STYLENA: 26072017

Rullaluistelemassa ekaa kertaa ikinä.

 Paita - Prismasta Home mallistoa?

 Housut - Casall

Reppu - Haglöfs

Rullaluistimet - Bauer

Lippalakki - Stadiumista 

Casallin pöksyjä olen käyttänyt jäätävän ahkeraan kaikki pari vuotta mitä ne olen omistanut. Väri on edelleen jäätävän hyvän musta, ei sellainen kulahtanut vaalea tiedättehän. Materiaali on ihana. Toimii kesällä ja talvella olen heittänyt vain paksummat urheilutrikoot alle urheillessa. Ainoa miinus, että taskujen ompeleet ovat rikki molemmilta puolilta. Osaan ehkä itse korjata taskut kyllä ompelukoneen avustuksella. Ja narut jotka ovat vyötäröllä, niin molemmista on lähtenyt ne rinkulat irti kokonaan joiden keskeltä narujen pitäisi tulla. Ymmärrätteköhän mitä nyt tarkoitan. Pieniä rikkuuntumisia siis, mutta muuten malliltaan ja materiaaliltaan ihan just mitä parhaimmat mun makuun. 

Paita on ihanan kevyttä materiaalia ja tuntuu ihoa vasten täydellisen viileältä. Muuta hyvää paidassa ei sitten olekaan. Ensimmäisessä käytössä jo pinnassa olevat langat lähtivät elämään omaa elämäänsä ja koko paita on oikeastaan täynnä tuollaista mustaa lankanyppyä. Tarkkasilmäisimmät voinevat asian todeta. Hinnalla paitaa ei ollut pilattu, joten se oli varmaan syy miksi sen ostin. Kannatan kuitenkin pidempään hyvänä kestäviä vaatteita, eli jatkossa yritän taas muistaa olla tekemättä heräteostoksia. Niihin kyllä valitettavasti aina silloin tällöin sortuu vaikka kuinka yrittäisi estellä itseään. Ja kuten sanoin, paita tuntuu päällä tosi ihanalta.

Rullaluistimet on kaidemiehen. Meillä on melkein samankokoiset jalat joten joskus lainataan toistemme kenkiä. Kaidemies pöllii yleensä reinot, ei sen kummempaa. Tosin kerran vuosia vuosia sitten jalkoihini sattui jumalattomasti korkokengissä, kun piti kävellä pidempää matkaa ja Antti tarjoutui herrasmiehenä vaihtamaan kanssani kenkiä. Kaikkea sitä kanssa muistuu mieleen.

Tuleekos teidän tehtyä heräteostoksia? 

Elena

Homma etenee

Muistatteko meidän laiturin joka meni hajalle viisi vuotta sitten syysmyrskyssä, kun vesi oli ennätyskorkealla? Säännöllisin väliajoin olen muistanut teillekin voivotella, että voi voi. Rikki on ja uusi pitäisi rakentaa. Veden korkeus ja aurinkokunnan planeetat ovat sellaisessa asennossa, jotta kaikki näyttää vihreää viimein tälle projektille. Sukulaismies tuli paikanpäälle, katsoi materiaalit, mestat ja sanoi, että homma hoituu näin ja se on lähtenyt liikkeelle. Kaidemies järjesteli ja sumpli työnsä niin, että pääsi kaiken kiireen keskeltä avuksi perjantaista sunnuntaihin. 

 Laiturista on tarkoitus tehdä samanlainen kuin aikaisempikin laituri on ollut eli ällän muotoinen. Miehet rakentelivat maalla päätyrungon ja se nostettiin kaivinkoneella järveen. Koko lysti täytettiin kivillä ja siellä laiturin alku on nyt paikoillaan. (Kuulostaa ehkä helpolta, mutta oli kyllä aikamoinen urakka vain seurata vierestä!) Vanhan laiturin jämäpuutkin kaiveltiin jo pois. Vielä on kuitenkin paljon hommaa jäljellä, mutta aloin pitkästä aikaa unelmoida. Siitä, että kävelen laiturille juomaan aamukahvini tai istutaan laiturinnokassa kaidemiehen kanssa auringonlaskua ihastellen. Näen elävästi kaksoset laiturilla kalastelemassa, kuten heillä oli pikkupoikina tapana tehdä ja onhan tuo kiva mennä uimaankin laiturilta pulahtaen. En malta uskoa, että tämä projekti on vihdoin ja viimein toteutumassa! Nipistäkää please!

Minusta ei itse laiturin rakentelemisessa ole ollut niin minkäänlaista apua, mutta taioin lounasta ja päiväkahvia plättyineen pöytään ahertajille. Siinä menikin viikonloppu yllättävän nopeaan. Kerettiin me toki illasta paistamaan nuotiolla makkaraa ja vähän rentoutumaankin.

