Kaidemies on ollut isänpäivästä lähtien tienpäällä. Kolme viikkoa. Tuntuu pikkaisen jo. Me ei kertakaikkisesti olla tehty mitään sen kummallisempaa kaksosten kanssa. Mietin välillä miten viikot alkavat muistuttaa toisiaan ja päivät myös. Herätän Topiasta aamuisin. Niin, ettei pojan silmät meinaa aueta ollenkaan. Se on niin surullisen hassua. Kun näkee miten uni oikein painaa silmäluomia kiinni ja toinen silmäluomi avautuu millimetrin vain vaivoin. Kassu huolehtii heräämisestä itsenäisesti, peukku sille. Jostain syystä Topi haluaa aina, että herätän.
Varmaan se johtuu mahtavista herättäjän kyvyistäni. Suukotan ohimoa ja laulan yhtä
laulua epävireisesti. Voisin kuvitella, että jos joku herättäisi minut samalla tavalla, alkaisi päivät ihan erilailla.
Hyvää huomenta
näytät kauniilta
jotenkin tuoreelta.
Ja kun nousee päivä uus
laulaa linnut pihapuus
oot mun bränd new ihanuus.
Kassun maalaama taideteos Tonttu pääsi kunniapaikalle olohuoneeseen. Lasten tekemät maalaukset ja piirrustukset pääsevät oikeuksiinsa tuon ihanan klipsin avulla. Toinen klipsi on olohuoneessa ja toinen meidän makuuhuoneessamme.
Jonakin päivänä remontoin meidän makuuhuoneen takan. Ja maalaan tuon rumaksi vuosien mittaan värjäytyneen seinän. Ja kellertävän katonkin. Ja mitä vielä?
Monena iltana katsotaan poikien kanssa elokuvaa iltaisin ja nukahdetaan vahingossa kesken kaiken, herätään jonkun jalka silmässä ja kyynärpää selässä.
Pari tai kolme kertaa viikossa kantelen kasat klapeja sisälle. Yläkertaan ja alakertaan. Imuroin sitä pientä puusilppua, hohhoijakkaa. Lämmittelen takkoja. Kun ei ole vielä ollut kovia pakkasia, niin riittää olohuoneen ja poikien huoneen takkojen lämmittely. Viime viikolla tein virheen ja lämmitin poikien huoneen takkaa liian usein ja sitten oli aivan liian kuuma nukkua tappituntumalla. Pyörin ja kierin levottomana, heräilin läpi yön. Nukun parhaiten, kun makuuhuoneessa on vähän viileämpi.
Syötiin jo kaikki leipomani Saara mummon vaaleat piparkakut. Hups.
Ohje tästä.
Anoppi askarteli kauniita seppeleitä. Kuivaili ja maalaili käpyjä, sitoi rautalangalla vanhat seppeleet uuteen ilmeeseen. Tämä on ehdoton suosikkini. Kaunis kuin mikä!
Pidän tätä kukan kasvamista tarkasti silmällä. Haha. Ja se kyllä kasvaa ilman kastelua. Uskomatonta!
Jäätyisipä järvi niin tänä vuonna, että pääsisi lapset kotirannasta luistelemaan.
Katsokaa nyt tuota hyppelehtivää tonttua! Eikös olekin ihana?
Viikonloppuisinkin heräillään ennen päivän valkenemistä. Sunnuntaina Kassulla oli pelireissu Juukaan ja hörpin kahvia pojan seurana, kun valmisteli eväitä. Laitoinkin instagramin puolelle pienen videon.
Hillun kotosalla aamut valkoisessa aamutakissani. Juon kahvia. Lämmittelen takkoja ja laitan poikia kouluun tai saatan Topiasta juoksulenkille lähtiessäni hallille aamujäille. Talvella työt painottuvat myöhempään päivään, joten kerkeän usein ottamaan rennosti aamut. Oikeastaan tässä ei ole enää montaa viikkoa, kun minulla ja kaidemiehellä alkaa "kesäloma", että jee! En malta odottaa.
Mitäs te olette puuhailleet? Onko teilläpäin lunta jo?
Elena
