Sillä siisti!

Jostain syystä siivoan kotona aina ensimmäisenä keittiön. Sovitaan, että se johtuu kokin ammatista. Kattilat, paistinpannut, kihvelit, kahvelit, mausteet ja öljyt pitää olla omilla paikoillaan ja mieluiten sotilaallisessa järjestyksessä. Tiedän tasan tarkkaan jokaisen kokkaushärvelin olinpaikan ja ne on järjestelty vielä niin, että eniten tarvitsemani asiat ovat mahdollisimman lähellä ja helposti otettavissa. Ruokaa haluan voida laittaa tyyliin silmät kiinni sidottuina niin, että hämmentäessäni jotain kurotan vain kättäni vähän ja nappaan katsomatta tarvitsemani mausteen. Tavaroiden etsiminen kesken kokkailujen on tosi ärsyttävää, joten vieraassa keittiössä kaivelen aina ensimmäisenä kaapit lävitse ja tutkin missä mitäkin on. Sitten ruokaa laitellessa tiedän jo mistä löytyy kulho, kattila tai vispilä. 

Tärkeintä itselleni ennen ruoanlaiton aloittamista, ruoanlaiton ohessa ja ruoanlaiton jälkeen on siisteys. En voi koskaan aloittaa kokkailuja ennen kuin keittiö on siisti, tiskit tiskattu ja kaikki paikoillaan. Kokkailujen aikana tiskailen astioita sitä mukaa kuin sotken niitä ja pyyhin työskentelyn lomassa huomaamattanikin pöytäpintoja. Ruoanlaiton jälkeen keittiö on jo oikeastaan siisti, kun käydään ruokapöytään. Vaikka paikkoja pitäisikin päivittäin puhtaana, silti hinkkaan keittiön perusteellisesti puhtaaksi pari kertaa vuodessa. Homma on sen verran iso, että siihen menee pari päivää. Torstaina innostuin hinkuttamaan ensimmäisen päivän puhtaaksi kaikkia näkyvillä olevia avohyllyjä.

Tästä biisi soimaan.

  

Siinä menikin kuusi tuntia, että hurahti.

Ja illalla ollessani valmis, aurinko laski jäätävän nättinä.

 

Ja heti keittiön ollessa siisti, innostuin viikonloppuna leipomaan sämpylöitä, tekemään pizzaa ja muutenkin taas kokkailemaan pitkästä aikaa.

 

Kaikki teräskoukut, tangot, kattilat ja kannet saivat kyytiä patapadalla ennen uudelleen paikoilleen järjestäytymistä.

 

Palkitsin itseni jättikupilla kahvia keittiön ulkorappusilla nautittuna. Jännä miten sitä voi ihminen olla aina yhtä tyytyväinen kotihommien jälkeen istuutuessaan tuohon paikalle.

 

Ja varsinkin silloin, kun maisemat ovat tällaiset!

Sunnuntaina upotin käteni sämpylätaikinaan ja rupattelin samalla iskän kanssa, joka tuli kyläilemään viikonlopuksi Valkeakoskesta.

 

Sain tuliaisiksi kolmannen tuollaisen vanhan lasisen karkkipurnukan joita iskällä on kotonansa ainakin kymmenen vielä. Ne on ihan lemppareitani! Astiat saa pinottua päällekkäin kuten varmaan huomaatte noista urista. Nyt laitoin ne vaihtelun vuoksi pystyasentoon, jolloin sisällä olevat pastat ja makaronitkin näkyvät parhaiten.

Sunnuntain dinnerinä taas kerran takuuherkkua purjosmetanalohta ja uusia pottuja. Vähän salaattia ja paahdettua leipää valkosipulivoilla.

Iskäkin innostui tekemään syyssiivousta, mutta pihalla autolleen.

Vapaa viikonloppu jotenkin vain mennä hujahti lököttelytunnelmissa. Ei tehty mitään sen kummempaa, kuin lämmitettiin saunaa, nukuttiin päikkäreitä, käytiin kävelyllä ja saatiin vähän sadetta samalla niskaan, syötiin ja tsekattiin Topiaksen jääkiekkoreenit hallilla.

