sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kolikenkäillen varaslähtö vappuun

Haaveeni metsäreissusta toteutui yllättävän nopeasti, kun lähdimme aamulla Tiian ja Lauran kanssa vatsat täynnä Jokiaseman maisema-aamiaisesta ajelemaan kohti Kolia. Vapun vietän suurimmaksi osaksi töissä ja kotona reppua pakkaillessani huomasinkin kääriväni kuohuviinilaseja keittiöpyyhkeisiin hetken mielijohteesta ja laittavani kuplivaa pakastimeen jäähtymään pikaisesti. Ostin vielä salaa aamiaisen jälkeen sokeroimattomia munkkeja mukaan ja pyysin sokeria pussiin. Mielessäni muhi nuotiomunkki yllätys kuohuviinin kanssa ystäville, kunhan olisimme ensin patikoineet nuotiopaikalle.


Kolin maisemat ovat aina yhtä mykistävät ja luonnollisesti niin erilaiset eri vuodenaikoina.


Kuljimme vanhaa tuttua reittiä Mäkrävaaran kautta Ikolanahon nuotiopaikalle jossa vietimme useamman tunnin paistellen makkaraa, nuotiomunkkeja ja kippistellen kuohuvaa. Makasimme penkeillä nuotiosavun tuoksussa auringon paistellessa pilvettömältä taivaalta. Vieressä solisi puro, linnut liversivät ja pörriäiset pörisivät, orava rapisteli puussa, mutta muuten missään ei ollut ketään ja oli ihanan rauhallista.



Lauran koira Lukakin oli mukana. Pieneltä tassuttelijalta jyrkät nousut näyttivät sujuvan niin paljon kepoisemmin, kuin meidän.





Munkit lämpenivät yllättävän hyvin ritilällä. Kannattaa pitää sopivan kaukana liekeistä ellei malta odottaa hiillosta, etteivät pala.



Ja sokeroitiin ne heti kuumana. Nams.




Maha täynnä munkkia.





Itse käveleminen oli välillä märkää touhua. Osittain oli hyvät hankiaiset, mutta varsinkin paluumatkalla lumi oli pehmennyt ja hangen alla solisi sulavien lumien muovaamia puroja. Kukaan meistä ei selvinnyt kuivin kengin kotiin. Silti ei ollut liian hankalaa kulkea, mutta muutamien viikkojen päästä lumien lisää sulaessa on varmasti todella todella märkää.


Valehteleeko silmäni, vai näettekö tekin tuossa liekissä sydämen?







Ehkä liian ärsyttävän täydellinen päiväreissu. Koko kroppa veti kyllä aivan rentoutumismoodille.



Kippis!





Lukalla oli pehmoisa makuupaikka.



Kuohuviini pysyi hyvin kylmänä monen tunnin ajan repussa Uashmaman coolerin avustuksella. Tuo hopeinen pussi sujautetaan pakastimeen ja se laitetaan sitten tummanharmaan kahvallisen pussin sisään pitämään juoman kylmänä. Käytin tätä itseasiassa vasta nyt ensimmäistä kertaa, sain sen lahjaksi viime vuonna työnantajaltani. On aikas kaunis ja kätevä pikku vekotin jota tulee varmasti kesällä käytettyä. Kävin tsekkaamassa entisestään tuntemattoman merkin sivuja ja siellä näytti olevan ihan kaikkea muutakin ihanaa tuotetta, en kestä.









Paluumatkalla Ukko-Kolille saatettiin hieman kulkea harhaan, vaikka olemme monta kertaa samaa reittiä kulkeneet. Maassa oleva lumi sekoitti vähän meininkejä ja nauraa kikattelimme varmaan puoli tuntia eksyksissä, kun jalkamme vain upposivat lumeen hankiaisten pettäessä.

Kaipaan lisää luontoa ja tällaisia voimaannuttavia rentoja reissuja ajan kanssa. Viime vuonna kerkesin kolme kertaa vain patikoimaan. Toivon enemmän hiljaisuutta, raitista ilmaa, luonnonläheisyyttä, ystäviä ja nauramista niin, että vatsaan koskee.

Jos olette miettineet tulevalle vapulle piknikkiä, niin suosittelen myös testaamaan luontoreissua lähimmälle tai kauemmallekin laavulle nuotiomunkkien kanssa. Ottamaan kuohuviiniä tai simaa mukaan. Nauramaan paljon, nauttimaan elämästä.

Vai mitä suunnitelmia teillä on tulevalle vapulle?

