lauantai 26. tammikuuta 2019

Tapaamisen vaikeudesta, alennuslöydöistä ja siitä, kun sain turpiini luonnolta.

Meillä jäi ystävien kesken pikkujoulut pitämättä, ei vain löydetty kaikille sopivaa ajankohtaa niille loppuvuodesta. Parin kuukauden sisään on loppupeleissä yllättävän hankala järjestää mitään yllättäen neljän aikuisen naisen kanssa. Jokaisella on töiden lisäksi menoja perheen, lasten tai koiran kanssa ja muita sovittuja juttuja ja juhlia valmiina kasatavalla. Hankalaa on myös, että asun viiden tunnin ajomatkan päässä muista, joten normaalisti arki-illatkaan ei meikäläisen kanssa onnistu. Sovittiinkin, että pidetään keväällä kunnon tyttöjenviikonloppu. Lyötiin jo hyvissä ajoin päivämäärä lukkoon ja jatkossa pitää tehdä näin pikkujouluillekin. Tuntuu, että kaikkea saisi ruveta suunnittelemaan melkein puoli vuotta aikaisemmin jos haluaa satasen onnistumisprosentin tapaamisille. 
Olen ollut vielä tämän viikon lomalla ja saatiin ystävien kanssa sovittua maanantaille tämän ansiosta pikkujouluja korvaava tyttöjendinneri Ratinan ostoskeskuksessa sijaitsevaan Sandroon. Täytyy erikseen mainita, että halloumiranet oli supernam ja listalta löytyi hyvin vaihtoehtoja kasvisruokaa suosivalle. Peukku sille.
Ratinasta suuntasin äidin luokse Linnainmaalle yökyläilemään. Kasasimme sijauspatjoista ja peitoista olohuoneen pörröisen maton päälle minulle pehmoisen vuoteen ja sain lainaan nilkkoihin ulottuvan pitkähihaisen lämpimän yöpaidan. Iltaisin katselimme parin päivän aikana kasan leffoja ja päivät pyörimme Tampereella alennusmyynneillä. Käytiin myös moikkaamassa kohta nelikuukautista kummipoikaani ja veimme hänelle samalla poikien vanhan häkkisängyn patjoineen.


-50% alennuksesta löytyi ihan täykyt talvibootsit! Solahtaa jalkaan kuin unelma.


Kotiin palatessani sormeni syyhysivät jo ruokaa laittamaan. Viikon loma etelässä ja melkein heti perään reissu Tampereelle tekivät jo sellaisen olon, että voisiko olla vain taas kotona hellan ääressä! Laitoin leipätaikinan kohoilemaan, kuorin kasan perunoita ja yöräytin pippurikastiketta lihapullille.


Ja jossain välissä kävin pihamaalla ihmettelemässä, että kuinka paljon sitä lunta oikein on satanutkaan tässä viime viikkoina. Paljon!

Topias oli toivonut kaidemieheltä koulun jälkeen välipalaksi täytettyä patokia, kun menee välillä suoraan koulusta päiväjäille. Lomamutsi pyöräytti itse patongit ja täytti ne. Normaalina arkena tulee kyllä usein aina turvauduttua kaupan valmiisiin välipalaratkaisuihin, kun ei vain kerkeä.


Lunta oli oikeasti joissakin kohdin polveen asti ja ainakin niin, että se tuli saappaisiin sisään.





Kippisteltiin ystävien kesken muuten valkoviiniä Sandrossa.
 

Mites nää lumiset pensaat ja puut? Ihan törkeen nättejä. Automatkallakin vain ihastelin maisemia hymy korvissa, kun oli niin kaunis auringonpaistekin vielä!


Löysin myös pari Selected Femmen paitaa -70%. Tämä vaaleansininen on erityisen pehmoinen ja tykkään varsinkin sen epätavallisista hihojen leikkauksesta. Piti myös ensin selvittää mitä tuo teksti tarkoittaa ja se on sielu/henki. Kuulostaa paljon hienommalta alkuperäisellä kielellä eikös?
 

Meitsin paikoilleen ruuvaama postilaatikkokin on edelleen paikoillaan vaikka lunta onkin kerääntynyt päälle iso kasa ja itseasiassa se ei olekaan vinossa kuten alunperin teille infosin. Kuvakulmat taitaa olla vaan vinossa. Kaidemies erikseen mainitsi, että se on kyllä ihan suorassa. Oli ihan selvästi tyytyväinen meikkiksen suoritukseen :) Jihuuuuuuu!




Voitteko kuvitella, että hankin patonkipellin kaksi vuotta sitten ja sain vasta nyt tehtyä ensimmäistä kertaa patonkia? 
 


Pikkasen tuli lunta saappaisiin ulkoillessa, mutta äidiltä vuosi sitten joululahjaksi saamani villasukat on ihan törkeän hyvät. Vaikka ne kastuu niin jalat pysyy lämpöisinä!



