lauantai 27. lokakuuta 2018

Haravanvarressa

Kummankin käden nostaminen aristaa ja pystyn hädintuskin puristamaan sormillani punaviinilasin vartta niin, että voin palkita itseäni päivän talkoohommista haravoinnin parissa. Kotiin tultuani riisuin mullalta tuoksuvat, lehtien ja ruohonkorsien täyttämät vaatteeni ja laskin suihkusta kerrankin kuumaa vettä niskaani niin, että pieni wc-kylppärimme huurustui sakeaksi vesihöyrystä. Pesun jälkeen lohdutin nälkäistä vatsaani eilen keittämälläni riisipuurolla, jonka peittelin reilulla kanelisokerilla lämmitettyäni sen liian kuumaksi mikrossa kuvun alla. Poltin kieleni ja vähän nielunikin, kun hotkaisin annokseni muutamalla lusikallisella. Tämän jälkeen söin ihan liian monta jälkiuunipalaa ja kaikkien päälle vuolin höylällä kolme palaa kermajuustoa. Koska olin ansainnut sen. Mieleni yrittää supatella minulle, että ansaitsisin myös ison pussin karkkia, vähän sipsejä dippikastikkeen kera ja miksen samaan syssyyn hitusen jäätelöäkin. Uuu, entäs sitten pizza? Olisinko ansainnut vähän pizzaakin? Siemaisen vähän punaviinistäni, nojaan tyytyväisenä taaksepäin tuolissani ja olen kiitollinen, etten pidä kotona kaapissa mitään herkkuja, koska jos niitä olisi nyt, mitään ei jäisi jäljelle. Saatoin syödä pari yskänpastilliakin ihan vaan siksi, että ne on tavallaan karkkia ja ansaitsin ne. Ettäs tiedätte! Käykö teille koskaan niin, että palkitsette itseänne tekemisistänne?


Tänään meillä oli siis Topiaksen jääkiekkojoukkuen talkooharavoinnin toinen osa Utrassa, millä kerättiin rahaa joukkueelle. Ensimmäinen rupeama suoritettiin kaksi viikkoa sitten ja sitä ennen, plus jossain välissä ollaan suoritettu haravointia myös omalla pihamaalla. Tosin viime yönä sataneen kevyen lumipeitteen alla on nyt viimeiset puista varisseet lehdet, joita en toden totta ole kerennyt siistimään. Tässä, kun on vähän kaikenlaista tekemistä ja menemistä päivittäin.


Ollaan hankittu Topiakselle uusi jääkiekkomaila edellisen kesken peliä rikkimenneen tilalle. Voitteko käsittää, että minä, siis minä (!) sahasin sen sopivan mittaiseksi ja hioin perään santapaperilla menemään vielä! Olen sahannut edellisen kerran vissiin yläasteella eikä nyt viitsitä laskea, että siitä on parikymmentä vuotta aikaa, koska sellainen tuntuu tavallaan masentavalta. Että jostain voi olla parikymmentä vuotta aikaa. Huoh. Kuitenkin, uusi maila tietty erkattiin. Topilla tuntui olevan hyvä tatsi hommaan ja autoin vain kerran suoristamaan teippirullaa, kun se pyörähti ympäri ja liimapinnat tarttuivat toisiinsa kiinni.
 

Kotona haravoidessani löysin neliapilan. Se vain moikkasi lehtien keskeltä ja laitoin sen sisällä kirjan väliin kuivumaan. En vaan kuolemaksenikaan muista minkä kirjan väliin, koska tästä on aikaa kolme viikkoa ja hei, kolme viikkoa voi olla muistin kannalta keski-ikäisenä hyvinkin pitkä aika. Haha.
Tiesittekö muuten, että jos haravoi hiestä märkänä reipasta tahtia kolme tuntia, pitää välissä vartin evästauon ja laittaa sitten työhanskat takaisin käteen ja nappaa haravasta uudestaan kiinni, että käsiin koskee kymmenen minuuttia satasella ennen kuin taas tottuu puristamiseen ja tyhjästä ilmestyneisiin rakkoihin.


Tarkkaavaista hommaa.





Erkatun lavan pinta vedellään vielä jääkiekon kanssa läpi ja sitten ollaan taas valmiit peleihin! 

