Aloitettiin kaksosten kanssa jo eilen illalla fiilistelemään heidän 13-vuotissyntymäpäiväänsä katsomalla legendaarista Identtiset kaksoset elokuvaa netflixistä. Nauratti sikana siinä kohdassa missä sanovat olevansa kaksosia, mutta emme ole identtisiä. Ihan kuin se olisi jäänyt kenellekään epäselväksi, kun toinen on pätkä tumma ja toinen pitkä vaalea.
On kaksoset sitten identtisiä tai epäidenttisiä, he ovat aina omia yksilöitään ja erilaisia. Tietysti kaksosilla on paljon samankaltaisuuksiakin, mutta ihan samaan tapaan kuin normaaleilla sisaruksilla. Allekirjoitan erityisen yhteyden, joka kaksosilla on olemassa. Sitä sai todistaa monta kertaa heidän ollessa ihan minimittaisia. Jotenkin he ovat olemassa aina myös yhtenäisenä yksikkönä, vaikka omina persooninaan.
Meillä kaksoset ovat tottuneet jakamaan keskenään tosi paljon. Luonnollisesti myös syntymäpäiväjuhlat.
Tunnelma nousee kattoon?
Tein pojille burgereita synttäripäivän kunniaksi. 4 pihviä saat kätevästi heittämällä 400g sikanautajauhelihan sekaan yhden pussin tacomausteseosta ja kaksi kananmunaa. Massa muotoillaan ensin palloiksi ja taputellaan littanoiksi. Sitten vaan pannulla molemmin puolin viitisen minsaa kypsäksi. Pihvin päälle cheddaria, hampparisämpylät leivänpaahtimessa ja väliin laitettiin majoneesia, ketsuppia, salaattia, kurkkua ja sipulia.
Kahvipöytään saimme juhlistamaan merkkipäivää Tuiskun, Petterin, Pietarin, Lauran ja Pilkun suoraan mökeiltä.
Vein onnittelulaulun kera pojille kakut sänkyyn aamulla. Molemmille oma pieni kakku kakkunen, koska molemmat tykkäävät erilaisista. Kassun juustokakusta tuli limellä-valkosuklaa kiivin ja viinirypäleiden kera, Topin juustokakusta maapähkinä-valkosuklaa suffeli puffeleiden kanssa.
Kipaisin ulkoa kakkukahvipöytään kukkia maljakkoon. Molemmat pojat tykkäävät oreokekseistä, joten niitä piti tietysti hankkia myös. Katosivat ekana tarjottimelta. Kaidemies ei päässyt tämän lähemmäksi kahvipöytää, koska on töissä.
Iso kakku oli puoliksi toisen täytteellä ja puoliksi toisen täytteellä ja syötiin se melkein kokonaan pois. Ihan pieni palanen jäi vain todisteeksi kakun olemassaolosta. Ehkä sitäkään palaa ei löydy enää aamulla.
Innostuin myös hankkimaan jotain ihmeellisiä silkkipaperipalleroita roikkumaan lampusta. Olivat aika kivoja ja toivat vähän juhlatunnelmaa. Ehkä näitä voi säilytellä tulevia pippaloita varten?
Pojat puhalsivat yhdessä kynttilät, mutta Topi puhkui ja puhisi enemmän.
Löysin kahvipöytään myös pari vanhaa valokuvaa muistuttamaan niistä ajoista, kun molemmat pojat mahtuivat syliin samaan aikaan. Naurettiin yhdessä kaksosten ilmeille kuvissa.
Näinkin viralliset onnittelut veljelle toiselta.
Kakun lisäksi tein laiskuuttani voileipäkakun sijaan paahtoleivistä tuollaisia palasia. Toimivat ihan tosi hyvin. Sekoitetaan paahtoleipien väliin iso purkki creme bonjourin valkosipulituorejuustoa, purkki tonnikalaa, puolikas kurkku pieninä kuutioina, vähän sipulia, levitetään kaikille leiville ja sitten salaattia vain väliin ja kaksi leipää vastakkain. Leikataan neljään osaan. Avot! Voisi laittaa myös paprikaa pieninä kuutioina, mutta jätin sen pois, kun pojat eivät tykkää.
Tuntuu kummalta sanoa ääneen, mutta viiden vuoden päästä pojat ovat jo täysi-ikäisiä! En tiedä mitä odottaa seuraavilta vuosilta, kun jo alkanut murrosikä alkaa painaa isommin päälle. Omia ja muiden toilailuja muistellessa sitä miettii, että miten omat lapset voivat olla moiseen koskaan valmiita? Ja vaikka lapset olisivatkin, miten sitä itse osaa olla sellainen vanhempi kuin kuuluu. Se mietityttää. Tosin ajattelin käyttää tässäkin samaa taktiikkaa mitä olen käyttänyt siitä asti, kun kuulin odottavani kaksosia. Päivä kerrallaan. Nyt on tämä päivä. Tänä päivänä teen parhaani vanhempana. Huomenna on uusi päivä. Ja huomenna teen yhtälailla parhaani. Tulevaisuutta ei kannata liikaa murehtia, sen verran olen oppinut. Asioilla on tapana järjestyä ja me kaikki kasvetaan siihen tulevaisuuteen ja kaikkeen mitä onkin vastassa.
Onko teillä kotona teini-ikäisiä? Menettekö samalla päivä kerrallaan mentaliteetilla eteenpäin?
Elena
