Haaveeni metsäreissusta toteutui yllättävän nopeasti, kun lähdimme aamulla Tiian ja Lauran kanssa vatsat täynnä Jokiaseman maisema-aamiaisesta ajelemaan kohti Kolia. Vapun vietän suurimmaksi osaksi töissä ja kotona reppua pakkaillessani huomasinkin kääriväni kuohuviinilaseja keittiöpyyhkeisiin hetken mielijohteesta ja laittavani kuplivaa pakastimeen jäähtymään pikaisesti. Ostin vielä salaa aamiaisen jälkeen sokeroimattomia munkkeja mukaan ja pyysin sokeria pussiin. Mielessäni muhi nuotiomunkki yllätys kuohuviinin kanssa ystäville, kunhan olisimme ensin patikoineet nuotiopaikalle.
Kolin maisemat ovat aina yhtä mykistävät ja luonnollisesti niin erilaiset eri vuodenaikoina.
Kuljimme vanhaa tuttua reittiä Mäkrävaaran kautta Ikolanahon nuotiopaikalle jossa vietimme useamman tunnin paistellen makkaraa, nuotiomunkkeja ja kippistellen kuohuvaa. Makasimme penkeillä nuotiosavun tuoksussa auringon paistellessa pilvettömältä taivaalta. Vieressä solisi puro, linnut liversivät ja pörriäiset pörisivät, orava rapisteli puussa, mutta muuten missään ei ollut ketään ja oli ihanan rauhallista.
Lauran koira Lukakin oli mukana. Pieneltä tassuttelijalta jyrkät nousut näyttivät sujuvan niin paljon kepoisemmin, kuin meidän.
Munkit lämpenivät yllättävän hyvin ritilällä. Kannattaa pitää sopivan kaukana liekeistä ellei malta odottaa hiillosta, etteivät pala.
Ja sokeroitiin ne heti kuumana. Nams.
Maha täynnä munkkia.
Itse käveleminen oli välillä märkää touhua. Osittain oli hyvät hankiaiset, mutta varsinkin paluumatkalla lumi oli pehmennyt ja hangen alla solisi sulavien lumien muovaamia puroja. Kukaan meistä ei selvinnyt kuivin kengin kotiin. Silti ei ollut liian hankalaa kulkea, mutta muutamien viikkojen päästä lumien lisää sulaessa on varmasti todella todella märkää.
Valehteleeko silmäni, vai näettekö tekin tuossa liekissä sydämen?
Ehkä liian ärsyttävän täydellinen päiväreissu. Koko kroppa veti kyllä aivan rentoutumismoodille.
Kippis!
Lukalla oli pehmoisa makuupaikka.
Kuohuviini pysyi hyvin kylmänä monen tunnin ajan repussa Uashmaman coolerin avustuksella. Tuo hopeinen pussi sujautetaan pakastimeen ja se laitetaan sitten tummanharmaan kahvallisen pussin sisään pitämään juoman kylmänä. Käytin tätä itseasiassa vasta nyt ensimmäistä kertaa, sain sen lahjaksi viime vuonna työnantajaltani. On aikas kaunis ja kätevä pikku vekotin jota tulee varmasti kesällä käytettyä. Kävin tsekkaamassa entisestään tuntemattoman merkin sivuja ja siellä näytti olevan ihan kaikkea muutakin ihanaa tuotetta, en kestä.
Paluumatkalla Ukko-Kolille saatettiin hieman kulkea harhaan, vaikka olemme monta kertaa samaa reittiä kulkeneet. Maassa oleva lumi sekoitti vähän meininkejä ja nauraa kikattelimme varmaan puoli tuntia eksyksissä, kun jalkamme vain upposivat lumeen hankiaisten pettäessä.
Kaipaan lisää luontoa ja tällaisia voimaannuttavia rentoja reissuja ajan kanssa. Viime vuonna kerkesin kolme kertaa vain patikoimaan. Toivon enemmän hiljaisuutta, raitista ilmaa, luonnonläheisyyttä, ystäviä ja nauramista niin, että vatsaan koskee.
Jos olette miettineet tulevalle vapulle piknikkiä, niin suosittelen myös testaamaan luontoreissua lähimmälle tai kauemmallekin laavulle nuotiomunkkien kanssa. Ottamaan kuohuviiniä tai simaa mukaan. Nauramaan paljon, nauttimaan elämästä.
Vai mitä suunnitelmia teillä on tulevalle vapulle?
Elena
