Uuniruoilla lämmitetty koti

Moikku. Yksi pullantuoksuinen emäntä ilmoittautuu. Sitä vaan ilmojen viiletessä napsauttaa uunin päälle levittämään suloista lämpöä ja tarviihan sinne silloin jotain laittaa sisällekin, että hommassa olisi jotain järkeä. Joten pullaa ja sämpylöitä on paisteltu ja tyrkätty karjalanpaistia uuniin moneksi tunniksi. Vaikka rakastankin ruoanlaittoa, niin joskus haluaa ajallansa tehdä jotain muutakin ja niinä päivinä tyrkkään paistin uuniin, sen saa ihan unohtaa sinne valmistumaan. P a r a s t a. Joinakin päivinä kaidemies järkkää vapaapäivän, silloin kurvataan kultaisten kaarien autokaistalle, pysäköidään takamukset kiinalaiseen buffapöytään tai haukataan subit. Talvella käydään kahdestaan lounastamassa ulkona, kun kaksoset syövät koulussa ja pari kertaa vuodessa eksytään ravintolaan illalliselle. Kaidemies syö työreissuilla niin paljon ulkona, että normaali kotiruoka on poikaa. Ja kaksosetkin syövät itseasiassa mielellään kotona. Laitan usein lasten toiveesta kerran viikossa herkkuruokaa. Pidetään pizzaperjantaita, tacotorstaita, burgerpäiviä ja sen sellaista. Kaksoset ovat toivepäivinä mielellään mukana laittamassa ruokaa. Poikien toiveesta myös leivotaan pullaa, leipää ja milloin mitäkin.

 Tästä biisi soimaan.

Kaksoset läksyjen kimpussa olohuoneessa.

 

Lapa jäähän ja nimi lehteen.

 

Uunituoreita lämpöisiä pullia kylmän maidon kanssa, toimii joka kerta.

 

 

Nämä villasukat on jo valmiit ja seuraavat tekeillä. 

Yhden pullan söin. Öh. Neljä pullaa söin.

 

Tämä valkoinen kannu löytyi kävelyreissulla Sarustiikasta. Haluan mustanakin.

 

 

 

Leipomis- ja ruoanlaittohommien lisäksi arki on mennyt rutiineja pyöritellessä. Pyykkiä, siivoamista, takkojen lämmittämistä, kaupassa käymistä, tiskaamista, Topin kotipelejä jäähallilla, molempien poikien reenejä, sukkien neulomista ja omat kuntoilut johonkin väliin vielä. Arki on ihan jees, kun muistaa ottaa joka päivä niitä hetkiä itselle ja läheisille. Herään esimerkiksi aamuisin tosi paljon ennen töitä, että kerkeän päivän kuntoilut. Juon sitten rauhassa aamukahvit ja syön tuorepuuroni. Katselen televisiosta uutisia tai kuuntelen musiikkia kuulokkeista ja luen samalla netistä uutiset. Töihin on mukavampi mennä, kun on jo tehnyt kaikenlaista ennen sinne menoa. Tuntuu, että on tapahtunut jo vaikka sun mitä!
Kotiaskareita suoritellessa soittelen läheisille kuulokkeet korvilla kädet vapaina. Puhun pitkät tovit ystävien ja vanhempien kanssa ja siinä sivussa tulee laitettua ihan huomaamatta paikat järjestykseen ja jotenkin saa enemmän aikaiseksi, kun on "seuraa". Kokeilkaa vaikka! Toimii myös kävelylenkillä!

Laittelen kotia lapsuudenkodista tuttuun malliin jo torstaisin siistiksi, että viikonlopun alkaessa voi vaan ottaa lepiä jos siltä tuntuu. Ei meillä kai koskaan ihan kamalan sotkuista olekaan, vähän kaksosten koulutavaroita levällään olohuoneessa, kun tekevät siellä aina läksyjään ja eteinen kaboom kengistä. Imurilla saa ihmeitä aikaan.

Kun koti on tiptop, tuntuu se kaipaavan erityisesti kukkasia, niitä tekee mieli taas ostella kaupasta. On se vähän niin, että vehreyden ja värien kadottua pihalta, sitä haluaa jollain tavalla tuoda lähelleen. Ellei sitten käy niin onnekkaasti, että pääsisi lähtemään vehreyden luo.

Oletteko innostuneet leipomaan ja kantelemaan kotio kukkasia?

Elena

P.S. Lämmitän kotia uunin lisäksi myös takoilla ja pattereilla. Haha.