Itse tehdyt lihapullat katosivat tuosta noin vain johonkin. Pitääkin muistaa tehdä näitä taas kerran useammin, kun ne on niin suosikkeja. Itselleni paistelin tofua, mutta otin samaa pippurikastiketta. En ole tainnut täällä hirveästi huudellakaan, mutta olen vältellyt yli puoli vuotta lihan syömistä hyvin onnistuneesti. Kalaa ja kananmunia syön harvakseltaan. En voi olla täysin ehdoton lihan syömisen kanssa koska jo kokin työ velvoittaa maistamaan ja lomallamme kaidemies pyysi minua maistamaan prociuttoa ja tein niin.
 

Meillä on muuten edessä kattoremontti! Ja vähän maalihommiakin pitäisi mietiskellä. Hmmm.
 

Tästä voitte jo melkein ehkä tuntea miten pehmoinen tuo pastellinvärinen paita on.
 

Nyt on ollut niin kovat pakkaset, että tekee mieli kokoajan tehdä jotain uunissa sen lisäksi, että kaidemies on lämmitellyt ahkerasti joka päivä takkoja. Huomiselle on varaillut ruoaksi jo karjalanpaistia, helppo sunnuntairuoka ja uuni saa olla päällä monta tuntia.
 




Kerroinko muuten, että sain alkuvuodesta turpiini luonnolta? Olin hiihtämässä ja puusta tippui lunta suoraan ohimooni, ihan sellainen pieni kasa, mutta sattui ihan sikana! Kannattaa siis oikeasti varoa tuolla metiköissä tarpoessanne, ettei vain satu mitään. Tykkylumi on tosi vaarallista. Jäin vain miettimään, että jos sellainen ihan pieni kasa sattui niin paljon, niin miten pahasti käy jos tulee koko puunlatva lumineen päälle.
 

Jos joku on hyvää niin juuri uunista tullut tuore leipä! Sehän ei kaipaa kuin voita päälle ja avot!
 


Kassu tuli koulusta ja hyökkäsi heti syömään pottuja, lihapullia ja uunituoretta patonkia. Päällä on uusi huppari joka oli tosi mieluinen. Äitini osti molemmille pojille samanlaiset, mutta erivärisinä.
 




Uuu, tässä ne halloumiranet! Nam.
 


Ja tässä näkyy paremmin tuon paidan hiha ja sen yksityiskohdat leikkauksineen.
 

Ah. Olisipa huomennakin kaunis auringonpaiste! Viimeinen lomapäivä ennen kuin maanantaina kutsuu työt. Ei tunnu vielä yhtään siltä, että lomat olisi lusittu, mutta se tietoisuus hyökännee päälle sitten ensi viikolla.  

Onko teillä tapana leipoa pakkaspäivinä? Uuu, ja oletteko tehneet mitään huippuja löytöjä alennusmyynneiltä?

Elena

torstai 24. tammikuuta 2019

Unelmista tosihommia

Välillä on vaikea saada aikaiseksi niitä asioita mitä haluaisi tehdä. Vuosien mittaan listalleni on kertynyt yhtä sun toista. Sellaisia juttuja joita toivoisin osaavani tai oppivani. Paikkoja joihin haaveilen matkustavani. Uusia harrastuksia. Kokemuksia ja elämyksiä. Sen sellaista pientä ja vähän isompaakin. Juttu kerrallaan olen alkanut toteuttaa itseäni, haaveitani ja rakentaa omannäköistä elämää. Ymmärtänyt mitä täällä maapalloa tallatessani haluan tehdä. 

Päätin haluta voida hyvin joten aloitin liikkumaan enemmän ja säännöllisesti. Olen tajunnut, että sillä mitä se liikunta on ei ole niinkään väliä, teen niitä juttuja mitkä tuntuu hyvältä. Opittu on myös kantapään kautta, että punttisalihommat ei ole minua varten. Jos joku ei tunnu omalta niin se ei vain tunnu. Minulle sopii paremmin halkojen kantaminen, nurmikon leikkaaminen, lumen luominen ja haravointihommat eli hyötyliikunta. Ja ylipäänsä ulkona liikkuminen, ei sisällä. Rakastan hiihtämistä, uimista järvessä, luistelua ulkojäillä, pitkiä kävelylenkkejä, pyöräilemistä ja rullaluistelua, patikointia luonnossa ja juoksemisestakin olen oppinut vuosien mittaan pitämään.