Meitsi taas on ihan valmis heittäytymään peittojen alle katsomaan jotain sarjaa tai leffaa. Hmm. Sitä ennen voisin kyllä voidella olkapäihin ja ranteisiin vähän voltarenia. 
Haravoinnin aikana kuuntelin kirjoja mitä harrastan kyllä nykyään kokoajan tehdessäni kotosallakin juttuja ellen sitten kuuntele musiikkia. Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan Camilla Läckbergin Noidan, sekä Leijonankesyttäjän, mitkä sain nyt loppuun. Läckbergillä on uskomaton taito kirjoittaa! Tietty kannattaa lukea myös aikaisempi tuotanto, koska nämä kirjat ovat osa Fjällbacka sarjaa: Jääprinsessa, Saarnaaja, Kivenhakkaaja, Pahanilmanlintu, Perillinen, Merenneito, Majakanvartija, Enkelintekijä. Voit lukea kirjat myös itsenäisinä tarinoina, mutta sarjan henkilöhahmoihin pääsee luonnollisesti parhaiten sisään, kun tietää kaikki tapahtumat aikaisemmista kirjoista.

Kuka muu osallistunut viime aikoina haravointitalkoisiin tai kuunnellut tahikka lukenut Läckbergin kirjoja?

Tiesittekö muuten, että jääkiekkojoukkueen pyörittämiseen tarvitaan aika paljon aikaa, rahaa, mutta ennen kaikkea apukäsiä? Ja, että seitsemättä vuotta tämän saman jääkiekkoporukan kanssa pyöriessä sitä on yhtä suurta porukkaa. Ja toistenkin lapsista alkaa välittää. Niin monta mahtavaa nuorta täynnä potentiaalia. Ja vaikka joskus mietin, että jääkiekkoharrastus vie melkein kaiken aikamme, on se silti aika siistiä. Ylipäänsä, että voi olla osana jotakin. Aukoa jääkiekkopelien aikana jäähykopin ovea ja laskea torjuntoja, pysäyttää ja käynnistää kelloa tuomarin vihellyksestä ja merkata maaleja ja jäähyjä taululle. Pikku juttuja, mutta pienistä jutuista syntyy isoja kokonaisuuksia. Ja jos voi olla osana jotain isoa, niin se ei ole mikään pieni juttu.

Elena

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

TUPLATYYLI: 19102018

Kiipeilemässä Mäyrävuorella Kangasalla.





Omissa mielikuvissani pukisin kaksoset coolisti erilaisiin vaatekokonaisuuksiin. Molemmilla pojilla on omat tyylinsä, mutta vuosien saatossa olen oppinut seuraavia juttuja:

-Lapsi pukee päälleen vain sellaisia vaatteita mistä hän itse tykkää, loput jäävät kaappien perukoille käyttämättöminä vaikka vaate olisi kummin, mummin ja mutsin mielestä sikahieno.

-Vaatemaku muuttuu kokoajan, jos piti ekaluokalla jostain, ei enää tietenkään tykkää samasta 13-vuotiaana.

-Jos tykkää vihreästä väristä, ei se tarkoita, että haluaa pitää senvärisiä vaatteita. 

-Kun skuuttaa, ei voi käyttää skeittipaitaa koska se on ihan eri asia.

-Kaikki kuvalliset tai tekstejä sisältävät vaatekappaleet pitää olla sitä käyttävän hyväksymiä.

-Jos joku on kommentoinut koulussa vaatetta negatiivisesti, sitä ei laiteta enää koskaan ikinä päälle.

-Veljen vanhat tai kenenkään muunkaan vanhat vaatteet eivät käy, elleivät ne ole neutraaleja tai tyyliin mustat tai harmaat kollarit. Ei siis printtejä tai värejä, katso kohdat kolme ja viisi.

-Hienompia vaatteita käytetään ihan oikeasti vain joskus, jos edes joulunakaan. Ja hienommat vaatteet tarkottavat farkkuhousuja ja kauluspaitaa.

-Vaatteissa pitää pystyä liikkumaan ja urheilemaan.

-Kun joku vaate on mieleinen, sen saa hädintuskin pesuun päältä.

