PICTURE IT: Kuppikoko

 1.Kaidemies kysyi yhtenä päivänä ruoan jälkeen, että otanko kahvia. Luin sohvalla lehteä ja huikkasin voivani ottaa ihan pienen kupillisen. Repesin täysillä, kun mies toi minulle tuon pienen munakupillisen maitokahvia. Ihan pienen kupin kahvia. Vieläkin naurattaa.

2. Meillä syödään tosi paljon pastaa eri muodossa. Pidemmän aikaa Rummon pasta on vienyt omassa makumaailmassani voiton muista pastoista. Suutuntuma on ihan erilainen. Ettei aina tuntuisi siltä, että on niitä samoja ruokia tarjolla, yritän huijata perhettämme vaihtamalla makaronilaatikkoon tavalliset makaronit kierrepastaan. Eikös näytäkin heti ihan erilaiselta?

 3. Kevätsiivousta tehdessäni jumituin selaamaan vanhoja valokuvia, onnittelukortteja ja sen sellaisia. Äitini on säästänyt minulle lapsuudesta muutamia juttuja, kuten kuvassa näkyvän neuvolakortin. Viiden vanhana opin sanomaan R-kirjaimen. Vuotta vanhempi isoveljeni oli saamassa uuden polkupyörän vanhan käytyä liian pieneksi ja iskä sanoi minulle, että saan sen Tanelin vanhan pyörän heti, kun osaan sanoa polkupyörä. Muistan edelleen miten yritin muodostaa koko automatkan veljen uutta pyörää ostamaan sitä sanaa. Ensin vähän kuiskaillen ja ennen kotipihaan saapumista se polkupyörä tuli suusta. Ja sen jälkeen R-kirjain oli kuulemma niissä sanoissakin missä sitä ei olisi kaivattu. Sellaista se on, kun innostuu? Naurattaa myös tuo neuvolantädin huomio: "Ulospäin suuntautunut." Jos jotain niin juuri sitä olen. Tämä blogikin kertoo aika paljon minusta ja siitä millainen ihminen olen. Avoin. Luottavainen. Puhelias. Rehellinen. Kerron aika herkästi kaikista ajatuksistani ja asioistani, minulla ei ole mitään salattavaa. Haluan olla kaikkien ystävä vaikka se ei olekaan ehkä mitenkään mahdollista, mutta ainakin voin yrittää olla kaikille ystävällinen.

4. Tämän hetken ihastus on maapähkinävoi! Miksi en ole aikaisemmin syönyt tätä ikinä? Ainakin tämä purkki on ollut älyttömän hyvää ja laitan sitä smoothien tai tuorepuuronkin sekaan. Nam nam. Tulee sellainen ihanan paahdettu ja täyteläinen pähkinäinen maku.

5. Kassu teki yhtenä päivänä lähtöä kaverisynttäreille ja tuli halaamaan, kun laittelin ruokaa puuhellan äärellä: "Oot täällä mielipuuhan parissa. Laittamassa ruokaa ja valokuvaamassa." Niin se kuulkaas on. Ruokaterapian tuotoksena valmistui yhtä sun toista ja perunarieskoja. Lopuksi makasin keittiön lattialla ja odottelin loppuja rieskoja ulos uunista. Näiden ohjeen olen jakanutkin teille aikaisemmin

6. Helsingin vieraat toivat tuliaisiksi suunnattoman ison määrän keltaisia tulppaaneja. Anoppi laitteli ne kauniisti maljakkoon ja sain osan tähän tietokonepöydälle ilahduttamaan. Ovat vieläkin oikein hyvässä kunnossa.

7. Lauantaina tunsin sellaista harvinaista kateudenpistoa, kun olin töissä koko päivän ja muu poppoo lähti moottorikelkalla Kukkosensaareen makkaranpaistoon. Neljä tai viisi vuotta sitten kävimme porukoissa pääsiäisenä samassa puuhassa ja siitä on jäänyt niin ihanat muistot, että samanlainen reissu olisi ollut poikaa. Otin sitten sunnuntaina ulkoilusta kaiken irti ja sain sitä makkaranpaistoa Lykynlammella, joten olen ihan tyytyväinen.

8. Niin se kuulkaa on, että smoothiet, viherpirtelöt ja tuorepuurot ovat jääneet pysyvästi tämän naisen elämään. Olen onnellinen, jotta aloin näitä tekemään ja voin nyt jotenkin älyttömän hyvin. Kroppa tuntuu omalta, energiseltä ja tyydytetyltä.

9. Näkymä yläkerrasta alakertaan vieviin rappusiin. Tästä portaikosta on palanut molemmat lamput jo useita kuukausia sitten, mutta jotenkin niiden vaihtaminen ei vain muistu koskaan mieleen ennen kuin on pimeä ja hiippailet pimeässä portaikossa varvastuntumalla alas. Myönnän, että lamppujen vaihtaminen ei ole sitä minun lempparihommaa.

10. Eteisessä kaikkien maailman kenkäröykkiöiden keskellä lähdössä sunnuntaina aamusesta lenkille Lauran ja Lukan kanssa.

Onko muillakin vaikeuksia vaihtaa lamppuja?

