M&M karkkibileet

Matkustettiin viime viikolla Helsinkiin kaidemiehen siskon häihin. Me kaksosten kanssa junalla Joensuusta ja kaidemies tuli suoraan kaiteita vääntelemästä muualta. Vilhelmiina on asunut ulkomailla jo vuosikausia. Ruotsissa, Venäjällä, Englannissa, Tajikistanissa ja nyt muuttivat tuoreen amerikkalaisen aviomiehensä kanssa Jordaniaan. Ei olla siis kovin usein nähty, viimeksi itseasiassa kuusi vuotta sitten Thaimaassa Ao Nangissa. Onneksi on olemassa sosiaalinen media, joka auttaa pysymään kärryillä läheisten ihmisten elämistä, ainakin jos on sellaisia ihmisiä, jotka jakavat jotain omasta elämästään ja arjestaan. Ja toivottavasti tapaamme seuraavan kerran lyhyemmän ajan sisään.

Juhlia varten laittauduimme hotellilla valmiiksi. Mitä nyt viime tipassa leikattiin kaidemiehen hiuksia, juostiin sukkahousujen ja puvun perässä kaupungilla ja sellaista normaalia viilausta ja vääntöä. Bussikyyti nappasi vieraat Kiasman edestä Villa Vuosantaan, aivan ihanaan meren läheisyydessä olevaan juhlakartanoon. Seremonia oli yksi kaikkein tunteikkaimmista mitä olen koskaan nähnyt ja sulhasen ja morsiamen toisilleen lukemat valat olivat täynnä aitoa rakkautta ja koskettivat ihan niin, että kyyneleet yrittivät pilata huolella tekemäni meikin ja nenäliinakin oli unohtunut pakata matkaan.

Kerrankin aviomiehen kanssa kunnon vaatteet päällä.

Kattaus ihanine kukkineen ja kynttilöineen oli uskomattomat kauni, kuten ihan kaikki muukin.

 

Topiaksen juhlaeleganssia. Meillä on pojilla kaikissa juhlissa aika samanlaiset vaatteet. Valkoinen kauluspaita, siistit farkut ja tennarit, plus joku neule tai pusakka.

Häissä hääräsi ihan ammattikuvaaja ja oma kamerani olikin lähes koko juhlien ajan repussa johon oli pakattu kaksosten yövierailuvarusteet. Kaidemiehen eno Petteri tuli hakemaan pojat illalla ja vei heidät Lauran ja Pilkun luokse yökylään. Muistin sentään häätanssin koittaessa, että puhelimella voi kuvata videota, mutta se onkin ainoa kuvamateriaali mitä hääparista yhdessä otin. Eli toisin sanoen keskityin juhlimiseen ja ihmisten kanssa seurustelemiseen. Lopulta tanssittiin boathousessa railakkaasti aina siihen asti kunnes bussikyyti lähti Vuosaaresta takaisin keskustaan ja seuraavana päivänä tiesi tampanneensa korkkareilla koko päivän.

Muut käyneet tänä kesänä häissä?

Elena

STYLENA: 23082017

Junalla Joensuusta Helsinkiin ja tepastelua pitkin pääkaupunkia.

Farkut - Levikset

Kengät - Joen kengästä

Toppi - Lindexiltä

Huppari - Kekäle

Käsiveska - Guess

Lippis - Intersportista

Arskat - H&M 

Reppu - Intersport

Hei. Minä se tässä keskiviikkona rukoilemassa Joensuun asemalla, että ostin liput itselleni ja kaksosille oikeaan junaan. Kummallista kyllä, osasin hoitaa tämän kunnialla. Kaidemies oli puhelimessa henkisenä tukena, en ymmärrä mikä jännittää niin kummasti yksiä menopaluu junalippuja nettisivuilta ostaessa. Mietin miten moni asia voisi mennä pieleen. Esimerkiksi ostaisin liput väärille päiville ja vääriin juniin, eri vaunuihin ja sen sellaista. Otan välillä ihan turhaa stressiä tällaisista pienistä asioista. Ne tuntuvat ensin ylitsepääsemättömän vaikeilta kunnes tehtävä on suoritettu ja tajuat miten naurettavaa asiaa jännitit. Ensimmäinen kerta tekemässä jotain uutta asiaa jännittää aina, mutta seuraavalla kerralla ostan liput kuin vettä vaan, ilman turhaa vauhkoamista. Kaidemies on aina ihana, kun meinaan flipata. Ei hermostu koskaan, antaa minun sekoilla rauhassa ja puhuu matalalta hitaasti ja rauhallisesti niin, että tulee turvallinen olo. Hävettää välillä murehtia ihan turhia minimaalisen pikkiriikkisistä arkipäiväisistä asioista, mutta onneksi saan olla just tällainen häsä kuin olen. 

