Olet tässä.

Pakkasin Vuokatinlomallamme parina aamuna reppuun vissyä ja kamerani. Vetäsin hiihtokamat niskaan ja tökkäsin monot jalkaani. Koko reissumme oli ihan täydellinen hiihtokeli pitopohjasukselle. Luisti törkeän hyvin ja ylämäet pääsi kivasti ylös. Yhtenä aamuna tarkoitukseni oli ihan vain pieni lenkki hiihdellä, mutta joku siinä vähän sitten meni vikaan opasteita lukiessani ja hiihdinkin vahingossa vähän isomman lenkin joka kiipesi ensin laelle ja sitten alas ympäri rinteet.

Matkalla tuli vastaan aika monta vauhdikasta alamäkeä, joissa meinasi vähän jännättää. Olen lasketellut pienen ikäni vaarin kanssa, joten lasketteleminen ja isot rinteet ovat ihan tuttuja. Kun jalkaan onkin törkätty tavan monot ja pertsasukset onkin ihan eri asia olla mustalla merkatuissa mäissä. Yhden rinteen jouduin tamppaamaan aivan sivuttain alas, koska se oli kuin seinä.

Tästä biisi soimaan.

 Mitä ylemmäs pääsin, sitä enemmän oli lunta, plus keli usvaisempi ja märempi.

 Kolme vuotta sitten alennusmyynneiltä ostetut pitopohja Peltoset palvelivat hyvin.

 Eivätkä pettäneet vauhdikkaimmissakaan laskuissa.

En nähnyt ketään pidemmällä hiihtolenkillä. Vain kahdet hiihtojäljet menivät ennen minua. Oli tosi helppo hengittää ylhäisessä yksinäisyydessä naavan seassa.

 Kuuntelin vain musiikkia mennessäni.

Kappas. Olet tässä.

 Kettumäellä olisi voinut istahtaa pöydän ääreen.

 Kaivella halot ja pistellä kodassa tulet makkaroille. Oi miksi ei ollut mukana makkaraa?

Ennen hiihtolenkkiä olin vetäissyt kitusiin pari kuppia kahvia ja banaanin. Se on aika perussetti evästä mitä pistän suuhuni aamulla ennen hiihtoa tai juoksua. Isompi määrä ruokaa vatsassa alkaa vain tekemään kunnon hikiliikunnassa kovaa takaisinvirtausta. Syön vasta lenkin jälkeen oikean aamiaisen.

Jossain välissä matkaa alkoi poikkeuksellisesti kurnimaan kunnon nälkä vatsassa. Nousua oli kuitenkin ihan älyttömän paljon ja hiihtolenkki vierähti kaksituntiseksi asti, joten energiaa tuli kuluteltua oikein urakalla. Kuntoni tuntuu kuitenkin olevan ihan okei, koska kovat nousut ja koko lenkki tuntui vaativuudesta huolimatta vain hitokseen hyvältä kropassa! Muistan miten joskus puhisin suksineni pienemmissäkin mäissä, joten olen ihan tosi tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni. Itse hiihtoa on tullut nyt kolmisen viikkoa vasta alle, mutta juoksemista olen harrastanut kolmesta neljään kertaan viikossa maaliskuusta joulukuuhun.

Äkkiseltään hiihdon aloitettuani nivuseni aloittikin vähän vihoittelemaan vaikka olen venytellyt hyvin. Kunto antaisi menolle myöden, mutta kroppa yllättyi erilaisesta liikkeestä niinkin paljon, että istuminen, käveleminen ja ylös nouseminen olivat yhtä tuskaa. Oikeastaan hyvä, kun pystyin saamaan itseni ja raajani auton kyytiin. Nilkutin Vuokatissa apteekkiin josta sain todella hyvää palvelua. Saattaa olla, että joku muukin oli samanlaisen vaivan kanssa tullut apteekintädin eteen. Matkaan lähti ibusalia, voltaren emulgeliä ja isot kasat näytepakkauksia magnesiumvoidetta ja icepoweria. Hyvän voitelun jälkeen hiihtäminen luisti taas mitä parhaiten. Magnesiumvoide oli ihan huippua ja vissiin lihakset kaipailivat sitä mitä vatsa ei anna ottaa suun kautta.

