IHOLLA: Love Beaty and Planetin Coconut water & mimosa flower body lotion

Hankin viime vuoden puolella tämän vartalorasvan josta ei ole enää jäljellä mitään, putelikin on jo pumppuosaa lukuunottamatta jossain kierrätyksen pyörteissä. Tuotteen ulkonäkö, kookoksen tuoksu, kauniit ajatukset planeetan säästämisestä kierrätettävillä puteleilla ja muulla tuntuivat minusta niin hyviltä, että kotiutin tämän rasvan. Itse rasvassa ei ollut mielestäni mitään ihmeellistä tai erikoista. Puteli näytti kivalta sänkyni vierellä olevalla hyllyllä, rasvan tuoksu oli ookoo, levittyi iholle kivasti, mutta jotenkin hintaan nähden sain mielikuvan, että tuote olisi tavallista rasvaa parempi, koska tuote maksoi jotain kahdeksan euroa! Putelin tyhjennyttyä minulle jäi hieman huijattu olo, rasva ei kosteuttanut mielestäni ihoa tarpeeksi, levitin tätä välillä kaksi kerrosta päästäkseni lähelle tarpeeksi kosteutettua lopputulosta ja palasin nopeasti käyttämään pidempiaikaista suosikkiani Doven nourishing secretsin vartalorasvaa coconut oililla ja mantelimaidolla. Rakastan sen tuoksua, kosteuttaa ihan älyttömän hyvin ja oho, myös tämänkin puteli on kierrätettävää materiaalia.

Jos tuote on näinkin kallis, olisi sen mielestäni lunastettava ylelliset kosteutuslupaukset ja oltava mainostamansa planeetan säästämisen osalta täysin kierrätettävä materiaalia. Tällä hetkellä pumppuosaa ei edes voi kierrättää.

Onko joku teistä testannut tämän brändin tuotteita ja oletteko olleet tyytyväisiä hintalaatu suhteeseen?

Elena

Loputon lumi ja vaaleanpunainen haave keväästä

Tänä talvena jos minään talvena, on saanut tehdä enemmän kuin tarpeekseen lumitöitä. Kolaaminen on ihan superhyvää hyötyliikuntaa, mutta jostain syystä tässä vaiheessa vuotta, kun lunta edelleen tulee, eikä sellaista kivaa lunta vaan märkää räntää, tekee mieli viskoa lumenluontivehkeet jorpakkoon ja antaa sataa niiden päälle vaan. Ihan kunnolla. Rakastan Suomen eri vuodenaikoja, mutta en sitä vaihetta, kun tällaiset suuret määrät lunta alkaa sulaa, rapa lentää, olisi tarvetta omistaa kahluusaappaat ja jokaisella tiellä, kotipihalla ja parkkipaikalla on oma pikku maauimala.

Pidempään kestävä päivänvalo antaa silti jotain ihmeellistä toivoa siitä, että vielä me tänäkin vuonna päästään näistä jättimäisistä lumikasoista eroon, voidaan unohtaa toppavaatteet komeron perukoille ja kaivaa hieman kevyempää kolttua ylle. Kotia tekisi mieli jo myllätä perusteellisesti, tehdä kunnon kevätsiivous ja hankkia jotain raikasta tai pirteää. Ainakin lisää tulppaaneja, niistä tulee niin iloinen olo.

Tästä biisi soimaan.

Olin hankkimassa kummitytölleni syntymäpäivälahjaa Kassun kanssa ja löysin yhden vaatekappaleen jota en vain voinut jättää Kekäleeseen. Makian meleerattua vaalenpunaista vähän pidempää kollaria. Joku tässä vaatekappaleessa puhutteli minua ja kuiskutteli, että ota minut mukaan vaikka et mistään vaaleanpunaisesta perusta, pue minut päälle ja olet sitten itsekin ihan keväinen ja raikas. Ja sen tein.

Ulkona sitävastoin ei ole ollut niin keväistä ja raikasta.

Mutta sisällä olen hitaan varmasti aloittanut pesemään kaikkein paksuimpia talvitakkeja pois ja silitellyt keittiöpyyhkeitä siistiin pinoon.

Vielä ei vaivaa kevätväsymys, mutta oletan sen jokavuotiseen tapaan jossain vaiheessa pukkaavan päälle. Kun aurinko rupeaa paistamaan ja kelit paranemaan, olenkin päivisin unien tarpeessa ja oudon väsynyt, katselen sisällä kaunista ilmaa, mutta olen voimaton lähtemään ulos. Sitten, kun aloittaa töiden jälkeisen päikkärikierteen, siitä onkin hirmuisen vaikea päästä eroon. Voisikohan tämän kevätväsyn jotenkin välttää tänä vuonna? Vinkkejä otetaan vastaan!

Kassu tekee tunnollisesti läksyt joka päivä koulun jälkeen olohuoneen ruokapöydän ääressä.