Nyt odottelenkin milloin seuraava syyssiivousinnostus iskisi ja saisin koluttua lävitse ruokakomeron, keittiön alakaapit, kaikkien vaatteet ja kaiveltua jostain esille takkeja sun muita vermeitä, joita mahdollisesti tullaan tarvitsemaan lähitulevaisuudessa. Onneksi joka vuosi kiertoon tai pois laitettavaa tavaraa on vähemmän. Vuosia kestäneet yritykseni olla ostamatta turhia vaatteita, turhia tavaroita tms. alkavat hiljalleen tuottaa tulosta. Tietysti kaksosten kasvaessa jää väkisin vaatteita pieneksi ja sillä tavalla tulee pois jäävää vaatekertaa joka vuosi, mutta heillekin ollaan opittu hankkimaan ehkä juuri sen verran vaatteita, että melkein kaikki ovat käytössä, eivätkä loju turhina vaatelaatikostojen pohjalla. Itselleni ja kaidemiehelle yritän hankkia sellaisia vaatteita, jotka kestäisivät vuosia muutamien pesujen sijaan. Joitakin hamaostoksia on tullut tehtyä välistä, mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen ostotottumuksieni muuttumiseen. Muistan tosi tarkkaan ajan jolloin marssin tilin tultua kaupoille ja ostin kassit täyteen uusia vaatteita vaikka niille ei ollut mitään tarvetta. Nykyään en esimerkiksi käy enää alennusmyynneillä, ellei meillä ole tarvetta ostaa juuri silloin esimerkiksi uusia lenkkareita. Myönnän satunnaisesti kuitenkin ostavani jotain sellaistakin, mihin ei ole pakottavaa tarvetta, mutta kuten monessa muussakaan asiassa, en tässäkään asiassa voi olla täydellinen.

Joko teillä on aloitettu syyssiivoukset? Tai onko kukaan teistä muuttanut ostotottumuksiaan hiljattain tai vuosien mittaan?

Elena

Pihamaa

Meidän pihamaalla on tänä kesänä tapahtunut. Tapahtunut niin paljon, että mitään muuta ei oikeastaan sitten olekaan kerennyt koko kesän aikana tapahtumaan. Yläpihaa on muokattu. Upotettu paikoilleen tonneittain kalliomursketta ja murskesoraa. Osa maasta mullitettu ja kylvetty ruohonsiemeneen ja tuotu rantaan hiekkaa. Samalla kadotettu vanhan laiturin jämät kaatopaikalle.

Tästä biisi soimaan.

Tässä pala valmista hiekkarantaa. Alla vaihe mistä lähdettiin liikkeelle.

 

21,90 tonnia hiekkaa. Näyttää sellaiselta kasalta, että äkkiäkös nuo tuosta paikoilleen heittelee. Tehtiin kuitenkin kaksosten kanssa kolmena päivänä monta tuntia hikistä työtä, että saatiin se leviteltyä paikoilleen.

Lapiot vaan kätösiin ja hommiin.

Yhdessä tehden hommat sujui kuitenkin suht nopiasti vaikka kaksoset käyttivätkin osan ajasta heittelemällä hiekkaa toistensa päälle.

Kun kaidemies tuli töiltä kotiin viikonlopuksi, mallattiin kahdestaan kivipolkua saunalta laiturille, ettei kaikki hiekka kantautuisi edes taas jaloissa. Myöhemmin asettelin kiviä vielä yksinäni paremmin paikoilleen. Osalle kivistä pitäisi kaivaa lapiolla nurmikkoa vekka ja asetella paikoilleen. Se joutuu nyt vielä odottelemaan hetken aikaa.

Yläpihalla nurmikon ja sepelin väliin laitettiin osaan paikoista laiturin rakentamisesta jääneitä pylväitä jakamaan maa-aineita.