Junamatkalle puin päälle mahdollisimman mukavat vaatteet joissa kuitenkin perillä näyttäisi asialliselta. Leviksen farkut oli täys kymppi ostos, ne ovat vaan niin uskomattoman pehmeät ja mukavat jalassa. Hupparin löysin näyteikkunasta kävellessäni kaupan ohi, se vain tuijotti ja huusi siellä, että. "Ota minut mukaan." Ja onneksi otin, sekin on super pehmeä ja ihana kaikkine pienine yksityiskohtineen. Hupussa menee paksu merimieshenkinen naru, joka tekee koko hupusta huipun. Ostin kaidemiehellekin samanlaisen hupparin, mutta sinisenä, kun oli niin kiva. En ole aikaisemmin saksalaiseen Naketano-merkkiin törmännytkään, mutta tällä parin viikon käyttökokemuksella aion törmätä vielä uudelleen.

Onko siellä törmätty Naketanoon?

Elena

Tacoja, trampoliineja ja tontti

Kaisa ja Vili pyysivät meitä Tampereen Trampolin Parkiin pomppimaan. Tai mehän rupateltiin aikuisten kesken kuulumisia ja poikakolmikko purki energioitaan hyppien, pomppien ja voltteja tehden.

Trampoliinilla pomppimiseen oli myynnissä ihan omia sitä tarkoitusta varten olevia sukkia. Vilin omat sukat olivat ekalla kerralla kuluneet tunnin pomppimisesta puhki, joten suositellaan ihan tuollaiset hommaamaan. 

 

 

Kaksosilla tuli niin kova hiki, että vaatteet olivat ihan litimärät. Käytiin ostamassa Löyttäristä uudet housut ja paidat, että oli jotain kuivaa ylle, kun mentiin tramppailujen jälkeen tacojen merkeissä Kaisalle treffaamaan muita ystäviämme.

 

Marjutilla oli tietysti ihana Saga mukana, joka suostui alkujännityksen jälkeen syliin istumaan ja sain selvitellä pienen neidin hiukset ja tehdä vielä letinkin.

Kaisa ja Lauri rakentavat omakotitaloa aika lähelle nykyistä kotiaan ja Eeti ja Topias juoksivat tontille kilpaa, kun me muut käveltiin kaikessa rauhassa perässä. Autotalli oli jo todella pitkällä, lähes valmis ja ihasteltiin ystävän  metsäkaistaletta jossa kasvoi mustikkaa ja mietittiin mihin kohtaan olisi kiva laitella riippumattoa ja sen sellaista. Aina sitä huomaa kotipuolessa käydessä mistä kaikesta jää paitsi, kun asutaan niin kaukana toisistamme ystävien kanssa. Sitä voisi vierailla ystävien luona alvariinsa, kuten ennen tehtiin. Mutta ehkä sitä osaa arvostaa vaan asioita enemmän, kun on tätä välimatkaa. Vitsit, ehkä seuraavan kerran, kun käydään Kangasalla, talokin on jo pystyssä ja kaikkea.

Asuuko teidän ystävät lähellä vai kaukana?

Elena

Johan nyt markkinat taas

Joensuussa oli pari viikkoa sitten kansainväliset suurmarkkinat teemalla street food. Mehän käytiin viime vuonna poikien kanssa samaisilla markkinoilla syömässä. Ihastuttiin silloin ikihyviksi prezeleihin ja ostettiin niitä nytkin pariin otteeseen kotiin. Nam ja nam ja nam. Mun prezeliin seesaminsiemeniä, Topille ja kaidemiehelle juustoa ja Kassu halusi omaansa suolaa. Kaikki maut oli herkkuja ja uunituore on aina uunituore.

Saippuat tuoksuivat huumaaville. Tosin minulla on nykyään hajusteiden kanssa  ongelmia. Olen jättänyt huuhteluaineenkin kokonaan pois, koska hajut ahdistavat henkeä. Sama juttu tuoksukynttilöiden kanssa, en edes voi mennä kynttiläosaston lähelle kaupassa, kun päätä alkaa särkeä. Hajuvesien ja muiden vartalotuoksujenkin aina deodorantista ja suihkusaippuasta lähtien pitää olla tarkkana mitä ostaa tai jää käyttämättä.

 

Kake lähtökuopissa.

 

 

Kaksosten mieleen oli nämä slushit joista saa itse päättää maut.

 

Haluttiin viedä kaidemies syömään hodareita jotka viime vuonna todettiin hyviksi.

 

Italialaisen jäätelön kohdalla iski ahneus ja halusin kaksi palloa. Kookosta ja hasselpähkinää. En sitten millään jaksanut syödä kaikkea, oli aivan järkyttävän kokoinen setti.