PICTURE IT: Inhokista suosikki

1. Lokakuussa on ollut kummallisia ilmoja. Yleensäkin syksyisin on epävakaata säiden suhteen, mutta välillä sitä ihmettelee miten yhdessä hetkessä voi sataa kaatamalla ja seuraavassa taas paistaa. Yksi sunnuntai oli juuri sellainen. Satoi. Paistoi. Satoi. Ja töiden jälkeen kotiin mentyäni aurinko taas pilkahti esiin kauniisti, joten kaadoin lasiin vähän hyvää ruskapunkkua ja kävelin kamerani kanssa takapihalle. Aikamoinen väriloisto saldona, eikös?

2. Sain Tupulta syntymäpäivälahjaksi Zeropointin kompressiosukat jotka ovat olleet ekasta testikerrasta jalassa joka juoksulenkillä. Ihan mahtavat! Kompressiosukista tuli ensimmäisenä mieleen tukisukat jotka on päivitetty tälle vuosituhannelle. Heittäisin nämä jalkaan pitkälle lennolle tai automatkallekin, yleensä jalat jotenkin turpoilevat matkustaessa ja paikallaan istuessa. Pakkauksen mukaan sukkien tarkoitus on parantaa verenkulkua, auttaa poistamaan maitohappoja, vähentää rasituksen ja väsymyksen tunnetta, nopeuttaa palautumista, vähentää rasitusvammoja ja kramppeja. Voin allekirjoittaa. Haluaisin hankkia toiset sukat joita voisi tarvittaessa käyttää lenkin jälkeen silloin, kun toiset sukat ovat likaisina. Sukkien lisäksi löytyy myös säärystimiä ja housuja, hmmmm.

3. Näin yli vuoden tauon jälkeen (omg!) vanhaa työtoveria Saria. Istuttiin Isossa Myyssä Roberts Coffeessa pari tuntia vaihdellen kuulumisia. Ihan kumma miten edellisen kerran ollaan nähty muka niin pitkän aikaa sitten. Samalla tajuttiin siinä jutellessamme, että ollaan tunnettu jo viisi vuotta. Mitä ihmettä? Niin se aika vain kuluu mennessään. Robertsin jädet on herkkua ja kahvi hyvvvvvööö, mutta jäin kaipaamaan suolaista valikoimaa kahvin kanssa. Meillä luisti juttu niin hyvin, että vetäisin kuvassa näkyvät herkut ja sitten otettiin vielä isot kupit teetä. Lähdettiin vasta, kun kahvio alkoi sulkeutumaan ja juomat tulemaan läpi. Haha.

4. Tässä putsaan tyrnioksan marjoja talteen pakastimeen melkein keskellä yötä meidän makuuhuoneen lattialla telkkaria samalla katsellen. Juteltiin WhatsAppissa Lauran kanssa, jonka jälkeen ystävä kurvasi Kalevilla (joka on siis auto) yhdeksän jälkeen yhtenä iltana pihaan ja toi pari tyrnimarjapuskanoksaa. Vaihdossa annoin ystävälle hyväksi havaittua lehtikaalijauhetta ja maapähkinävoita. Tästäkin on jo kuukausi vierähtänyt. Oksasta löytyy muuten paljon piikkejä, joihin vähän väkisinkin törkkää sormensa marjoja irti napsutellessa. Auts! Onnea on heitellä tyrnimarjoja pakkasesta smoothien ja tuorepuuron sekaan, nams!

5. En voinut vastustaa kaupassa tätä herkullisen ruosteenpunaista ja lämpöistä kaulaliinaa. Jostain syystä se puhutteli minua todella isosti, en yleensä niin välitä väreistä. Joka syksy tekee ylipäänsä mieli ostaa uusia kaulaliinoja ja niillä on kyllä helppo päivittää vanhatkin takit uuteen loistoon. Mutta hupsista, hankin samalla myös mustan villakangastakin jossa on kivoja nahkaisia yksityiskohtia. En ole ennen omistanutkaan villakangastakkia ja jo nyt mietin muutamien käyttöviikkojen jälkeen, että miten ihmeessä olen pärjännyt ilman sellaista?

6. Postiluukkuun kolahti sydämenmuotoinen kortti kaukana asuvilta ystäviltäni Kaisalta, Marjutilta ja Eetiltä. Posti on aina postia, se koskettaa jotenkin isosti ja koska olen tällainen herkkis, niin itkuhan siinä tuli. Ei sellainen yksi täydellisen muotoinen pisara poskea valuen, vaan sellainen räkäinen itku jossa pitää niistää paljon. Vitsit, miten ikävä sitä onkaan ystäviä, vaikka Kaisakin tässä viikko sitten pyörähti kylässä. Meillä on onneksi suunnitteilla alkuvuodesta yhteinen viikonloppu muijien kesken, en malta odottaa!