 Multaan tehtiin haravalla reiät nurmikonsiemeniä varten öisen sateen jälkeen jolloin multa oli jo märkä eikä tarvinnut kastella sitä.

Sitten heiteltiin kalkkia jonka jälkeen nurmikonjyviä perään.

 Sitten maa tasoitettiin ja kasteltiin. 

Tämän jälkeen nurmikkoa on kasteltu aamulla ja illalla. Ja voi että onkin kasteltu näillä helteillä, huhhuijaa! Ja kannettu vettä. Vettä on meinaan kannettu, että! Kolmella kastelukannulla ja kolmella ämpärillä.

Vesi tulee järvestä lipputangon kohdille josta kannetaan sitä ympäri pihamaata. Alapihalle laitetun uuden nurmiosuuden voi kastella niin, että laittaa letkun päähän kastelukannun suuttimen. Kätsää vai mitä?

Jännä on, että kaikenlaiset rikkaruohot tuntuisivat puskevan maasta hurjaakin hurjempaa vauhtia, mutta nurmella se vaan kestää ja kestää putkahtaa. Osa ajasta onkin mennyt nyhtäessä niitä himpsutin rikkaruohoja ruohon seasta pois.

Sieltä se kuitenkin on alkanut pikkuhiljaa nousemaan.

Ai niin. Kuka tarkkasilmäinen huomasi? Meille on tullut myös valkoista aitaa tienviereen.

Pojat ovat välistä autelleet kasteluhommissa, lomalla ollessaan hoitelivat aamukastelut, kun olin töissä ja illalla ollaan kasteltu yhdessä ja välillä olen kastellut vain yksinäni nurmikonjyviä tuntitolkulla.

Mutta uhratut työtunnit on kannattaneet! Alkaa näyttää jo nurmelta hiljalleen, eikös?

Ensimmäisenä kylvetty nurmiosuus on jo kasvanut niin pitkäksi, että sen uskaltanee leikata.

Ja toisena kylvetty osuus saa vielä kasvatella itseään, mutta pikkuhiljaa, hikkupiljaa.

Viimeiset kuukaudenpäivät olen oikeastaan käynyt vain töissä ja kastellut sitten nurmikonjyviä ja hyppinyt välillä järveen viilentymään koska kelit ovat olleet aika lämpöiset. Päiväni murmelina. Kuka on nähnyt sen elokuvan muuten? 

Nurmikkoa kastellessa olen kuitenkin kuunnellut monen monta kirjaa. Ystäväni Kaisa vinkkasi minulle äänikirjoista ja ne ovat kyllä aikas kivoja kuunnella samalla, kun tekee ruokaa, tiskaa, siivoaa, pesee pyykkiä, käy lenkillä tai kantaa litroittain vettä nurmikkoa varten. Latasin ensin kahden viikon ilmaisen kuuntelujakson BookBeatilta ja ajattelin jatkaa sitä ainakin kuukauden ja tsekata tuleeko kirjoja kuunneltua niin paljon, että kannattaa maksaa kuukausimaksua. Nyt ainakin tuntuu siltä, että kannattanee. Olen harmitellut niin pitkään, että en kerkeä lukemaan kirjoja, kun aina on jotain hommaa ja nyt voin tehdä hommia samalla, kun kuuntelen kirjoja. Tosin kirjojen kuunteleminen ei ole ihan sama asia kuin niiden lukeminen. Paria kirjaa en voinut kuunnella ollenkaan, koska niiden lukija ärsytti minua niin paljon.

Nurmikkoa kastellessa kuuntelin seuraavat kirjat:

Veitola - Maria Veitola 

Olin jo kuullut monen hehkuttavan tätä äänikirjaa myös siksi, että Maria lukee sen itse, mikä tekee elämyksestä tietenkin paljon siistimmän. Ei ole hehkutettu turhaan, tykkäsin viidellä tähdellä! En ole koskaan lukenut Veitolan kolumneja, mutta tämän jälkeen satasella varmasti!

