Pakkasin Vuokatinlomallamme parina aamuna reppuun vissyä ja kamerani. Vetäsin hiihtokamat niskaan ja tökkäsin monot jalkaani. Koko reissumme oli ihan täydellinen hiihtokeli pitopohjasukselle. Luisti törkeän hyvin ja ylämäet pääsi kivasti ylös. Yhtenä aamuna tarkoitukseni oli ihan vain pieni lenkki hiihdellä, mutta joku siinä vähän sitten meni vikaan opasteita lukiessani ja hiihdinkin vahingossa vähän isomman lenkin joka kiipesi ensin laelle ja sitten alas ympäri rinteet.
Matkalla tuli vastaan aika monta vauhdikasta alamäkeä, joissa meinasi vähän jännättää. Olen lasketellut pienen ikäni vaarin kanssa, joten lasketteleminen ja isot rinteet ovat ihan tuttuja. Kun jalkaan onkin törkätty tavan monot ja pertsasukset onkin ihan eri asia olla mustalla merkatuissa mäissä. Yhden rinteen jouduin tamppaamaan aivan sivuttain alas, koska se oli kuin seinä.
Mitä ylemmäs pääsin, sitä enemmän oli lunta, plus keli usvaisempi ja märempi.
Kolme vuotta sitten alennusmyynneiltä ostetut pitopohja Peltoset palvelivat hyvin.
Eivätkä pettäneet vauhdikkaimmissakaan laskuissa.
En nähnyt ketään pidemmällä hiihtolenkillä. Vain kahdet hiihtojäljet menivät ennen minua. Oli tosi helppo hengittää ylhäisessä yksinäisyydessä naavan seassa.
Kuuntelin vain musiikkia mennessäni.
Kappas. Olet tässä.
Kettumäellä olisi voinut istahtaa pöydän ääreen.
Kaivella halot ja pistellä kodassa tulet makkaroille. Oi miksi ei ollut mukana makkaraa?
Ennen hiihtolenkkiä olin vetäissyt
kitusiin pari kuppia kahvia ja banaanin. Se on aika perussetti evästä
mitä pistän suuhuni aamulla ennen hiihtoa tai juoksua. Isompi määrä
ruokaa vatsassa alkaa vain tekemään kunnon hikiliikunnassa kovaa
takaisinvirtausta. Syön vasta lenkin jälkeen oikean aamiaisen.
Jossain
välissä matkaa alkoi poikkeuksellisesti kurnimaan kunnon nälkä
vatsassa. Nousua oli kuitenkin ihan älyttömän paljon ja hiihtolenkki
vierähti kaksituntiseksi asti, joten energiaa tuli kuluteltua oikein
urakalla. Kuntoni tuntuu kuitenkin olevan ihan okei, koska kovat nousut
ja koko lenkki tuntui vaativuudesta huolimatta vain hitokseen hyvältä
kropassa! Muistan miten joskus puhisin suksineni pienemmissäkin mäissä, joten olen
ihan tosi tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni. Itse hiihtoa on
tullut nyt kolmisen viikkoa vasta alle, mutta juoksemista olen harrastanut
kolmesta neljään kertaan viikossa maaliskuusta joulukuuhun.
Äkkiseltään
hiihdon aloitettuani nivuseni aloittikin vähän vihoittelemaan vaikka
olen venytellyt hyvin. Kunto antaisi menolle myöden, mutta kroppa
yllättyi erilaisesta liikkeestä niinkin paljon, että istuminen,
käveleminen ja ylös nouseminen olivat yhtä tuskaa. Oikeastaan hyvä, kun
pystyin saamaan itseni ja raajani auton kyytiin. Nilkutin Vuokatissa
apteekkiin josta sain todella hyvää palvelua. Saattaa olla, että joku
muukin oli samanlaisen vaivan kanssa tullut apteekintädin eteen. Matkaan
lähti ibusalia, voltaren emulgeliä ja isot kasat näytepakkauksia
magnesiumvoidetta ja icepoweria. Hyvän voitelun jälkeen hiihtäminen
luisti taas mitä parhaiten. Magnesiumvoide oli ihan huippua ja vissiin lihakset kaipailivat sitä mitä vatsa ei anna ottaa suun kautta.
Kaksosille sanoin lenkille lähtiessäni, että hiihdän noin tunnin, joten olivat ihan ministi kerenneet miettimään missä olen. Eivät kuitenkaan vielä huolestuneet ja soittaneet.
Olettekos koskaan käyneet Vuokatissa hiihtämässä?
Elena
P.S. Tsekatkaa tämän hetken suosikkilaulajani Anne-Marie. Huh mikä ääni naisella!