Kaksosille sanoin lenkille lähtiessäni, että hiihdän noin tunnin, joten olivat ihan ministi kerenneet miettimään missä olen. Eivät kuitenkaan vielä huolestuneet ja soittaneet.

Olettekos koskaan käyneet Vuokatissa hiihtämässä?

Elena

P.S. Tsekatkaa tämän hetken suosikkilaulajani Anne-Marie. Huh mikä ääni naisella!

JUURIKASVUA: Vaniljakreemipullat

Pullataikina

3dl maitoa

3/4 dl sokeria

1tl suolaa

2tl jauhettua kardemummaa

20g hiivaa

1 kananmuna

 50g sulaa voita

n.10dl vehnäjauhoja 

 +

Vaniljakreemijauhepussi

 4dl kylmää kevytmaitoa

1dl sokeria 

1tl vaniljajauhetta

+

kananmunaa voiteluun

Vaihe 1

Valmista pullataikina ja laita kohoamaan. Ohjeet pullataikinan tekovaiheisiin löydät tästä vanhasta postauksestani. Tee vain pullataikinan kohoamisvaiheeseen asti. 

Vaihe 2

Pullataikinan kohoamisen aikana sekoita vaniljakreemi.

 1. Mittaa maito kulhoon.

2. Kaada perään vaniljakreemipussin sisältö.

 3. Vatkaa minuutti ja laita sitten 20 minuutiksi jääkaappiin tekeytymään. Tässä olisi pitänyt käyttää käsivispilää, mutta mehän ei toteltu ohjetta vaan päästeltiin menemään sähkövatkaimella. Ollaan sillä tavalla radikaaleja Kassun kanssa. Haha. Seoksesta saattoi tulla ministi liian jämäkkää, mutta pärjättiin sen kanssa oikein loisteliaasti.

 

Vaihe 3

1. Kippaa pullataikina jauhoitetulle pöydälle ja kaulitse levyksi. Levitä levylle puolet vaniljakreemimassasta ja ripottele vielä 1dl sokeria +1tl vaniljasokeria tasaisesti päälle.

 Hmm. Ollako vai eikö olla? Kas siinä pulla.

2. Rullaile sitten levy alareunasta yläreunaa kohti. Saksi tai leikkaa samankokoisiksi palasiksi. Meillä tuli tästä määrästä 18 normaalikokoista pullaa.

3. Käännä pulla pellille leikkuupinta alaspäin. Tee lusikalla keskelle kolo ja laita vielä kreemiä  puolikas ruokalusikallinen perään. Eli jaa loppu vaniljakreemi niin, että riittää kaikkiin pulliin. Anna pullien kohota liinan alla, voitele sitten kananmunalla ja paista noin 15 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

 Tomuta valmiiden pulliien pintaan vähän tomusokeria.

Näitä pullia ei kannata syödä ihan heti uunista. Me koitettiin tietty, koska ollaan sillä tavalla malttamattomia. Kreemi on siis superhottia, joten maltti on valttia. Nimimerkillä palanut kieli. 

Saatoin syödä heti neljä pullaa ihan tuosta noin vain. Tuore pulla on parasta ikinä. Me itseasiassa luultiin lopettavamme herkuttelut joulun jälkeen, mutta hupsista taas vaan. Jossain tuntui olevan pullien mentävä aukko, vaikka kaupasta kannettiinkin kaikkea raikasta ja järkevää kaappiin. Ja Kassu toivoi, että leivottaisiin sillä aikaa, kun kaidemies ja Topi olivat koko päivän jääkiekkoleirillä, joten meillä oli sellaista äitipoika laatuaikaa. Romu aka isäni tuli sopivasti Kangasalta suoraan pullakahvipöytään. Iskä onkin sitten ihan legendaarinen pullansyöjä ja painii ihan omassa sarjassaan. On se jännä jos kerran pistelee anoppilassa pellillisen uunituoreita pullia naamariin, notta vieläkin se muistetaan kymmenien vuosien jälkeen. Mitäs se Saara mummo meni sanomaan, että syö vaikka koko pellillinen. Saattaisin itekkin pistellä menemään. Varsinkin jos jostain vielä olisi mahdollista saada mummon leipomuksia. Huoh.

Muille maistunut pulla viime aikoina?

Elena