Jere - Aki Linnanahde

Jere Karalahden sekoiluja kuunnellessa nauratti, ihmetytti ja kummastutti, että tajusiko kukaan oikeasti miten sekaisin kaveri on ollut (?!) ja miten hän on silti kyennyt pelaamaan jääkiekkoa ammatikseen. Avasi mielenkiintoisella tavalla silmiä ja koukutti totta tosiaan kuuntelemaan korvat höröllä. Suosittelen.

Nainen joka unohti - Liane Moriarty 

Perus liiba laabaa. Jännästi punottu juoni. Ei ihan perinteisen normaali juoni kuitenkaan. Onnellinen loppu. Kun haluat heittää aivot narikkaan ja seurata ihmissuhteiden kiekuroita ja koukeroita.

Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes

Kirja joka pisti oikeasti ajattelemaan. Tästä tykkäsin. Ei ihan onnellisin tarina rakkaudesta, mutta opettava. Päähenkilöiden välillä kipunoiva kemia aika joo.

3 Harry Potteria 

Öööö. Nämä olen lukenut 3 kertaa suomeksi läpi ja kerran englanniksikin! Nähnyt monta kertaa elokuvina, mutta silti halusin myös kuunnella kirjat (kaikki seitsemän) ja Vesa Vierikko on lukijana aivan mahtava! Suosittelen esim. lasten kanssa kuunneltavaksi automatkoilla, iltasaduksi tms. ellet itse ole sitten yhtä suuri fani kuin minä.

Laskin huvikseni, että yhteensä kuunneltuja tunteja on pyöreästi 105 jaettuna kuukauden päivillä, tekee 3,5 tuntia nurmikonkastelua päivässä. Ei siis haitanne, etten ole käynyt juoksemassa, nostellut puntteja tai harrastanut muutakaan liikuntaa kuukauteen. Molemmissa käsissä täydet kastelukannut vettä kantaen ja heilutellen laskettaneen liikunnaksi? Ja kasteluthan eivät ole vieläkään ohitse, koska vielä on muutamia osuuksia ilman nurmikkoa.

Joskus, kun nurmikko on ihan valmis ja rannan kivipolku ja ja. Joskus sitten laitan teille vielä parempia kuvia kokonaisuudesta.

Onko muilla ollut pihahommia tänä kesänä? Nurmikon kylvämistä tai muuta?

Elena

Rokaten ja rollaten serkkupojan häissä

Tähdättiin pitkän ajomatkan jälkeen perjantaina isäni luokse Valkeakoskelle yöksi myöhään illalla. Pyörittiin ensin useampi tunti Lielahdessa hankkimassa Topille uutta jääkiekkokypärää, etsimässä Kassulle lenkkareita, kaidemiehelle sukkia ja liimautettiin suutarilla remmisandaalini joiden päälle mies vahingossa astui. Vatsoihin saatiin polttoainetta Pancho Villasta, jonka jälkeen morotettiin lähellä asuvaa ystävääni Marjuttia perheineen kahvikupposten äärellä. 

Lauantaina aamulla heräsin oudon myöhään keittelemään kahvia, jotenkin muualla kuin kotona nukuttaa aina pidempään, mikähän siinäkin lienee? Aamupalan jälkeen parturoin kaidemiehen ja Kassun päät juhlakuntoon ja rullasin omaan tukkaani lämpörullia, sudin mineraalimeikkipuuteria ympäri naamaa, levitin vähän luomille väriä, rajasin ne mustalla kajalilla ja harjasin vielä mascaraa ripsiin. Kun sain pienen tappelun ja ojentelun jälkeen tukankin asettumaan nätisti, sujahdin keväällä alesta löytämääni pilkkumekkoon, ripustin korvakorut korviin, suihkautin Giorgio Armanin Sí tuoksua nilkkoihin, ranteisiin ja korvien taakse. Lopuksi pujotin vielä korkkarit jalkoihin. Valmista!

