Viime vuonna aloitin joulun fiilistelemisen jo marraskuun alussa glögittelemällä ja riisipuurottelemalla melkein joka päivä. Pikku kanelisokeriöverit puuron mukana on aina paikallaan. Polttelin kynttilöitä ja tunnelmoin. Kannoin sisälle havunoksia maljakoihin ja sen sellaista. Aikuiseksi kasvettuani olen tajunnut, että joulu ei enää tule samalla tavalla kuin lapsena. Lapsena ei tarvinnut itse olla tekemässä mitään muuta kuin sitä surullisen kuuluisaa joulusiivoa missä komerotkin hinkattiin vimpan päälle, vaikka kukaan ei komerossa joulua meillä kyllä koskaan viettänyt. Haha. Lapsena sai vain nauttia siitä kaikesta mystisestä ja jännittävästä tunnelmasta mikä joulun ympärille kietoutuu. Kirjoitella joulupukille ja pohtia saako paketin pakettia, että tulikohan oltua kiltisti koska tontut näkee niinku ihan kaiken! Kerran olin ehkä hieman tuhma, että mitä jos en saakaan sitä c-kasettisoitinta mitä toivoin niin kovasti tai Bäkkäreiden kasettia. Hmm.
Tänä vuonna olen kyllä tehnyt jouluisia juttuja marraskuun alusta asti, mutta joulumielen löysin vasta eilen. Päätin leipoa edesmenneen Saara mummoni ohjeella vaaleita pipareita. Olen ehkä kertonut teille ennenkin, että mummo leipoi nämä aina samanlaisella muotilla ja olen itse päättänyt tehdä näitä joka vuosi tällä kuvissa näkyvällä lintumuotilla. Ehkä omat lapset muistavat vanhempina näitä tekeleitäni lämmöllä ja sillä tavoin perinne jatkuu. Perinteet on kivoja, niistä tulee jotenkin turvallinen ja hyvä mieli. Ja siinä leipoessani, maistellessani taikinaa, tuli mummo elävästi mieleen. Kasvot piirtyivät hymyileväisinä eteeni, luomi poskella, permanentattu tukka ja isot silmälasit. Tummanvioletti mekko valkeilla kukkasilla, nahkakengät saunan pukuhuoneessa mistä oli kantapäät tallattu alas niin, että kengät pystyi vain tökkäämään jalkaan, mummon kädet taikinassa ja minä istumassa keittiönpöydän ääressä jakkaralla valmiina auttamaan leipomisessa. Tai ainakin valmiina napostelemaan vähän taikinaa aina, kun mummon silmä vältti. Mummo sokerinpala hampaiden välissä ryystämässä kahvia tassilta ja minä ottamassa perästä mallia. Mummoa muistellessani tuli joulufiilis, koska mieleen palasi lapsuus, se miten me lapset söimme aina keittiössä ja aikuiset ison ruokapöydän ääressä olohuoneen puolella. Mummo oli aina tehnyt meille lapsille herkullisia lihapullia. Ja miten tontut olivatkin tuoneet lahjat sopivasti kuusen alle sillä välillä, kun kävimme saunassa. Joka vuosi! Sitten istuimme sohvalla serkkujen kanssa vieretysten ja muistan edelleen miten aika mateli ennen pukin tuloa, koska lahjat sai avata vasta sitten. Ei auttanut kuin arvailla kenelle isoin paketti kuusen alla oli.
Samalla tavalla tästä sokeripaketin kuvasta tulee mummo mieleen. Mummo oli aina laittamassa ruokaa ja leipoi joka lauantai. Keittiössä tummanruskean jääkaapin vieressä oli korkea kaappi, jonka oven takana roikkui naulassa erivärisiä esiliinoja ja korissa myssyjä päähän. Sieltä sain aina oman esiliinan päälle ja huivin tai myssyn suojaamaan päätä niin, ettei hiukset tippuneet leipomusten joukkoon. Muistan mummon aina sellaisena, että otti minut mukaan kaikkeen ja sulki lämpimään halaukseen monesti. Noh. Tätä kirjoittaessani tuli näemmä itku, mutta kai jouluun kuuluu yhtälailla nekin tunteet. Tunteet missä ikävöidään rakkaita ihmisiä, jotka eivät ole täällä enää kanssamme, mutta pysyvät muistoissa aina.