Elena

torstai 25. huhtikuuta 2019

Elämä on ralli

Kaidemies ja Topi suuntasivat pääsiäiseksi Helsinkiin Esa Tikkasen turnaukseen, kun minä painatin höpelönä töitä ja Kassu piteli kotia pystyssä. Reissaajat kurvasivat sunnuntaina illalla pihaan ja pojan kaulassa roikkui hopeinen mitali. Jääkiekosta on muutaman viikon huili ennen seuraavan kauden treenien alkamista. Ei mitään lusmujen hommaa nämä lätkätouhut. 
Maanantaina töistä kotiuduttuani lähdettiin familydinnerille Roihun pizzeriaan. Yhteiset ateriat ovat viime kuukausien aikana kyllä kahden käden sormilla laskettavissa, sen verran ruuhkaista aikaa elelty. En edes muista milloin olisin edellisen kerran kattanut rakastamaani brunssia pöytään, ehkä tammikuussa? Ystävät ja Tampereella asusteleva perhe ovat jääneet myös pahasti paitsiolle, mutta mielessä on suorittaa pikainen visiitti kotipuoleen ja muutamien viikkojen päässä häämöttää tyttöjen viikonloppu.
Takaisin tarinaan. Perheen yhteisen aterioinnin jälkeen  fillaroitiin kaidemiehen kanssa kahdestaan rantaraittia. Siinä matkalla, ei erityisesti mihinkään, sain polkimia liikutellessani vision meistä istumassa Utransaaressa kilistellen jotain kivoja kesäisiä juomia. Varttia myöhemmin olimme pussijuomien kanssa puupölkystä ja lankusta kyhätyllä penkillä naureskelemassa nuoruuden muistoillemme. Harvinaista.



Tiistaina tein toiveruokapäivänä porsaanpihvejä pippurikastikkeella.


Raparperit ovat jo hyvällä mallilla.


Ja järvi alkaa olla sula.


Keittiön ulkorappusilla kahvilla.


Ja miten kivalta tuntuukaan pitää ulko-ovia auki, tuulettaa kunnolla. Ainakin niin kauan kivaa kunnes sisälle tulee kärpäsiä ja hyttysiä. Allekirjoittaneen kropassa on jo parisenkymmentä itikanpistoa ja vitsit miten kesän ensimmäset hyttysenpistot kutiavatkaan!




 


Pysähdyttiin kaidemiehen kanssa myös torille jätskille ekaa kertaa tälle vuodelle. Mangomeloni on ihan ikisuosikki!


Kassun kanssa vietettiin viikonloppuna laatuaikaa paistatellen päivää ja mekin käväistiin pyöräilemässä ympäri kaupunkia. Fillarointi on vaan niin mahtavaa, ainakin sellaisissa paikoissa missä katupöly ei tukehduta. Onneksi katuja harjaillaan ahkerasti ja hiekat ovat katoilleet teiltä nopeaa tahtia.
 


Ripustin ensimmäistä kertaa pyykkejäkin ulos kuivumaan ja hymyilin onnellisena napsautellessani pyykkipoikia paikoilleen. Onnea on yksinkertaiset arkiset asiat. Jotain näissä tuulessa hulmuilevissa lakanoissa on. Todettakoon, että ne hemmetin lakanat roikkuvat ulkona kolmatta päivää. Ovat vissiin vähän jotain liian kivaa, kun en muista niitä hakea sisälle. Ups.





Aurinkolasit näillä kirkkailla keleillä ovat ihan must! Huomaan, että päähän alkaa herkästi koskemaan valoisuus. Sellaista se on, kun elää monta kuukautta pimeydessä ja yhen äkkiä alkaa taas kirkkaus.
 



Pippuripossun kanssa oli tarjolla helpoksi havaittua juurespeltiä.
 


Sain myös laiteltua uudet Sarustiikasta hankkimani raidalliset tyynyliinat paikoilleen. Ei näemmä itselleni tekemistä lupauksista huolimatta taaskaan kevättä ilman uusia tekstiilejä kotiin.
 



Tätä rantajäätäkään ei enää ole olemassa, vaan loputkin sulivat eilisen päivän aikana. Sitähän voisi vaikka kahlata saunata uimaan, vesi on meinaan tällä hetkellä niin matalalla, että laiturin päässä on varmaan vain metrin verran vettä.
 


Syreenipensaaseenkin on ilmestynyt lämpimien ilmojen ansiosta silmuja. Ah, en malta odottaa sitä tuoksua mikä niistä lähtee.
 

Topi esittelee kädessä olevia hyttysenpuremia ja missä muualla niitä olikaan.
 



Tarkenee paljain varpainkin!
 









Ja ensimmäinen sinivuokkokin bongattu <3
 


Tulppaanitkin puskevat maasta kovaa vauhtia. On niin kesäistä, että tuntuu hullulta ettei ole vielä edes toukokuu!
 





Vielä auringonlaskun ihastelua kotosalla ennen sisätiloihin siirtymistä.
 




 Seuraavaksi haaveissa on kevyt patikointireissu, metsäreissu tekisi niin hyvää mielelle! Ja sen lisäksi ikkunat kaipaavat pesijää ja liiterissäkin on enää muutama klapi jäljellä, joten isompaa polttopuukuormaa pitäisi tilailla pihaan. Kaidemies on rapsutellut haravalla pihamaata siistiksi ja Kassu on autellut kottikärryhommien kanssa. Kaksoset tekivät huoneeseensa ison siivouksen ja karsivat isolla kädellä kirjoja, pelejä ja kaikenlaista kiertoon.

Onko teillä jo kevätsiivot hyvällä mallilla? Ja miten olette nauttineet näistä aurinkoisista keleistä?

Elena