Kaksoset vastaavat samalla tavalla, kun kysyy mitä pukevat mieluiten päällensä; Verkkarit ja hupparin.  Pitkään kovassa huudossa on ollut Adidaksen kolmiraitaverkkarit ja Topille hankittiin jo uudet, kun kasvoi edellisistä ulos. Syyskuun alussa metsästettiin molemmille ulkoiluun sopivia takkeja syksylle ja löydettiin sopivasti alennuksesta Niken takit jotka valkkasivat erivärisinä. Takit on miestenkokoa S ja inasti hieman suuret, mutta niin mieluisat, että ne haluttiin väkisin. Ensi keväänä kasvupyrähdystä onkin voinut tapahtua jo niin paljon, että ovatkin jo sopivat.

Molempien poikien vaatekaapin perustana on parit verkkarit plus kollarit ja yhdet siistimmät housut. Parit urheiluun ja kesään sopivat shortsit. Yhden käden sormilla teeppareita ja huppareita/paitoja, sekä yksi kauluspaita. Sen enempää vaatteita ei kannata hankkia kasvavalle nuorelle, koska ei vain kerkeä niitä käyttämään ennen kuin jäävät pieniksi. Tietty lisänä on boxerit, sukat ja pitkät kalsarit. Yksi kunnon talvitakki ja toinen välikelille sopiva takki jonka alle puetaan tarpeen mukaan paksumpaa tai ohuempaa kerrosta. Yhdet lenkkarit, talvikengät ja siistimmät tennarit ja tietty sandaalit kesää varten. Unohtamatta pipoja, hanskoja ja lippiksiä. Harrastuksia varten on omat seuran vaatteet. Kaiken kaikkiaan kaksosilla ei ole vaatteita paljoa, mikä on mielestäni järkevää. Niitä on vain sen verran ja vain sellaisia, joita oikeasti käyttävät.

Minkälaisia vaatteita teillä mieluusti käytetään?

Elena

tiistai 16. lokakuuta 2018

Mikä tekee äidin onnelliseksi

Sunnuntaina tapahtui jotain uskomatonta ja sain kaksoset heräämään kanssani kahdeksalta ulkoilemaan. Tosin liikkeelle lähtemisessä meni tovi, koska Topias oli tapansa mukaan ihan unenpökkelönä. Pienellä avustuksella saatiin poika kierimään vaatteet päällä sängystä lattialle ja jollain ihmeen kaupalla Topi kapusi pyöränsä satulaan ja päästiin matkaan.


Hyvin tarkeni ohuissa trikoissa ja ilman takkia vaikka aurinko alkoi vasta nousta. Kerrassaan kummallista, ollaan kuitenkin jo lokakuun puolessa välissä!


Teki mieli välillä hieraista silmiä, että oliko kaikki näkemäni värit ihan totta.


Innostuin pitämään ikkunaa auki aina siihen asti kunnes sisälle lenteli ampiaisia.


Aamulenkillä eksyimme matkustajasatamaan, jossa markkinakojujen pitäjät aloittelivat availemaan mestojaan ja me minimoitiin reippailemisen vaikutukset ja kuljettiin tuoreen kahvin ja lettujen tuoksun perässä ensimmäisenä auenneeseen kojuun.



Jossain sormien lomassa on pahvinen kahvimuki.



Topi näytti aina siihen asti kärttyisältä kunnes sai Kivikylän nakkia naamariin. Hyvä ruoka, parempi mieli.



Kassulla on joku syyslenssu ja yskii tämän tästä. Muuten poika on ihan "normaali." Hah!




Kaupungilla oli autiomaisen hiljaista ja rauhallista kuten aina sunnuntaina aamuisin.


Olen lopettanut maidon käyttämisen kahvissa jo kuukausia sitten, lorauttaisin sinne mielelläni hyvin ravistettua kauramaitoa, mutta jos sitä ei löydy, niin hörpin mustana menemään.



Vedeltiin kaikki omat lätyt naamariin. 


Ja Topikin heräsi horroksestaan ilakoimaan veljensä kanssa, kun sai vähän murua rinnan alle.




Veli kyysää.



Nämä puiden värit ovat <3







Pullasorsat mestoilla.



