Tallinnan jouluvalot

Saavuimme Tallinnan satamaan aatonaattona iltapäivällä täpösen täydellä aluksella. Otimme minibussikyydin huoneistollemme, joka oli vanhassa kaupungissa ihan näiden punaisten tornien lähellä, joten liikkuminen joulun aikaan oli sujuvaa, kun kaikki ravintolat ja raatihuoneen tori kauniine kuusineen, sekä kojuineen oli ihan vieressä. 

 Tallinna oli ihanan tunnelmallinen joulukaupunki kaikkine kauniine valoineen, kuusineen ja toreineen. Ensimmäisenä iltana ihan vain asetuimme aloillemme, kävimme ruokakaupassa hankkimassa aamu- ja iltapalle herkkuja, sekä pyörimässä torilla ja illalla oli sitten ravintolaan pöytävaraus. 

Lapset alkoivatkin jo väsähtää ravintolassa... hyvä, kun pysyivät housuissansa ruokailun ajan, kuten tuosta yhdestä kuvasta voinette päätellä. Otimmekin muille ravintolakerroille kaikille puhelimet mukaan ihan vain yleisen rauhan vuoksi, vaikka meillä ei normaalisti kotona olla puhelimessa syödessä. Se oli kyllä ihan fiksu veto, koska pöydässä piti olla aattonakin kolme tuntia, ehkä lapsille hieman liian pitkä aika olla mitään tekemättä paikoillaan. 

Onko teillä rajoitettu lasten puhelimenkäyttöä ruokapöydässä?

-Elena 

 

Ps.Suurin osa ravintoloista oli joulun aikaan kiinni, joten kannattaa tehdä etukäteen selvitystyötä avoimien suhteen ja ihan pöytävarauksetkin valmiiksi, mikäli suunnittelette menevänne joskus Tallinnaan joulunviettoon.

Laineilla

Teimme jotain ihan ennen kuulumatonta, pakkasimme laukkumme ja vietimme joulun ulkomailla. Ei sen kauemmaksi lähdetty kuin Tallinnaan, mutta kuitenkin! Matkaan lähti meidän perhe anoppi mukaan lukien, sekä Pietari vanhempineen. Yövyimme isossa huoneistossa aivan vanhan kaupungin ytimessä.

Nauratti menomatkan kuvia katsellessa, kuinka hulvattomalla tuulella kaikki kolme poikaa olivat. Nauratti, kikatutti ja oli siinä ilmassa vissiin sellaista jälleennäkemisen riemua ja jännitystäkin mukana. Etukäteen oli jo pohdittu huolissaan sitäkin seikkaa, että löytääkö joulupukki koko Tallinnaan. 

Nämä kolme poikaa ovat sellaiset erottamattomat muskettisoturit, vaikka Pietu onkin Topiasta ja Kasperia usean vuoden nuorempi. Sitä ei kyllä noin ulkoisesti huomaa, kun Pietari vetelee pituuskasvussa jo poikien yli vaikka on vasta ekaluokkalainen. Vai huomaatteko te?

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. 

Vai onko?

 Vielä naurattaa...

 ...mutta paluumatkalla naamat ovatkin vakavampia ja kaikki näyttävät vähän raadoilta. Taitaa se vanha sanonta pitää paikkaansa, että reissussa rähjääntyy.

Sekä menomatkalla, että paluumatkalla oli kohtalaisen kova merenkäynti. Menomatkalla istumapaikkamme olivat sellaiset, että kaikki taisivat mennä aika vaisuiksi. Ja vessan laatoituksista päätellen, myös moni muukin matkustaja. Paluumatkalle varasin inkivääriolutta ja sipsejä. Inkivääri auttaa pahoinvointiin ja itselläni helpottaa myös jos imeskelee jotain suolaista pientä, sipsejä tai pähkinöitä. Onneksi kotimatkalla saimme myös ikkunan vierestä paikat. Helpottaa oloa, kun näkee kunnolla meren, on aluksen reunalla ja saa vielä nojattua päätä viileään lasiin. Topiaksen kanssa oltiin aika liimattuina lähes koko matkan tuossa ikkunasyvennyksessä. Kuten ilmeistäkin voinee päätellä, ei paljoa naurattanut enää. Tai sitten oltiin vain haikeina, kun reissu alkoi olla päätöksissään.