Haaveilin yhteisistä perheen ruokahetkistä ja aloitin järjestelmällisesti panostamaan niihin. Myöhäisiin viikonloppuaamiaisiin, iltapalahetkiin, päivällisiin. Siihen, että koko perhe olisi saman pöydän ääressä edes kerran päivässä. Aina se ei onnistu, koska lasten harrastukset menee aivan miten sattuu ja tietenkin kaidemies puuttuu todella paljon paikalta töiden takia. Kuitenkin, vuosien panostus on kannattanut ja nuorisokin alkaa toivomaan esimerkiksi brunssia jos sitä ei ole vähään aikaan katettu. Pojat ovat ilmoittaneet, että tulevat aikuisena sitten sunnuntaisin kotiin myöhäiselle aamiaiselle. Ja syömään muutenkin laittamaani ruokaa. Se tuntuu hyvältä. Sellaista tulevaisuutta toivon, että lapset tulevat aikuisenakin perheen yhteisille ruokahetkille vaihtamaan kuulumisia.

Halusin tehdä käsilläni töitä. Opettelin hiomaan ja maalaamaan huonekaluja, uudistin isovanhempieni ruokapöydän tuoleineen, laatoitin vaarin tekemän olohuoneenpöydän, tapetoin ja maalasin poikien huonetta ja ruokakomeromme ovet. Neuloin viimein villasukkia. Ja nyt olen viimein uskaltanut aloittaa neulomaan elämäni ensimmäistä villapaitaa. Eikä se ole yhtään vaikeaa, mistä olen todella yllättynyt! Tätäkö olen pelännyt yrittää tehdä kaikki nämä vuodet?

Jo pienestä pitäen olen halunnut oppia soittamaan pianoa. Pimputin sitä aina mummolassa kun oli mahdollisuus ja jossain vaiheessa huoneessani oli urutkin. Soittelin kuulokorvalta kaikenlaista pientä, mutta nuoteista en ole koskaan oppinut soittamaan. Nykyisessä kodissamme on piano, tosin hieman epävireinen ja olen jo pitkään pohtinut, että miksi en harjoittelisi soittamaan nyt. Kolme viikkoa sitten kysyin you tubelta: "How to play piano." Silmiini osui Ed Sheeranin perfect, varmaankin siksi, kun siinä luki isoin kirjaimin easy. Tänään sain sen soitettua oikein ja teki mieli vähän itkeä iloisuudesta. Yläkerrasta alakertaan tullut kaidemies varasi minulle jo Finlandiataloa vitsikkäänä, mutta todennäköisemmin tyytyväisenä siitä, että soitto alkaa kuulostaa jo musiikilta pimputtelun sijaan.























Jaksan edelleen hämmästyä, kun aloitan tekemään jotain uutta, ettei se olekaan niin vaikeaa, kun olen kuvitellut. Toki edetessä tulee virheitäkin, itseasiassa kokoajan, mutta virheistä oppii. Jos vain kokeilee uudelleen ja uudelleen, toistaa jotain juttua päivästä toiseen, on suunta yleensä ylöspäin. Ja aina löytyy jotain missä voi haastaa itseänsä lisää, oppia lisää. Jos tänään opin soittamaan tämän helpon biisin pianolla, maailmasta ei musiikki lopu kesken, joten huomenna nostetaan vaikeustasoa ja aloitetaan uusi kappale!

Kuulostan varmaan ihan pölvästiltä, koska tätä samaa juttua renkutan kuin rikkinäistä levyä pojille koulun ja harrastusten suhteen. Reenaat uudestaan ja uudestaan, teet mahdollisen parhaasi mitä vain voit ja jos menee huonosti, niin sitten opitaan virheistä ja harjoitellaan lisää.


Omia unelmia voi aloittaa toteuttamaan helposti näin:

1. Kirjoita ylös mitä haluat tehdä. Lyhyen ja pitkän aikavälin unelmia.

2. Ala toteuttaa niitä.

3. Aloita helpoimmasta ja etene yksi kerrallaan haastavampaan suuntaan.

Unelmia joita en ole vielä toteuttanut:

Osallistu tanssikurssille - hiphop tai nykytanssi kiinnostaa eniten!

Nuku yö laavulla. Ja teltassa!

Patikoi ja/tai hiihdä Lapissa, Norjassa ja Islannissa.

Vieraile viinitilalla esim. Italiassa.

Ole mato-ongella aamuyöllä soutuveneellä.

Kierrä Eurooppaa ilman lentokonetta.

Tee omin pikku töppökätösin palmikkoneule.

Opettele vaihtamaan autoon renkaat.

Opiskele parempaa valokuvausta - osallistu valokuvauskurssille!

Vietä joulu lapissa.

Tee itse huonekalu - pöytä tai penkki!

Harjoittele käyttämään kuvanmuokkausta esim. Photoshop.

Matkusta Amerikkaan.

Opettele kuuntelemaan muita - ole itse välillä hiljaa!

Sellaisia juttuja tuli nyt ensimmäisenä mieleen.


Viime viikonloppu meni muuten näiden kuvien tunnelmissa. Neuloen villapaitaa ja harjoitellen pianon soittamista, sekä molempien poikien peleissä Kuopiossa.

Teettekö te listoja unelmistanne ja minkälaisia ne ovat? 

Elena