole, niin renkaat voi laittaa sitten kummalle puolelle vain.
Kassu oli hyvänä apupoikana ja henkisenä tukena.
Pultit ja pyörän navat kannattaa puhdistaa ja rasvata ennen kiinnitystä. Rasvaaminen jätettiin sikseen, mutta puhdistettiin pinnat.
Pultteja avatessa ja kiristäessä tehdään aina ristiin.
Ensimmäisen renkaan kanssa meillä meni pisimpään, mutta sitten homma alkoi sujua. Huomatkaa, että löysin kaidemiehen työhousut jalkaan, oli todella asiantunteva fiilis noiden kanssa möyrytessä.
Viimeisen renkaan kohdalla Kassu sanoi lähtevänsä sisälle ja luulin, että jätti leikin kesken, mutta poika kävikin tekemään meille kuumat kaakaot ja hörpittiin niitä sitten ulkosalla. Kassu on ilahduttavan huomaavainen nuori mies. Ihan äidillä sydän sulaa tällaisista pienistä jutuista. Meillä oli muutenkin tosi kivaa yhdessä rengastouhujen keskellä naureskellen.
Loppukiristys pulteille tehtiin vasta, kun auto oli tasaisesti maan pinnalla. Kiristin niitä niin paljon kuin vain sain näillä rimpulakäsilläni ja meitä jäi vielä Kassun kanssa jännäämään, että pysyykö ne paikoillaan.
Lähdettiin heti koeajolle tarkastamaan, että renkaissa on oikeat paineet ja mietittiin siinä matkalla mitä tapahtuisi jos nyt rengas vaan irtoaisi kesken matkan ja pyörisi jonkun ihmisen päälle. Kikatettiin ajatukselle, niin ei tietysti käynyt, eikä ne renkaat nyt sieltä ihan noin vain lähde irti. Täytyy kyllä silti sanoa, että moottoritielle en halua lähteä ennen kuin joku asiasta enemmän tietävä on varmistanut, että pultit ovat tarpeeksi tiukasti kiinni.
Kaiken kaikkiaan renkaiden vaihtaminen oli mielestäni kivaa (wtf?) eikä edes vaikeaa, aiheesta löytyy ohjeita ja videoita kysymällä vaikka googlelta. Ja jos jossain asiassa ei itse pärjää, niin apuakin on tarjolla. Siitä faktasta, että kykenee renkaat vaihtamaan, kannattaa olla kuitenkin hissun kissun, koska yhtäkkiä ympäriltä on löytynyt paljon ihmisiä, joiden renkaat pitäisi kuulemma myös vaihtaa. Hahha.
Kuka teillä vaihtaa renkaat? Ja ps. ainakin tänne Pohjois-Karjalaan on luvattu taas huomenna lisää lunta, joten talvirenkaat ovat kuin ovatkin jo ajankohtainen aihe.
Elena