Kannatti herätä aikaisin ja mennä ulos, keli oli niin kaunis ja lämmin. Muistatteko, että lokakuussa olisi ollut koskaan melkein 20 astetta lämmintä? Enkä muista aikaisempien vuosien ruskaakaan näin kauniina. Jos joskus voisi itkeä vähän siksi, että kauneus koskee silmiin, niin nyt.

Jotain outoa on muutenkin ilmassa, koska pojat lähtivät eilenkin innoissaan reippailemaan kanssani heti, kun olin saanut nurmikon leikattua ja siinä samassa silputtua lehtiä. Kun pojat olivat pienempiä, liikuttiin yhdessä ulkona kävellen, pyöräillen tai ihan miten vaan tosi ahkeraan. Nyt, kun pojat ovat vähän vanhempia ja koulu, harrastukset, ystävät yms. vievät melkein kaiken ajan, liikutaan enää harvoin yhdessä. Syyslomalla on enemmän aikaa tehdä yhdessäkin juttuja, mikä lämmittää tietty meitsin sydäntä isosti.

Törmäsin tällaiseen kysymysten sarjaan ja sain kaksosilta seuraavia vastauksia.

Mitä äiti aina sanoo sinulle?
K: Että olet rakas.
T: Pese astiat/huuhtele astiat. Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä.

Mikä tekee äidin onnelliseksi?
K: Olemalla kiltisti ja hoitamalla omat tavarat.
T: Iskä.

Mikä tekee äidin surulliseksi?
K: Kun ei tee omia hommia.
T: Sitä mää en tiiä.

Miten äiti saa sinut nauramaan?
K: Ei mitenkään.
T: Se kertoo jonkun hauskan tai sitten ei niin hauskan vitsin, jossa ei oo mitään ideaa.

Kuinka vanha äiti on?
K: Kolkytäkahdeksan.
T: -83 syntynyt.

Kuinka pitkä äiti on?
K: Sataseitkytkahdeksan
T: Ooksää sataseitkytviis?

Mikä on äidin lempiruoka?
K: En tiedä
T: En tiedä mikä nyt on lempiruokaa, kun syöt vegesafkaa.

Mitä äiti tekee, kun et ole itse paikalla?
K: Kirjoittaa blogia tai käy töissä.
T: Tekee kotitöitä.

Missä äiti on tosi hyvä?
K: Ruoanlaitossa
T: Kokkaamisessa

Missä äiti ei ole kovin hyvä?
K: Tietokonepeleissä
T: Kertomaan järkeviä vitsejä.

Mitä äiti tekee työkseen?
K: On ravintolapäällikkö.
T:  Ravintolapäällikkö, tekee tilauksia ja mitä muuta teet?

Miksi olet ylpeä äidistäsi?
K: Koska hän on minun äiti.
T: Koska olet kasvattanut minut, sekä veljeni.

Mitä äiti ja sinä teette yhdessä?
K: Käydään kaupassa.
T: Kommunikoimme.

Mitä samaa on sinussa ja äidissä?
K: Molemmat tykkää elokuvista ja hyvästä ruoasta.
T: Tukan väri. Molemmilla on yhtä hyvä huumorintaju.

Mitä eroa teillä on?
K: Ikä
T: Mä oon hyvä fortnitessa ja äiti ei. (True that!)

Mistä tiedät, että äiti rakastaa sinua?
K: Se toistaa sitä kokoajan.
T: Siks, koska se on sanonu niin koko lapsuuden ja muistan sen aina.

Mikä on äidin lempipaikka minne mennä?
K: Koti
T: Koti

Osa vastauksista huvitti itseäni todella paljon. Olen siisn 168cm pitkä ja 35 vuotias. Rakastan vain todella hyvää ruokaa, sillä ei ole väliä mitä se on! Takana on jo useampi kuukausi lihatonta elämää, kalaa saatan syödä kerran viikkoon. Poikien mielestä olen vegaani, koska he eivät ihan ole ymmärtäneet mitä lihasta kieltäytyminen on tai että voin syödä mitä haluan, mutta en vain enää halua pistää suuhuni jotain. Ja kieltämättä kerron järkyttävän huonoja vitsejä, olen perinyt huumorintajuni vanhemmiltani ja kasvanut kodissa, jossa pitää valita tarkkaan mitä sanoo tai joutuu vitsin kohteeksi. Joskus äitini pyysi pikkuveljeäni kattelemaan pöytää kanssani, siis kattamaan pöytää, mutta sanoi vain hieman väärin. Siinä se Eemeli sitten seisoi nojaten leukaansa nyrkkiin ja katseli pöytää. Ha!