Pojat on muutaman kerran talven aikana autelleet lumihommissa. Sitten, kun päästään hommiin se on aina ihan hauskaa, mutta se aloittamisen tai lähtemisen vaikeus! Pientä taistelua ja vääntöä näiden murrosikäisten kanssa, vissiin ihan normaalia?

Tän kollarin helma on just eikä melkein sopivan pituinen. Loppuu juuri kivasti takapuolen alle, tykkään! Näin jo mielikuvissani kaupassa kuinka kivasti tämä vaatekappale taipuu kaikkien housujeni ja shortsienkin kanssa.

Kake putsasi reippaana auton!

Palmikkoneutetakkinikin hieman edistyy, olen tosin purkanut tätä ainakin kymmenen kertaa, kun mennyt pieleen laskut mitä kerrosta olen tekemässä. Mutta näyttää hei ihan palmikolle tuo reuna eikös? Nyt olen itseasiassa jo vielä pidemmällä ja pitäisi aloittaa hihan kavennukset, mutta ohje tuottaa minulle kyllä sellaista päänvaivaa ja ahdistusta, kun en meinaa tajuta miten ja mitä. Ehkä se taas selkenee erehdyksen kautta, kuten tämän kappaleen alkuun pääseminenkin.

Onneksi kaidemies on kotosalla ja hoitelee kanssa näitä pihahommia. <3

Ja lämmittelee takkoja niin, että tarkenee paljain varpain sisällä.

Pojat ylläri pylläri heittelivät toisiaan pihatöiden lomassa lumipalloilla. Pojat on poikii. Oli siinä vähän painiakin.

Seuraavaksi kevätsiivousta ajatellen meinaan hyökätä keittiön hyllyjen kimppuun.

Kunhan nyt saan itseäni niskasta kiinni. Tänäänkin vain pohdin mitä kaikkea pitäisi tehdä, mutta en onnistunut tarttumaan mihinkään hommaan sen kummemmin. Pesin vain koneellisen pyykkiä kuten joka päivä.

Topi lämmittelemässä koulun jälkeen makaronilaatikkoa mikrossa. Ollaan piilotettu mikro tuonne alakaappiin viemästä pöytätilaa ja se on ollut aika kiva ratkaisu.

Karsin jo kaikenmaailman jouluvaloja ja koristeita pois, mutta näitä oksia en vielä raaskinut laittaa pois.

Kivoin yksityiskohta tässä kollarissa on V-kaulus, joka laputuksien perusteella ymmärtääkseni on tarkoitus pukea nimenomaan näin niskan suuntaan. Tosin paitaa voi käyttää kumminpäin vain ja näyttää hyvältä eli molempi parempi.

Meidän pihalla seikkailee näemmä zombejakin, mutta täähän on kanssa ihan normaalia. Eli ei tarvinne huolestua?

Elena

Talven viimeiset ulkojäät

Tällä hetkellä ulkojäistä ei taida olla enää tietoakaan ja niiden kunnostaminen on Louhelassa lopetettu tälle talvelle. Me kerettiin viime viikon alusta vielä viimeisille jäille Topin ja kaidemiehen kanssa. Miehen hyvällä alella tilatut luistimetkin pääsivät ekaa kertaa testiin. Aikuisena, kun hankkii jotain uusia urheiluvälineitä, voi panostaa niihin rahallisesti hieman enemmän sillä toiveella, että ne kestävät sitten lopun elämää, varsinkin jos harrastus on se harrastus. Jalka ei enää kasva, eikä pituuttakaan tule päinvastoin, sitä vain menee kasaan ikävuosien karttuessa. 

Viime vuonna joulupukin tuomat kaunoluistimeni ovat minulle varmasti ne vikat luistimet ja kelpuutin ihan tuollaiset outletista halvalla löytyneet ulkonäöllisesti virheelliset versiot koska en ole mikään huippuluistelija ja luistelukertoja tulee vuodessa alle kymmenen. Tykkään luistelemisesta kyllä, voisin kuvitella olevani jäällä enemmänkin, mutta tarvitsisin varmasti ihan jotain selkeitä harjoitteita oppiakseni ja innostuakseni.

Kyllä on terävät! Topi testaa kaidemiehen FT ykkösien terää. Näissä ei kuulemma jalka edes väsynyt vaikka olivat muotoilematta.

Jäät ei olleet enää ihan priimassa kunnossa, meinasin vetää pari kertaa nurin luisteltuani railoon. Kelin sahailtua plussalle ja pakkaselle vuorotellen, siihen vähän räntää, vettä ja sellaista, tekee lopun aika nopeaan tästä ulkoiluharrastuksesta.

