Joulun jälkeen ollaan sulateltu kinkkua koko perheen voimin ulkojäillä ja keilaamalla. Pojat kaivelivat moottorikelkankin esille ja kävivät sillä pöllyyttämässä rantajäätikköä sillä välin, kun meitsi oli siisteissä sisähommissa pesemässä lakanapyykkiä ja sen sellaista. Talo tyhjentyi lauantaina viimeisistäkin jouluvieraista ja ollaan kerrankin pitkästä aikaa vain nelistään, en edes muista milloin oltaisiin oltu ilman mitään töitä, koulua, kinkereitä, menoja tai vieraita. Aiotaan ottaa tuleva vuosi vastaan rauhassa kotosalla, käydään kaupungilla katsomassa ilotulitus, lämmitetään koko päivän rantasaunaa ja kannellaan sinne vettä pataan lämpiämään. Pohdin myös avannon tekemistä järveen ja kaidemies lupasi autella sen kanssa. En ole koskaan käynyt avannossa ja ajatus tuntuu jännittävältä ja kutkuttavalta. Jos sitä saunasta uskaltaisi pulahtaa virkistymään.
Kaidemiehellä ei ole tällä hetkellä luistimia, edellisten terät menivät pilalle teroituskoneessa, niihin tuli lovi. Kun mies saa hankittua uudet, haluaisin mennä koko perheen kanssa Lykynlammelle, minne on tehty jäälle vähän reilun kilometrin pituinen rata. Viikonloppuisin kahviokin on päivällä auki 11-16 ja sieltä saa herkullisia munkkeja. Käytössä on myös yleisölle maksuton sauna lauantaisin 12-16, sekä laavu jolla voi paistella makkaraa. Kahviossa saa nauttia sisälläkin omia eväitä ja Lykynlammella on hyvät hiihtoreitit ja tänne hiihtelin ystävän kanssa pari vuotta sitten, siitä voit lukea täältä.
Meitsi sai viime jouluna lahjaksi uudet luistimet ja näillä on hyvä leikkiä taitoluistelijaa, kuvitella hallitsevansa lutzit, tulpit ja piruetit. Muistaakohan lapsuudenystäväni Astakin miten monta tuntia vedettiin Kyötikkälän kentällä taitoluisteluharjoituksia. Pyörittiin päät ihan pyörryksiin.
Mihin se veli jäi?
Siinähän se. Topilla on luistelutaidot vähän paremmin hallussa kuin meitsillä.
Mutta on tuota jääaikaa kertynytkin hitokseen enemmän.
Kaidemies syötteli poikien kanssa.
Ja nojaili mailaansa. Hitto, että on kiva, kun mies on kotona! Käytiin yhdessä isosti ruokakaupassakin, tätä ei tehdä juuri koskaan! Heräteostokset jää aina tekemättä, kun mies on mukana, kävellään vain kaupan läpi, eikä kaidemies odottele jos jään tuijottelemaan jotain turhaa mikä on hyvä. Käytäisiinpä aina yhdessä kaupassa, niin säästyisi pitkä penni. Ja on myös superia, kun joku auttaa kantamaan kasseja. Pikkujuttuja, mutta ne on just niitä elämän tärkeitä juttuja, arkiset asiat.
Veljekset, kerrankin riitelemättä ja sovussa. Meillä tuntuu kokoajan olevan sellaista pientä nahinaa käynnissä.
Ulkojäillä oli just superi keli, ei liikaa pakkasta ja lumisadekin loppui vähän ennen tuloamme. Täältä mentiin suoraan jäähalliin tsekkaamaan Topin joukkueen harjoituksia ja sitten kotiin ottamaan ylikypsä possu ulos uunista, tekemään sen seuraksi lohkoperunoita ja pippurikastiketta. Lämmitettiin takkoja ja lätkittiin vähän korttia.
Miten te olette sulatelleet kinkut ja laatikot? Entä minkälaisia suunnitelmia teillä on tälle illalle? Otatteko vuoden vastaan kotosalla vai kinkereissä?
Elena