Miten teidän joulu meni? Oletteko koskaan olleet ulkomailla jouluna? Ja ennenkaikkea, voitteko pahoin laivalla?

-Elena

Lunta, latua, unta

Otettiin koko perheen voimin varaslähtö lomille tuttuun tapaan. Onneksi viimeinen viikko ennen joulua on koulustakin aika luppoista, niin ei tullut isoa kasaa läksyä kaksosille. Viikon loma perheen kesken kaidemiehen töiden loppuessa on meille jo ihan perinne ja nykyään, kun minullakin alkaa loma melkein samoihin aikoihin, ajankohta ei voisi olla passelimpi pienelle hengähdykselle. Useampi vuosi ollaan käyty Sallassa, mutta nyt olimme jo toista kertaa Vuokatissa. Molemmissa paikoissa ollaan majoituttu Holiday Clubin mökeissä ja lasten kanssa matkustaessa on erityisen kätevää, että on oma keittiö jossa voi kokkailla juuri silloin, kun tekee mieli.

Tästä biisi soimaan.

 Perhelomat noudattelevat meillä joka vuosi samaa kaavaa. Ihan näemmä niinkin paljon, että kaksoset protestoivat tänä vuonna: "Aina tehdään näitä samoja juttuja."  (??????)

Samat jutut ovat siis... pulkkamäkeä, luistelua tai muuta ulkoilua, sulkapallon pelaamista, kylpylässä poreilua, makkaran paistamista takassa,  leffojen katsomista telkkarista, saunomista, syömistä, keilaamista ja Angry birds activity parkissa heilumista. Sekä Sallassa, että Vuokatissa ollaan puuhailtu aika samoja juttuja, pääpointti ihan siinä, että ollaan yhdessä. Kai ne hommat sitten vaan on aina niitä samoja, mutta ei siinä mielestäni mitään vikaa kyllä ole. Sehän on sellaista parhautta yhtä kaikki. Kaksoset eivät taida ihan ymmärtää vielä, että elämä on aika usein samanlaista, ei tässä mitään kovin kummallisia tehdä. Pitää osata ottaa ilo irti juuri niistä pienistä jutuista.

Yhtenä iltana Kassu tilitti lopen uupuneena, että joka paikkaan koskee, kun meillä oli ollut tosi aktiivinen ja kiva päivä... että lomalla pitäisi kuulemma levätä. Sellaisella surkealla äänellä. Ai kauhea. Onhan se kai niinkin ja kyllä me mielestäni levättiinkin sopivassa suhteessa. Taidan vain itse tykätä enemmän sellaisesta aktiivilomailusta kuin paikoillaan köllöttelystä.

Tänä vuonna kyllä olin yksinänikin irti useampaan otteeseen hiihtämässä. Vuokatissa on jäätävän mahtavat hiihtolatuverkostot, joten olin aika innoissani. Joensuussa hiihtoreitit on jo aika vakiintuneita ja tulee usein heitettyä samaa lenkkiä, eikä se maastokaan ole niin kovin vaihtelevaa. Vuokatissa taas riitti nousuja, laskuja, tasaista, epätasaista, metsää ja siellähän se meikäläisen sielu ainakin lepää ja hengittääkin niin paljon paremmin! Sain jo täyteen 200 hiihtokilometriä tälle talvelle, toivotaan vaan, että hiihtokelejä riittäisi pitkälle kevääseen. Tällä hetkellä ei niin kovin vakuuttavalta näytä sen suhteen, mutta toivotaan parasta, eikös?

Tästä pääset lukemaan toissa vuoden lomastamme Sallassa  

Ja tästä viime vuoden lomastamme Vuokatissa

Tykkäättekös te enemmän aktiivilomailusta vai köllöttämisestä? Ja jokos teillä on joulua varten kaikki valmiina?

-Elena