Topi näytti mallia miten maaleja tehdään. Meitsi harjoitteli kanssa. Olipahan vaikeaa hommaa, huhhuh! Omat käteni olivat ihan mutkalla laukoessani ja sain kullanarvoisia vinkkejä, että kädet pitää pitää suorina ja sen sellaista. Haaveilin myös tekeväni jonkun siistin ylämummon, mutta ilmeisesti tarvitsen lisää harjoitusta saadakseni kiekon ylipäänsä nousemaan ilmaan. Hhhah.

Topin maalit näytti niin vaivattomilta, että kuvittelin sen olevan paljon helpompaa.

Kaidemiehellä ja Topilla oli ihan omat harjoitukset.

Meitsi teki vaan makkaroita, sirklailin ympyrää ees taas ja yritin olla kaatumatta kamerani kanssa.

Aina jos haluaa kunnon hien pintaan, vedetään kaksintaistelua Topin kanssa. Topias voittaa joka kerta sata nolla, mutta se on hauskaa. En saanut tälläkään kertaa yhtään maalia, kun poika teki sitävastoin tziljoonan. Hyvä, kun mitään mahdollisuuksia ottaa omilla taidoillani kiekkoa pois toiselta, mutta yritys on tärkein eikös? Ja se, että osoittaa mielenkiintoa lapsen harrastukseen. Antaa pojan neuvoa ja opettaa jossain mistä hän tietää lähes kaiken, kun roolit on yleensä ihan toisinpäin.

Ollaankos siellä käyty talven aikana luistelemassa ulkojäillä tai osaatteko te laukoa ylämummoja?

Elena

Valopilkku

Meidän perhettä on ilahduttanut tällä viikolla kälyn sileäkarvainen noutaja Pilkku. Lauran suunnattua työreissuun saimme muutaman päivän ajan testata millaista olisi jos perheessämme olisi myös karvainen kaveri. Pilkku on ollut kaidemiehen mukana kaikkialla autoillen sekä kävellen. On tsekattu jäähalli, lähikaupat, lasten koulut ja harrastukset ja käyty lenkillä. Autettu roskien viemisessä, puiden kantamisessa, takkojen lämmityksessä ja ruoanlaitossa. Nostettu reippaasti tassua ja toista, annettu läpyä, istuttu ja maattu, kun on pyydetty. Tultu vierelle ja pyynnöstä sisälle. Yhtäkään haukahdusta ei olla päästetty, ei pienen pientäkään. Aamuisin on suoritettu herätyskellon virkaa ja hypätty nuolemaan innostuksesta poikien naamat märäksi. Käyttäydytty esimerkillisen hienosti ja saatu jotain herkkua järsittäväksi.

Jes, iso luu!

Pilkku on ollut heti vastassa ulko-ovella, kun pojat tulee koulusta kotiin. 

Moi, joko mennään lenkille?

Tavallisesti Pilkku nukkuu päivällä, kun käly on töissä, ehkä jotain kahdeksan tuntia. Meidän kodissa päiväunet ovat jääneet vähälle, kun joku on kokoajan menossa tai tulossa, joten vahtihommia on riittänyt. Tässäkin valppaana tuijottamassa ulko-ovelle.

Nyt mennään Kassu lenkille, alahan tulla jo!

 

Uuuu, mitäs nämä on? Tuoksuu hyvältä.

 

Tässäkin vois olla hyvä paikka huilia. Joko saa nukkua päikkärit?

 

Onks pakko olla tää hihna, voisinko olla vapaana hei?

 

Mää nyt kerkee sua auttaan siinä tuhkien tyhjentämisessä, kun pitää järsiä tää luu eka.

 

Se on sitten niin, että minä näytän minne mennään ettei eksytä.

 

En mä mitään täällä kaidemiehen vaatenurkassa tehnyt.

 

Hahaa, onkos teillä tällasta luuta nännännää.

 

Oiiii, rapsuta rapsuta. Vähän enemmän vasemmalta kanssa kiitos.

 

Mitä, enks mä saakaan syödä kerralla tätä koko luuta häh?

 

No ota pois sitten jos saat.

 

Pilkku taisi vähän huokaista helpotuksesta, kun käly tuli takaisin työreissultaan ja nyt saa taas vähän paremmin levätä vaikka vielä kyläreissussa ollaankin alkuviikon ajan. Pilkku vaikutti aika väsyneeltä koko lauman vahtimisesta äkkiseltään, ei tainnut kovin montaa silmäystä päivisin huilata meidän menossa. Ollaan kieltämättä kokoajan aukomassa ulko-ovea ja lähdössä tai tulossa.

Koira on kieltämättä aika ihana ja hauskuuttaa koko perhettä. Pilkkua olisi kiva saada useamminkin hoitoon, sen verran mukava tyyppi on kyseessä ja parasta tietysti, kun hänet on koulutettu niin hyvin, ettei oikeasti tarvitsisi edes hihnaa ulkoillessa.

Onko teillä lemmikkieläimiä tai käykö teillä hoidossa koiria joskus kuten meillä?

Elena