-Elena

Kumipallona pompin

Helsingin päässä oli viime viikon hiihtolomat menoillaan, joten meillä oli tuttuja vierailijoita keskiviikosta sunnuntaihin. Kolmen muskettisoturin yhdessä oleminen on niin luontevaa ja helppoa. Pietari ei oikeastaan olisi halunnut lähteä edes kotiin eilen, näin taitaa käydä joka kerta. Sanoi jäävänsä vielä muutamaksi viikoksi. Harmi, että koulu sotkee tällaiset ajatukset. Oma aikani ja omat ajatukseni ovat olleet vahvasti viime viikot työasioissa ja todennäköisesti samalla linjalla jatketaan maaliskuun alku. Huomaan olevani taas monesti kotona poissaoleva ajatusteni rullatessa jossain ihan muualla kuin siinä hetkessä mitä eletään. Eilinen ulkoilupäivä Lauran kanssa sai onneksi mieleni täysin tyhjäksi ja vielä tänä aamunakin kaikki tuntuu yllättävän kirkkaalta ja selkeältä. Jos jokin auttaa yleensäkin ajatusten setvimiseen, niin kunnon ulkoilu ja liikunta.

Tästä biisi soimaan.

Hyppäsin eilen aamulla sängystä ulos kuin joku kummallinen vieteriukko. Hyppelehdin alakertaan pesemään hampaita ja keittämään aamukahvia. Oli sellainen fiilis, että tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä päivä ja hyvääkin parempi siitä tuli vaikka kaksoset ja Pietari eivät suostuneetkaan monista maanitteluistani huolimatta lähtemään kirkonmäkeen laskiaisen kunniaksi ja kaidemiehelläkin painoi väsymys silmää. Toisinaan harmittaa, että perhe ei enää innostu niin usein samoista jutuista kuin minä, mutta onneksi on sitten olemassa sellaisia ystäviä joiden kanssa voi tehdä niitä haluamiansa asioita. Pietari ehdottikin kohteliaasti, että etkö voi mennä yksin sinne pulkkamäkeen? No pulkkamäkeen en kyllä lähtenyt, mutta onneksi löytyi seuraa reippaalle kävelylle ja hiihtämään.

Kävittekös te laskemassa pulkkamäkeä tai vietittekö muuten ulkoilupäivää eilen?

-Elena

Lykkien lammelle

Löysin hiihtämisen viime talvena ostettuani alennusmyynneiltä perinteiseen hiihtotyyliin soveltuvat pitopohjasukset. Parin minuutin lykkimisen jälkeen hymyni oli vedetty korviin ja tajusin hiihdon olevan se juttu minulle. Koko kroppaan vilisi sormia myöden vireä tunne ja jokainen solu tuntui kiittävän happirikkaasta ilmasta, jota reipas sydämensyke pumppasi ympäri vartaloa. Leijuin vielä monta tuntia tuon ensimmäisen hiihtoni jälkeen euforiassa. Kantapääni eivät selvinneet vaurioitta yllätyksellisestä uusien monojen tuottamasta hankauksesta, joten vuorasin ne muutamilla kerroksilla rakkolaastareita ja painelin kivusta huolimatta pikimmiten uudelleen ladulle. Hiihtokilometrejä tuli jo viime talvena useita satoja ja sama meno jatkuu tällä kaudella.

Viime talvena parasta oli pakata reppuun termari täynnä mustaa kultaa, eväsleipiä tai nuotiolla paistettavaa makkaraa. Lepohetket laavuilla tuntemattomien ihmisten kanssa jutustellen tuntuivat antavan jotain erityistä rikkautta omaan elämään. Olenkin tässä odotellut kuin kuuta nousevaa, että järven jäälle vedeltäisiin ladut ja saisin reppuni taas pakattua ja lähdettyä matkaan. Mielessäni oli kihelmöinyt myös pitkään ajatus Lykynlammelle ja takaisin hiihtämisesta. Onnekseni ystävälläni Lauralla oli ollut samanlaisia ajatuksia, joten päätimme yhdessä tehdä mietteistämme totta. Kelikin sattui olemaan mitä mainioin tähän hiihtoretkeen.

Kaiken kaikkiaan retkeemme kului vissiin kolme ja puoli tuntia aikaa ja kilometrejä tuli täyteen 25. Ostimme Lykynlammen kahviosta tuoreet lämpöiset munkit ja painelimme laavulle paistelemaan makkaraa ja hörppimään etukäteen keitetyn kahvimme. Sukset eivät tällä kelillä kummallakaan oikein luistaneet hirveän hyvin, mutta eipä se juuri menoa haitannut. Mukavampi olisi vielä jos molemmilla olisi samaan hiihtotyyliin tarkoitetut sukset,  minulla on perinteisen tyylin sukset ja Lauralla luisteluhiihtoon tarkoitetut, mutta vedeltiin vuorotellen kummankin tyylillä. Ei kai se niin justiinsa ole. 

Olin ja olen edelleen ikionnellinen, että sain hommattua vuosien pohdintojen jälkeen sukset ja haluaisin jotenkin viedä hiihtämisen ilosanomaa eteenpäin kaikille muillekin ihmisille. Kaikki ei tietenkään voi tykätä samoista lajeista, joillekin hiihtämisestä on jäänyt lapsuudesta niin huonoja muistoja, että suksiminen tuskin kiinnostaa ikinä. Rohkaisen kuitenkin hankkimaan sukset jos olet yhtään miettinyt niiden hankkimista, uskon ettet tule pettymään. Varsinkaan, kun tuikkaat monot jalkaan ja painelet keväthangilla auringonpaisteessa menemään, pakkaat mukaan kuumaa kaakaota ja nuotiolla paistettavaa makkaraa. Ja jos jostain syystä hiihtäminen ei ole se juttu, niin kävellenkin pääsee nautiskelemaan laavupaikoista, ainakin täällä Joensuussa niille meneminen on hyvinkin helppoa. Kannattaa käydä vilkaisemassa ainakin Kalmonkatiska, Kukkosensaari, Utran saaret Noljakan suunta.

Oletteko te tehneet hiihtoretkiä? Tahikka käyneet Lykynlammella munkilla?

-Elena