Eikös tunnukin hullulta, että huomenna on jo heinäkuu? Ollaan yritetty puuhastella jotain pientä kivaa kesälomaa viettävien kaksosten kanssa tässä kuussa, aina kun olen päässyt töistä. Syöty pullavohveleita Vesikioskilla, käyty leffassa, ajettu yllärinä Kangasalle kylään, käyty mökillä piipahtamassa. Vietetty aikaa Lauran ja Pilkun kanssa.
Kaidemies on ollut vaihtelevalla menestyksellä kotona viikonloppuina, muuten painanut ympäripyöreitä päiviä tienpäällä. Meille jo sinänsä tuttua puuhaa kahdentoista vuoden kokemuksella, mutta ei siihen vissiin koskaan sillä tavoin totu tai halua tottua.
Pojat ovat olleet pääosin kotosalla lököttelytunnelmissa, mutta välistä apuna nurmikonleikkuupuuhissa, trimmerillä ajelemassa aidanvierustoja, kauppareissukavereina ja sen sellaista. Pietarikin muuten tarttui matkaamme mökiltä ja oli useamman yön yökyläilemässä ja leikkimässä kaksosten kanssa.
Tuntuupa muuten himppusen verran pöljältä, että sireeni vasta kukkii täydessä loistossaan ja juhannusruusu ei ole vielä puhjennut lähellekään kukkaan. Luonto on tänä kesänä myöhässä vehreyksineen. Toivotaan, että kesä jatkuisi sitten syksyä kohden mahdollisimman pitkään, eikös?
Leippoista iltaa toivotellen, Elena