 

Edellisellä kerralla jäi harmittamaan etten päässyt Kreikkalaiseen Tavernaan syömään ja tällä kertaa otin vahingon takaisin. Olen kyllä sitä mieltä, että Joensuussa olevassa Mihailin Tavernassa on huomattavasti parempi ruoka mitä tämä oli.

Thaimaalainen ruoka on ihan sairaan hyvää. Tämäkin oli.

 

 

Hyvä, kun jaksettiin pyöräillä kotiin vatsat täynnä. Saatettiin ensimmäisenä päivänä syödä ihan liikaa kaikkea niin, että navat paukkuivat. En edes muista milloin on pitänyt edellisen kerran avata nappia housuista, kun ruokailun jälkeen kiristää, mutta tuolloin oli tarpeen.

Onkos siellä käyty Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla? Mikä on teidän suosikkinne markkinoilla?
 
Elena

Peltilehmä ja tepastelua maalatulla asfaltilla

Vietettiin kaksosten ja äitini kanssa kiva päivä Tampereella elokuun alussa. Käveltiin Finlaysonin alueella, mikä on kaunista seutua aina porttikongeista rakennuksiin. Haukattiin Panimoravintola Plevnassa ruokaa, mistä erityisesti pojat olivat innoissaan, koska listalta löytyi kaiken kesälomaherkuttelun jälkeen normaalia ruokaa. Kassu söi herkullista lohikeittoa jonka kanssa tuli älyttömän hyvää leipää minkä alkuperää ei saatu selville vaikka tarjoilijalta kyseltiin. Topi veteli pyttipannua ja minun teki mieli jotain kevyempää hampurilaisten ja sen sellaisten jälkeen, joten lohisalaatti oli hyvä valinta. Tienpäällä on muuten aina yhtä hankala syödä järkevästi. Ylipäänsä lomalla syömiset lähtee vähän lapasesta, koska lomalla sitä jotenkin antaa itselleen luvan herkutella, vaikka koko päivän. Koska loma. Ja lomallahan saa tehdä ihan mitä huvittaa, koska se on kuin toinen ulottuvuus, joka ei vaikuta normaaliin elämään millään tavoin.

 

 Välistä oli vähän lypsyhommia. Ha.

 

Oli kyllä hyvä lohisalaatti. Isoveljen duunipaikka on ihan hoodeilla ja käväisi töistä päästessään morottaan meitä nopeasti ravintolassa. Ei ole kuvaa todisteena, joten ette saa koskaan tietää puhunko totta. Se on kyllä muuten jännä. Pick or it didn´t happen.

Vitsit miten kiva asfalttikin voi olla, kun siihen maalaa kaiken maailman kuvioita eri värein. Pojat slaavikyykkäilivät, kun kyllästyivät odottelemaan minua. "Siis mitä hienoa tässä nyt on? Joko mennään?" Ja me mentiin ostaan poppareita ja vissyä leffaa varten.

Ystäväni meni tässä kirkossa naimisiin muutamia vuosia sitten ja juhlapaikkakin oli tuossa Finlaysonin alueella. Oli kyllä ihanat häät. Voit kurkata niiden tunnelmia täältä vanhasta postauksesta.

 

Panimoravintola Plevnassa on vaikka mitä oluita, mutta me juotiin vaan vettä. Lapset tietty luonnollisesti juokin vettä, eikä olutta, että sehän ei mikään kumma ole.

Me ollaan sellaisia elokuvatyyppejä, että mentiin Plevnaan katsomaan mitä leffoja siellä menee. Pienen pähkäilyn jälkeen tultiin sellaiseen tulokseen, että mentiin kaksosten kanssa katsomaan Wonderwoman ja äiti katseli sellaisen leffan, jonka oli pitkään halunnut nähdä. Treffattiin sitten  leffojen jälkeen autolla. Me muuten tykättiin kaikki Wonderwomanista, hyvä leffa. Vaikka Kassu olikin alkuun skeptinen, koska joku elokuva naisesta. Kiva, että naisetkin voi olla supersankareita.

 

Kerettiin pyörähtää muutamassa kaupassakin, mutta ei ostettu yhtään mitään.

 

Ah! Olipas ihana palata tuon päivän muistoihin. Oli jotenkin tosi kiva päivä, kun kerettiin vähän kävelemään Tampereella. Olisi ollut paljon kaikkea muutakin jota oltaisiin haluttu puuhailla kaupungilla, mutta aikaa ei ikinä ole tarpeeksi. Ensi kerralla sitten?

Mitäs leffaa te olette viimeksi käyneet katsomassa teatterissa? Oletteko nähneet Wonderwomanin?

Elena