Onkos teillä meneillään jotain ikuisuudelta tuntuvia rakennusprojekteja?

Elena

Äyskärit

Saatiin kaksosten kanssa kuningasidea keskiviikon iltana. Heitettiin päälle pelastusliivit ja pakattiin reppuun makkarapaketit, talouspaperia, tulitikut ja muutama polttopuu. Työnnettiin vene vesille ja soudettiin Kukkosensaareen. Sytytettiin nuotio ja paisteltiin wilhelmit. Topiaksen kanssa tykätään juustoisista versioista ja Kassu dikkailee perinteisestä, joten makkaraa oli vaikka muille jakaa. Moni muukin oli viettelemässä kesäistä iltaa luonnonhelmassa ja huikkastiin yhdelle rantakallioilla juttelevalle pariskunnalle lähtiessämme, että täällä on tulet valmiina ja makkaraa jos teille maistuu ja heille kelpasi.

 Tästä biisi soimaan.

Pojat oli heti työntämässä tikunpätkiä nuotioon ja lähettelivät savumerkkejä niillä. Heiluttelivat, pyörittelivät ja huiskivat tikuillansa ilmaa. Tietty melkein toisiansakin siinä samalla. 

Onnenpoika oon. 

Molemmat mallailivat kroppiansa pitkin hienosti värjäytynyttä kalliota. Yrittivät saada minut ottamaan sellaisen kuvan missä näyttäisi, että kiipeävät jyrkkää kallioseinämää. Taustalla olevat puut vähän häiritsivät illusinaatiota, mutta jos kuvan kääntäisi, niin pääsisittekö jyvälle ideasta?

Soutuveneen tappi on kadoksissa, joten meillä oli puunkarahka hoitamassa tapin virkaa. Reiästä tihkui parin sentin verran vettä veneenpohjalle, joten pojat olivat ihan varmoja, että upotaan. Sillä Kasperkin äyskäröi vettä kuupalla täpinöissään. 

 

Kassu nappasi nuo kuvat missä soudan ja samalla muistikortille oli tallentunut useita tällaisia hupikuvia, että nauratti näitä läpi käydessä. Hieno kaksari eikös?

 

Muuten voitte ehkä näistä kuvista havaita millaisena rauhallisena retkenä näin itse reissumme. Jos saisin näihin kuviin äänen mukaan, niin kuulisitte miten todellisuudessa pojat nahistelivat veljesmäisesti lähes koko reissun. Ärsyttivät tahallaan toisiaan heittämällä vähän vettä housuille ja sitä rataa. Kyllä te tiiätte. Onneksi meitsillä oli niin zentila, etten häiriintynyt koko hommasta vaan hymeksin ja naureksin itsekseni. Kaiken kaikkiaan voi olla yllättävän onnellinen ja rentoutunut, kun ympärillä on kotoista nahistelua. Molemmat pojat nauroivat ja kikattelivat kaiken sen nahistelun keskellä, joten lienivät onnellisia. Muistan pienenä itsekin ärsyttäneeni veljiäni ihan vain sen takia, että tykkäsin heistä niin kovasti  ja tietysti tykkään edelleenkin. Lapsena sitä on vissiin hankala ilmaista vain tunteitaan. Toisinaan halaillaan ja seuraavassa hetkessä painitaan. Se on sitä sisarusrakkautta parhaimmillaan.

Souteleminen on muuten yllättävän mukavaa puuhaa ja hävettävän vähän tulee tätä tehtyä vaikka rannassa on vene. Haaveilen tälle kesälle vielä aamuöisestä onkimisreissusta. Tykkään kalastusajatuksesta jos saisin houkuteltua kaidemiehen mukaan ottamaan ne mahdolliset saaliit hengiltä. Kaidemies lähtisi kyllä saletisti matkaan.

Olettekos te käyneet soutelemassa ja taikka kalassa?

Kannustan teitä viettämään aikaa luonnonhelmassa. Siihen ei tarvita mitään ihmeellistä ja meillä on täällä mahtavat metsät, tuhansia järviä ja uskomattoman hienot maisemat, ihan kotimaassa. On hyvin hoidettuja patikointireittejä ja jostain saa ihan varmasti venettä, kanoottia tai vastaavaa lainaksi, että pääsee järvelle! En keksi itse parempaa tapaa viettää aikaa ja näistä nuotioretkistä on tullut meille jo ihan tapa mistä pojatkin tykkäävät.

P.S. Kuvat ei kerro, mutta korjasin kätevänä emäntänä katkenneen airon mustalla jesarilla. Jeesusteippi roks!

Elena