7. Joulu on pärähtänyt jo viikkoja sitten ruokakauppoihin. Kalenteripuoli hommailtiinkin jo kuntoon ja ei ole vielä edes marraskuu. Ihan ennenkuulumatonta hommaa! Kaksosten m&m kalenterit odottelee kaidemiehen vanhan arkun päällä joulukuun ensimmäistä päivää. Kassulla on muuten tässä meneillään pleikkaripelit. En ole tainnut kertoakaan, että pojat säästivät rahaa ja ostivat yhdessä pleikka kolmosen? Siihen taidetaan pukilta toivoa tänä vuonna pelejä, koska kakkosen pelit ei tietenkään käy tähän kolmoseen. Näinhän se on. Haiskahtaa rahastukselle.

8. Fazerilta on tullut taas ihania uusia leipiä, jotka on pakattu täyteen siemeniä. Yli kolmasosa jauhoista on korvattu siemenillä ja jyvillä. Vitsit, minä kyllä tykkään! Makuina on kaura, ruis ja gluteenitonkin versio leivästä löytyy. Kaikkia on maisteltu ja on jotenkin aikuisen makuisia. Meillä ei tietenkään kaksoset suostu pitkällä tikullakaan tällaisiin koskemaan. Siemeniä hyi! Ai kamala. Sellaista se on lapsena, kun ei ymmärrä vielä hyvän päälle. Maku se muuttuu elämän varrella yllättävästi. Se mitä ei voinut ennen sietääkään, onkin kummallisesti nyt suurinta herkkua. Minulla esimerkiksi aurajuusto, vuohenjuusto, sienet, oliivit ja viini ovat olleet sellaisia, joiden rooli on kääntynyt.

9. Serkkupoikani sai pari kuukautta sitten esikoistyttären. Meillä oli itseasiassa Jannen kanssa pieninä sellainen sopimus, että jos ei löydetä puolisoita siihen mennessä, kun täytetään kolmekymmentä, niin mennään sitten keskenään naimisiiin. Sopimus luotiin alle kymmenen vanhoina. Vaikka Janne on yksi maailman hienoimmista ihmisistä niin olen aika helpottunut, että ollaan kumpikin tahoillamme löydetty puoliskot. Haha. Tämän suloisen Aarrekidin bodyn lähetin postissa Jannen ja Maarun pienelle aarteelle. En kestä miten ihania vaatteita pikkuisille näinä päivinä on saatavilla! Isoon Myyhyn oli avautunut pari kuukautta sitten jo Kaarto Kids & Lifestyle myymälä, joka oli täynnä ihania kotimaisten suunnittelijoiden tuotteita. 

10. Torstaina pyöräilin Kassun koululle ja lähdettiin yhdessä Siilaiselle tapaamaan hammashoitajaa. Molemmilla pojilla on käytössä sähköhammasharjat ja siitä hampaiden huolella pesemisestä saa huomauttaa joka aamu ja jokainen ilta. Usein molemmat saa passittaa pesulle uudestaan ja tuntuu, että edelleen pitäisi olla siellä vessassa mukana harjaamassa. Joskus hönkäistessä haiskahtaa just niin pahalle, että hammastahnaakaan ei ole käytetty tai ei oikeasti ole pesty edes niitä hampaita vielä vaikka sanottiin, että joojoo. Mikä se joojoo muuten on? Kysynkin usein, että vessaharjallako pesit ne hampaat ja sitten meitä aina naurattaa. Toki toki.

Hammashoitaja näytti muuten tällä reissulla miten niitä hampaita kuuluisi oikeaoppisesti harjailla, joten homman pitäisi olla hallussa. Aion silti ruveta vessaan taas kaveriksi katsomaan, että se harjaaminen tulee oikeasti tehtyä hyvin. Lopuksi Kassun hampaat käsiteltiin muuten sillä kamalan makuisella aineella mikä vahvistaa kiillettä ja ei saa muutamaan tuntiin sitten syödä mitään tai sylkeä vaikka maistuu pahalle. Poikaa kyllä silminnähtävästi syletti, vaikka urhoollisesti olikin sitä tekemättä.   

Muistattekos vielä miltä se aine maistuu? 
Minä kyllä muistan, yäk!

Elena