Arjessa on meneillään tällä hetkellä sellainen rumba, että tuntui hyvältä lähteä katselemaan kuukauden takaisia lomakuvia ja aloittaa pohdiskelemaan mihin sitä seuraavaksi suuntaisi. Ihan kuin tästä matkastamme olisi ikuisuus aikaa, rusketuskin on kadonnut tuttuun tyyliin ja peilistä tuijottaa aamuisin kalpeampi naama. Kerkesin teille kertomaan jo pikkiriikkisen äkkilähdöstämme Maspalomasiin, mutta jos vielä vähän avaisin matkaa enemmän.
Useampana päivänä käveltiin rantaviivaa ja tutustuttiin lähiympäristöön.
Yhdelle päivälle vuokrattiin polkupyörät. Meille molemmille jäi kaidemiehen kanssa hyvät muistot edellisestä lomastamme Lanzarotella ja siellä tekemästämme polkupyöräreissusta, joten mietittiin, että samantyylinen aktiviteetti olisi poikaa myös tässä kohteessa.
Ja testattiin myös kävelyä hiekkadyyneillä.
Välillä maistui mehujää.
Ilmat suosivat meitä koko reissun ajan. Parhaimpina päivinä oli lähemmäs kolmekymmentä astetta lämmintä, mutta tuuli piti olon miellyttävänä. Iltaisin sai pukea vähän lämpimämmin päälle, kun aurinko meni pilveen. Löysin alennusmyynneiltä Guessin mustan nahkatakin, joka tuli päivän pimerrettyä vetäistyä päälle.
Kaidemies teloi nilkkansa loppuvuodesta töissä ja todettiin, ettei hiekassa tarpominen ollut se paras liikuntamuoto. Hiekkadyyneillä auringonpaahteessa reippaileminen on yllättävän raskasta puuhaa ihan terveilläkin nilkoilla, mutta luonto oli kaunista. Yllätyin miten siistiä turistimäärään nähden joka puolella oli.
Yllätyttiin myös kovasti, kun tämän dyynin päälle noustuamme pyysin kaidemiestä nappaamaan kuvan minusta ja huomattiin käännyttyämme, että viereisessä pusikossa olikin alaston mies kyykyssä. Ilmeeni ja asentoni on siksi vähän oudohko, koska käännyin juuri pois päin katsomasta tuota ilmestystä. Meille jäi vähän epäselväksi, että mitä hän siellä pusikossa suoritti. Hhah! Ja häntäkin varmaan mietitytti siinä kuvatessamme, että tuliko samalla ikuistetuksi kelteisillään meidän kameraamme. Eikä tämä mies jäänyt ainoaksi alastomaksi ihmiseksi johon törmäsimme. Verkkokalvoilleni on jäänyt ikuisesti sellaisiakin muistoja, joita ei välttämättä haluaisi. Ai kamala.
Joskus inhosin vahvasti oliiveja, mutta näinä päivinä ne ovat ihan suurinta herkkua ja toimivat lämpöisinä päivinä kyllä täydellisinä suolapommeina.
Rantaviivaa oli kävelemässä myös pari muuta ihmistä.
Aika kaunista.
Pyöräreissumme hotellilta San Agustiniin kesti kuusi tuntia ruokataukoineen. Välillä poljimme liikenteen seassa pienemmillä teillä ja kapeilla kävelyteilläkin, itsessään hyvää pyöräilytietä oli hyvin vähän ja jos halusi pyöräillä rantaviivaa mahdollisimman paljon, joutui kiertämään esim. Playa del inglesin kohdalla isosti, koska siellä oli niin hankalat portaat, eikä pyörillä päässyt alas. Ehkä pyörää kantamalla, mutta se olisi ollut vähän turhan hankalaa.
Pyörämatkalla oli muutamia isompia mäkiä, joissa tuli kunnon hiki. Halutessa löytyi isompiakin mäkiä ja kunnon maastopyöräilyreittejäkin. Kaidemiehen nilkka vähän määritteli mitä puuhailtiin, enkä tiedä oltaisiinko muutenkaan ihan hikihatussa haluttu urheilla. Maisemista ja ylipäänsä lomafiiliksestä nauttiminen on se ykkösjuttu ja ekan ison mäen päältä aukesi makeat maisemat.
Tästä rantaviivalta napatusta kuvasta saa vähän parempaa osviittaa korkeuseroista.
Ja tuossa majakan vieressä oikealla näkyykin hotellimme tornit. Molemmat maamerkit toimivat hyvin hahmottamaan missä oltiin.
Suurin intohimoni lomaillessa on tietenkin syöminen, joten mieluisinta puuhaa oli pestä päivän aurinkorasvat yltä ja pukea hieman siistimpää päälle ravintolaillallista varten. Käydään kaidemiehen kanssa kotosalla ollessa kahdestaan ihan ykköskertoja vuodessa ulkona syömässä, joten kynttiläillalliset on lomien luksusta.
Käyttekö te usein syömässä ravintoloissa vai kokkailetteko kotosalla?
Elena