tiistai 31. tammikuuta 2017

OBG: Alla omenapuun 18082012

Luopuminen.
Kulkeminen eteenpäin.
Menneisyydestä irti päästäminen.
Menetyksen tunteet.


Joskus unelmien toteuttamisen kustannuksella vanhat hyvät asiat saavat päätöksensä.

*******

Pihallamme oli vanhoja omenapuita. Sellaisia aivan ihania. Ja me kaadoimme ne kaikki. Tilalle rakennettiin autotalli. Samalla vanha romahtamispisteessä oleva maakellari täytettiin ja syreenipensasaitakin sai kyytiä. Aina välillä mietin, että mitä me tuolla autotallilla tehdään, ne omenapuut ottaisin takaisin ihan koska vain. Mieluiten heti. Uusia omenapuita on laitettu pihamaalle, mutta tuntuu, että kestää iäisyys ennen kuin niistä tulee samanlaisia kuin entisistä. Liekö sitä kauneutta on sitten edes näkemässä enää?

Omenapuiden kaatohommissa ja kaikkien niiden omenoiden keräämisessä oli muuten pikkuveljeni apuna. Sattui juuri silloin olemaan meillä kylässä. 

-Elena

August Von Trappe

Käydään enää harvemmin yhdessä syömässä, äiti, iskä, veljet ja minä. Onneksi kerettiin tätä vahinkoa vähän korjaamaan toissa viikolla ja varasin meille pöydän yhden ruokaidolini ravintolasta August Von Trapesta. Hans Välimäki on Kassunkin lempparikokki, katselee innoissaan telkkaria, kun Hans laittaa ruokaa. Suureksi ilokseni itse maestro olikin paikan päällä ja tervehti isolla hymyllä. Teki mieli mennä vähän jutulle, mutta koska olen suomalainen, jäi tekemättä. Eihän sitä nyt ihmisiä voi sillä tavalla häiritä.


Minä söin ihanan herkullista turskaa. Pehmeää, taitavasti suolattua, maukasta. Kastikettakin oli juuri sopivasti. Joskus kastike meinaa loppua ihan kesken annoksen, mutta tätä riitti viimeiseen haarukalliseen.


Osattiin asiaan kuuluvasti käyttäytyä julkisilla paikoilla, ihan kuin äiti ja iskä ovat opettaneet. Oltiin ihan perus, isoveli ja minä.


Kotimatkalla jäi harmittamaan, kun kävin tykkäämään August Von Trappen sivuista facebookissa, että yhtä kuvaa näyttämällä olisi saanut vielä -20% annoksista uuden ruokalistan kunniaksi. No höh. Ja Hanskin olisi mielellään kuullut kommentteja uudesta listasta, niin siellä oli mustaa valkoisella. Olisin oikein luvan kanssa voinut mennä jutulle.

Olettekos käyneet syömässä August Von Trapessa?

Voin kyllä taas lämpimästi suositella. Tunnelmallinen paikka ja herkullinen ruoka.

-Elena

maanantai 30. tammikuuta 2017

Smooth

Hupsista vaan sanoisin. Talvella vietetty kesälomani on ohitse ja työt kutsuvat taas. Kylläpäs on kerrassaan omituista miten ne lomaviikot vain vilistävät. Eikä loma mennyt yhtään siten kuin olin ajatellut, ainakaan tammikuun osalta, koska yllättäen kaidemies on ollutkin töissä lukuunottamatta niitä päiviä, kun käväisin kotipuolessa ja viikonloppuja. Kumpikaan meistä ei tiennyt tätä etukäteen, joten hienoista harmistusta on ollut ilmassa. Itse ymmärrän, että elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, mutta pojat ovat olleet ihmeissään, eivätkä ihan yhtä sulautuvaisia asian suhteen. Tajuan kyllä. He ovat odottaneet  kahdeksan kuukautta, että isi jää kotiin talveksi, on mukana harrastuksissa, kuskaamassa paikasta toiseen ja kokoajan tässä läsnä. Muutoksista huolimatta jää vielä monta kuukautta kaidemiehelle aikaa olla kotona meidän kanssa, joten eiköhän lastenkin harmi muutu vielä iloksi.


Viimeinen lomaviikko kuluikin jo tutuissa tunnelmissa. Aamiaista kaksosille, takkojen ja puuhellan lämmittelyä, ruoan tekemistä, kirjan lukemista ja tällä kertaa sain tämän yhden päätökseenkin, vaikka kerran nukahdinkin taas pitkille päikkäreille kesken lukemisen. Lisäksi ollaan poikain kanssa laiteltu heidän huonettansa kevätsiivoten. Pieneksi jääneitä vaatteita tuli kolme pussillista.

Jokos te olette aloitelleet kevätsiivoukset?