Sitten tuijotin kaidemiestä vähän kuolaa suupielissäni. Joku siinä on, että puku vain tekee miehen!

Tästä biisi soimaan.

Tälläytymisen jälkeen ajettiin Hämeenlinnaan serkkupoikani häihin. Juhlapaikalla Pekolan lavalla pikkuveljeni nappasi minusta ja kaidemiehestä kuvan. Noinkohan liftaan jo kotiin ennen kuin juhlat ovat edes alkaneet? Haha. Ja onkohan kaidemies matkalla peräronkkipulloille, hmmm.

  

Se, kun tarviit nenäliinaa niinku kokoajan.

Kaksosillakin oli kauluspaidat päällä ja niiden kavereina farkkushortsit. Lämpöä oli 28 astetta ja Vanajan kirkossa tosi lämmin.

Hääpaikka oli koristeltu ihanan maalaisromanttisesti.

Jossain vaiheessa riisuin korkkarit vähäksi aikaa ja potkin lasten kanssa jalkapalloa. Olipas hyvä, että otettiin jalkapallo mukaan, koska parkkipaikan vieressä oli jalkapallokenttä.

Se on menoo ny!

Serkkutytöllä oli ihana kampaus.

 

Pimeän koittaessa ihanat valot ympäriinsä loivat herkkää tunnelmaa.

  

Kummipoika piteli pommac lasin päällä kättä, ettei ampiaiset lentäneet sinne. Ampiaisia oli kyllä kokoajan ja joka puolella, mutta jos seisoi paikoillaan hievahtamatta, ne jatkoivat matkaa nopeasti seuraavia tuoksuja kohti.

Tykkäsin näistä heinäpaaleista ympäriinsä. Osan päälle oli heitetty mattojakin ja niiden päillä lapset tykkäsivät kiipeillä.

Topias katseli minua nahkakiikareilla.

Hääpari <3. Ihan minimittaisina tehtiin Jannen kanssa sellainen lupaus toisillemme, että jos ei kolmekymppisinä ole löydetty puolisoita, niin mennään sitten keskenämme naimisiin.  Se on hauska muisto joka aina naurattaa. Onneksi ollaan löydetty molemmat mahtavat puolisot rinnallemme.

Sain kunnian tehdä serkkutyttö Nealle ja kummityttö Erinille kampauksia kesken juhlien.

Perinteisten hääleikkien mukaan kaidemies sai kunnian avittaa tulevana marraskuuna jouluvalojen ripustamisessa ja pukin lahjalistan kirjoittamisessa ja minä lupasin morsiusparille ja heidän lapsilleen vuonna 2020 helmikuussa kyläilyn talviurheilujen parissa meillä Joensuussa.

Meneillään oli 50-luvun tunnelma.

Ja lapsilla ajanvietteenä Nintendo.

Plus se jalkapallon potkiminen. Nealla tosin lähti ballerina komeassa kaaressa taivasta kohti samalla, kun potkaisi jalkapalloa. Ei ehkä parhaimmat vaatteet jalkapallotouhuihin?

En muista häitä missä oltaisiin tanssittu kaidemiehen ja kaikkien kanssa niin paljon kuin näissä häissä. Tanssia vauhditti kaksikin eri livebändiä ja olin ihan yllättynyt miten hyvin tuollaisilla kymmenen sentin koroilla taittuu rock and roll! Jalka se vain mennä vipatti mennessään ja hyvä, kun kroppa pysyi mukana! Ihan mahtavat häät kaiken kaikkiaan miljöön, tunnelman, ruoan ja hauskojen puheiden osalta. Ja on aivan erikoisen mahtavaa nähdä miten toisilleen kuin luodut ihmiset saavat pisteen iin päälle suhteessaan. Kaikkea rakkautta ja lämpöä Jannelle ja Maarulle <3

Olettekos te olleet tänä kesänä häissä vieraina ja tanssineet jalat rakkuloille?

Elena