Mitäs teidän lapset vastaavat näihin kysymyksiin? 

Elena

maanantai 8. lokakuuta 2018

Katutaidetta ja väriloistoa

Niin paljon on tapahtunut viime viikkoina. On tulossa ristiäiset ja on tulossa hautajaiset. Elämä syttyy ja sammuu tuosta noin vain.

Meidän syksy on ollut ja tulee olemaan täynnä ohjelmaa lasten harrastusten ja pelireissujen osalta. Viime lauantaina leikin neiti aikaa kellossa Topin kotiottelussa Kalpaa vastaan ja sunnuntaina ajelimme koko perheen kanssa Kuopioon katsomaan jääkiekkopeliä. Kaidemiehellä on joka vuotiseen tapaan töissä pahimmat kiireet ja joinakin päivinä emme kerkeä edes puhua puhelimessa ja vaihtaa kuulumisia. Omat työni ovat rauhoittuneet hetkeksi, mutta huushollaaminen ja harrasterumbat pitävät menon kiireisenä. Töiden jälkeen kannan polttopuita ja lämmitän taloa, käyn kaupassa ja kokkaan safkaa pöytään, siivoan ja pesen pyykkivuoria, kuljetan lapsia harrastuksiin ja jossain välissä koitan laittaa lenkkitossua toisen eteen. Arki on tekemistä täynnä ja silti tuntuu, että mitään ei tapahdu. Edessä on monta pimeämpää kuukautta, joten tekee mieli lopettaa syrjäytyminen kotosalla ja ryömiä ulos vilttien alta sosialisoitumaan, mutta ihan kuin ei olisi mitään rakoa sille?



Lämmittelemässä takan edessä.



Ulkona on aamuisin jäätä! Parasta on potkia kevyesti kengänkärjellä rikki tuo pinta.


Parin viikon sisään on mahtunut monta kaunista aamua.



Ja jo useampi jääkiekkopeli Jyväskylässä, Joensuussa ja Kuopiossa.


Ollaan tehty myös eväsleipiä.


Nukuttu lyhyeen ja pitkään.



Auton tuulilasitkin ovat aamuisin jäässä. Hyrrrrr.



Ruska on kauneimmillaan.




Aikaisin aamulla haukotuttaa.


Puuliiterissä tulee käytyä taas tiuhaan tahtiin hakemassa klapeja.


Leipominenkin on taas mukavaa, koska uunista leviää suloista lämpöä kotiin. Plussaa uunituoreen pullan tuoksusta!


Tänään aamulla herätin molemmat pojat kasiin kouluun, mutta selvisikin, että olin tulostanut molempien lukkarit väärin Wilmasta. Niinpä tietty, kuinkas muutenkaan! Lähdettiin sitten Topin kanssa ulkoilemaan ennen koulun alkua sumun keskelle.




Nurmikko näyttää hauskalta, kun se on ihan kuurassa ja auringonsäteet kimaltelevat sen pinnassa.


Meillä on myös alettu keittämään riisipuuroa ja mannapuuroa ilmojen viilennettyä, ainoat puurot jotka maistuu molemmille pojille. Nautitaan kanelisokerin kanssa tietty! Täältä löydät viime vuonna jakamani vinkit riisipuuron keittoon.



Topiaksen maila katkesi sunnuntain pelissä ja poika pääsi istumaan sen vuoksi jäähyäkin, koska poika lähti hämmästyksissään luistelemaan vaihtoaitioon teräväkärkisen ison puutikun kanssa. Rikkinäinen maila pitää heittää heti pois, ettei vaan sattuis mitään. Tänään käytiin ostamassa uusi maila ja jokainen jääkiekkovanhempi tietää mitä se tarkoittaa kukkarolle.