Leipoessani kuuntelin musiikkia tosi kovalla ja Kasperin kotiuduttua koulusta kuulosti ihan samalta kuin minä itse, kun määräsi pistämään musiikkia pienemmälle ja laittamaan kuulokkeet korville, etten häiritsisi muita. Hymyilin siinä itsekseni pojan kommenteille. Ei ne omenat puusta kauas vieri.
Säilyttelen hienoa sokeria kotosalla itseasiassa tällaisessa purnukassa.
Ja piilotin osan leipomistani linnuista peltipurkkiin odottelemaan joulua.
Ja loput linnut survoin iskältä saamaani lasipurkkiin. Eilen purkki oli täynnä ja tänään puolillaan. Minne lie linnut lentäneet?
Ainakin osa katosi todistettavasti poikien suuhun glögin kera, kun tulivat koulusta. Molempien nenät kyllä ohjailivat jalat heti keittiöön tarkastamaan mitä on leivottu.
Saatoin itsekin maistaa muutaman.
Eilisestä innostuneena päätin jatkaa tänään leipomistouhuja ja tein Paraisten piparkakkutaikinan valmiiksi, että voin jonakin päivänä tällä viikolla leipoa ihan oikeita piparkakkuja.
Joulumieltä voi myös metsästää...
...katselemalla ison kasan romanttisia jouluelokuvia. Apua, todellakin tein tämän! Katsoin neljä yhtä perusnoloa leffaa putkeen netflixistä!
...askartelemalla joulukortteja. Tätä en ole kerennyt edes miettimään vaikka on yksi lemppareista puuhistani, toivottavasti kerkeän askartelemaan jonakin päivänä.
...osallistumalla jouluisiin tapahtumiin. Kaiken maailman pikkujouluihin ja glögi-iltamiin. Viime vuonna kävimme katsomassa Raskasta Joulua ja edellisenä sunnuntaina ystäväni Lauran kanssa pyörimme joulun avauksessa Joensuun keskustassa.
...ostelemalla joululahjoja ja paketoimalla niitä. Varsinkin jos löytää jotain sellaista mikä on kuin nakutettua saajalle, tulee erikoisen hyvä mieli. Paketoinnista tulee aina vähän sellainen jännä kutkuttava fiilis ja pakettien piilottelemisesta myös.
...kuuntelemalla jouluradiota. Ja hoilaamalla esim. täysiä Petteri Punakuonoa auton ratissa liikennevaloissa niin, että vierelle pysähtynyt autoilija tuijottaa hölmistyneenä.
...ripustelemalla jouluvaloja ja sytyttelemällä kynttilöitä lyhtyihin. Kaikki valot ovat kauniita ja luovat rauhoittavaa tunnelmaa.
...laskemalla pulkkamäkeä lasten kanssa jos vain on lunta! Hiihtäminen ja luisteleminenkin tietty! Ja mukaan voi pakata kuumaa glögiä ja pipareita.
...koristelemalla kotia joulukukkasin ja havunoksilla. Mikset toki tuo jo kuusta sisälle, tuleeko mistään muusta yhtä jouluinen fiilis?
...rakentamalla piparkakkutalon. Tai miksei tonttuovea! Piparkakuista voi rakentaa ihan mitä vaan, vain mielikuvitus rajana!
...hankkimalla joulukalenterin tai vielä kerkeät tekemään itse kalenterin. Luin lehdestä juuri, että joku mies oli tehnyt vaimolleen joulukalenterin, sellaisen purkin mistä joka päivä sai ottaa yhden lappusen ja lapuissa kerrottiin syitä miksi se oma vaimo on maailman paras.
...käymällä jouluisissa kaupungeissa minilomalla tai sisustuspuodeissa. Tallinnassa ja Vilnassa oli ainakin todella jouluinen tunnelma jos mielit vaikka ulkomaille! Tsekkaa oman kaupungin jouluisimmat mestat tai suuntaa viereiseenkin kaupunkiin ja hei napapiirillä voit käydä moikkaamaan joulupukkia ja lähettää joulukortit joulupukin omasta postitoimistosta!
Tässä kaikessa pätee varmaan se sama mikä muussakin elämässä. Ajattele hyviä ajatuksia, niin hyvät asiat löytävät sinut. Ajattele jouluisia ajatuksia, niin joulu löytää sinut.
Mikä tekee teille jouluisen fiiliksen?
Elena