-Elena

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kaikki kenkäni

Okei, okei, okei. Myönnetään. Tampereella lomaillessa raha vaihtoi omistajaa alennusmyynneillä. Oli ihan sellainen fiiliskin, että: "Hei, olen Elena, tulin tänne Joensuusta missä ei ole juurikaan kauppoja ja mieleni tekee törsätä!" Mietin kyllä ostokseni moneen kertaan, enkä pitänyt mitään näistä hankinnoista turhana, koska olen nainen. Ostin Ideaparkin reissulla hupsista vaan kolmet kengät ja kaikki samasta kaupasta. Hmm... piti ihan etsiä kaupan nimi teille, kun en ollut koskaan ennen törmännyt, eli Click Shoes.

Muistatte varmaan vanhat luottokenkäni Bullboxerin nahkabootsit, jotka ovat palvelleet minua monen monta vuotta jo? Ainakin ovat vilahdelleet täällä blogissa monissa kuvissa. Nythän homma on ollut niin, että bootsien kantapääkohdan vahvikkeet ovat irronneet ja repeytyneet sisäpuolelta ja muutenkin popot ovat aika elämää nähneet, kälyn Pilkku-koirakin on maistellut toisen kengän nahkasolkea. Kengillä on oikeasti kävelty monen monta vuotta kesät ja talvet. Käytän niitä silti edelleen  mielelläni vaikka joutaisivatkin varmaan ulkonäollisesti roskiin. Ainakin huonoissa sääolosuhteissa voi kuljeskella huoletta, kun ei tarvitse pelätä niiden sotkeutuvan tai rikkoutuvan. Esimerkiksi Ilosaarirockissa toimivat oikein hienosti ja talvellakaan ei enää haittaa vaikka vähän kastuisivat.

Nämä kuvan kengät nähdessäni rakastuin hetimmiten ja iloiseksi yllätykseksi ovat myös Bullboxerin popot, joten tiedän näiden kestävän hyvin käytössä. Rimpsut ovat sellaiset, että noita pitää tietenkin varoa hieman, etteivät jää vaikka mihinkään kiinni. Eikös ole ihan minun näköiset kengät? 
Nämä eivät valitettavasti olleet alennuksessa, mutta juuri ne mitä etsin vanhojen bootsieni tilalle, joten mukaan lähtivät. Näitä löytyi myös vaaleana versiona, mutta itse tyydyn kengissä kyllä mieluiten turvalliseen mustaan.


 Nämä toiset kengät ovat myös tosi ihanat ja olivat -70% alennuksessa. Tällaiset kengät minulta puuttui kokonaan. Korolliset nilkkurit joilla on hyvä kävellä. Käytän korollisia kenkiä aika vähän, mutta välillä olisi kiva olla pikkuisen pidempi. Pidän kenkien yksinkertaisuudesta, että näissä ei ole mitään huomiota herättäviä yksityiskohtia. Käyvät siis asun, kuin asun kanssa ja uskon, että kestävät pitkään hyvinä.


Nämä viimeiset Vagabondin kaunokaiset pääsevät käyttöön vasta kesällä ja olivat -50% alennuksessa. Olen etsinyt sellaisia korollisia kenkiä kesälle, jotka olisivat hyvät kävellä. Nämä ovat taivaalliset jalassa ja menevät ihan farkkujen kanssa tosi nätisti tai sitten juhlissakin mekon kanssa. En malta odottaa, että pääsen käyttämään näitä.


Ensimmäiset popot ovat olleet jo kovassa käytössä ja olen näistä tosi onnellinen aina sujauttaessani jalkani sisään. Kenkäonnellinen. Nyt ei tarvitsekaan kuin ostaa uudet lenkkarit. Joka vuosi pitää ostaa uudet lenkkarit. Lenkkarit kuluvat minulla vuodessa ihan puhki, niin paljon kävelen ja juoksen niiden kanssa.


Minulla on oikeastaan mielestäni vähän kenkiä, mutta kaikki jotka omistan, ovat tarkoitettu erilaiseen tekemiseen tai pukeutumiseen. Olen yrittänyt panostaa laadukkaisiin ja yksinkertaisiin kenkiin (lukuun ottamatta näitä uusia Bullboxereita,) jotka kävisivät asun kuin asun kanssa. Toimivasta kenkävalikoimasta kertoo sekin, että kaikki kenkäni ovat kovassa käytössä, lukuunottamatta juhliin tarkoitettuja korkokenkiä ja kumisaappaita. Kumpparit ovat tarpeelliset ja ne on hyvä olla, mutta aika harvoin jalassa.

Eli kaapistani löytyy seuraavat kengät: Pitkävartiset saapikkaat, bootsit, korolliset nilkkurit, avokkaat, sandaalit, ballerinat, juhlakorkkarit kertaa kaksi, kumisaappaat, varrelliset talvikengät,  juoksulenkkarit joista toiset ovat coretexit. Lisäksi löytyy vielä hiihtomonot, sisäpelikengät, työkengät, aamutossut ja varvassandaalit. Aika monet kengät nyt, kun ääneen luettelee. Silti kaikki ihan oikeassa käytössä. Vähän naurattaakin, kaidemies pärjäilee ihan muutamilla kengillä.

Kiinnostaisikin tietää monetko kengät sinun kaapistasi oikein löytyy? Olen kuullut, että joillakin naisilla voi olla 50 pariakin kenkiä, onko se vain huhua?

-Elena