Yritän lämmitellä takkoja joka toinen päivä tai vuoropäivin alakerrassa ja yläkerrassa. Joskus ei vaan tosin kerkeä, kun töiden jälkeen kurvataan menoksi ja tullaan takaisin vasta tosi myöhään.




Joku tarkkasilmäinen saattoikin huomata, että Topin pelinumero on muuttunut kahteenkymppiin.



En tiedä huomaatteko tekin, että pojat ovat myös kasvaneet kesän aikana. Pojat ei oo kohta enää mitään poikii.


Me käytiin Kassun kanssa viikko sitten viikonloppuna ostamassa valoja, kun meitä rupesi tympimään pimeys.




Ollaan tehty kunnon eväsleipiä pelireissuihin. 
Tuorejuustoa, vuolukanaa, juustoa, salaatinlehtiä ja kurkkuviipaleita.



Ollaan pyöritty myös kaupoilla tosi paljon hankkimassa takkeja, pipoja, sukkia, boksereita, hanskoja ja mitä kaikkea. Käytiin molempien poikien vaatteet lävitse ja todettiin taas, että iso kasa oli jäänyt pieneksi, joten ostettiin uusia tilalle.



Palkitsin Topin hyvin menneestä matikan kokeesta ja leivoin pojan kauan toivomia pullia.






Länsikadulle on valmistunut uusi hieno muraali.




Ripusteltiin Kassun kanssa ulos valoja, päätettiin laittaa ne rantasaunalle ja ovat aika kivat pimeän tullen. Loput valot laitettiin sisälle. Yhdet eteiseen ja toiset poikien huoneeseen. Harmi, ettette saa tästä kuvasta kunnon käsitystä minkälaisissa asennoissa tuolla tikapuilla heiluin.










Nyt on ollut aivan sairaan nättejä ilmoja! Tosin välistä on satanut sitä vettäkin, mutta ei se mitään! Tämä syksyn väriloisto on päässyt kunnolla oikeuksiinsa. Ulkoilu on syksyllä erikoisen ihanaa, koska ilma on yleensä puhtaan raikasta. Olen yrittänytkin sitoa lenkkarit usein jalkaan.

Joensuussa lenkillä käydessäni valitsen kulkureittini monesti niin, että näen kaikki muraalit ja katutaiteet mitä tiedän. Kuljen myös lempimaisemieni ohitse ja todella usein kävelyreittini noudattelevat aika samaa kaavaa. Joskus teen sellaisia kävelylenkkejä, jolloin päätän tietoisesti jo etukäteen meneväni aina sinne mistä en ole ennen kulkenut ja sillä tavoin ajan mittaan "reviiri" laajenee ja löytyy uusia lempireittejä.

Sujauta kävelylenkkiisi ainakin nämä kadut jos haluat nähdä katutaidetta ja nauttia kauniista maisemista. Reitistä tulee iso neliö jota voit kulkea siis mistä tahansa reitille pompaten tai voit tietty kulkea mihin suuntaan vain, Papinkatu (Lukiorakennuksessa varsinkin pimeällä näkyy hyvin hienot valot + kirkko on aina rakennus) -Rantakatu (Ylisoutajansillan valot + jokimaisema) -Suvantokatu (Muraali jossa iso karhu) -Länsikatu (Muraali pojasta ja koirasta + uusi muraali Gauden kohdalla). Lisäbonarina voit poiketa tsekkaamaan kuntokeitaan rakennukseen maalatun teoksen (Golfia pelaava kettu ja jänis) -> Käänny Länsikadulta Kalastajankadun kohdalta Tiedepuiston viertä jäähallin suuntaan Kuntopolulle-Lähteläntielle. Lähteläntieltä voit jatkaa Linnunlahdentielle ja siitä kääntyä raviradan luo sen kyltin kohdalta jossa lukee: Täällä ravataan. Pitkän puurakennuksen seinään on tehty paljon pientä katutaidetta osana kilpailua, joka järjestettiin muutama vuosi sitten.

Onko muut ihastuneet  muraaleihin? Mielestäni näitä silmäniloja voisi olla lisääkin! 
Ja entäs syksy? Oletteko kerenneet nauttimaan tästä väriloistosta? Vai painaako teilläkin arjen kiireet päälle?

Elena