Poutapilviä ja makkarahaaveita

Meille tuli keskiviikkona juhannusvieraita. Serkkutyttöni Nea tuli äitini mukana ensimmäistä kertaa kylään ja on viihtynyt mainiosti. Tyttö tuntuu olevan tyytyväinen, kunhan saa uida mahdollisimman paljon. Koska vesi ei ole kuitenkaan ihan linnunmaitoa, ollaan lämmitetty rantasaunaa uimisen kylkeen, että voi käydä välillä lämmittelemässä.

Kävimme heti alkuun tsekkaamassa Jokiaseman kokon, joka palaa aattona. Itselleni tulee 11-vuotta Jokiasemalla juhannuksen vietossa. Tosin toista vuotta vietetään jo tiskin toisella puolella.

 Käytiin luonnollisesti myös Jokkarin viereisessä leikkipuistossa ottamassa vauhtia....

 

... ja ihastelemassa pieneläimiä. Serkkutyttö oli näistä pienistä kileistä ihan onnessaan. 

Löydettiin rannasta jäätävän pahalle haiseva linnunraato, jonka äiti kantoi lapion avulla urhoollisesti roskikseen.  Kassu kävi tosin hakemaan vielä muovipussin raatoa varten.

 

Juhannusruusukin kukkii niin kauniisti. Tuosta oli luonnollisesti pakko taas katkaista pieni oksa yöpöydälle. Jos joku voisi kantaa yöpöydälle huumaavan tuoksuisia kukkia, niin olisin jokainen aamu sydän väärällään ilosta herätessäni.

 

Äidin ja Nean lisäksi kaidemies toi kyydissään Helsingistä Lauran ja Pilkku-koiran. Nämä ihanat ovat tosin menossa mökille viettämään keskikesän juhlaa. Pilkku on ollut yhtä innoissaan järvestä kuin Nea. Poika ei ole vielä oppinut uimaan, mutta on sen verran onnellinen vedessä ollessaan, että eiköhän tuo pian senkin taidon handlaa.

 Nealla on niin makea tukka, että en ole malttanut pitää näppejäni erossa siitä. Tyttö kysyi heti ensimmäisen lettikampauksen tehtyäni, että voinko laittaa joka päivä hänen hiuksensa, kiitos kyllä mielelläni! Kampauksista on pitänyt ottaa vielä puhelimella kuvat muistoksi. :)

 

Toivon juhannukselta:
-Perheen kanssa yhdessä oloa
-Saunaa ja uimista
-Kokkoa
-Saariston rannassa käymistä
-Uusia perunoita, voita ja sipulia
-Makkaran paistoa rannassa aamuyöstä
-Hyttysmyrkkyä (,nimimerkillä unohdettiin ostaa ja itikoita on pilvinä)
-Korttipeliä
-Souturetkeä
-Poutapilviä

Ei mitään kauhean vaikeita toiveita toteuttaa?

Mitä te toivotte juhannukselta? Niin ja missä aiotte viettää keskikesää? Mökillä vai kaupungissa?

-Elena

No johan on markkinat

Viime viikon torstaista sunnuntaihin oli Joensuussa kansainväliset suurmarkkinat. Kävimme kaksosten kanssa perjantaina haistelemassa meiningit ja tietysti tärkeimpänä maistelemassa kaikkia herkkuja. Olikin aika fiksua ottaa aina jostain kojusta yhtä ja jakaa se kolmisin, sillä tavalla saatiin maistaa mahdollisimman montaa lajia. Meidän kaikkien suosikiksi nousi prezelit, joita ostettiin vielä kotiinkin kolme kappaletta.

Macaronsit ovat älyttömän kauniita ulkonäöltään, mutta nuo vihreät joissa oli vähän limeä raikkautena olivat ainoat joista oikeasti tykkäsin, muut olivat liian ällömakeita.

 

Kaupungille sotkettiin fillareilla ja oli kyllä kummallinen keli, yhtenä hetkenä paistoi tosi kuumasti, sitten tuuli ja satoi.

 

Kaksoset diggailivat belgialaisista vohveleista. Muutaman kojun päässä myytiin ranskalaisia vohveleita, jotka olivat kolme euroa kalliimpia kuin nämä ja ihan saman kokoisia.

 

Ah, prezeleitä! Ja uunituoreita, nam! 

Testattiin saksalaiset hodarit, joihin sai heitellä itse mieluista mausteet. Oli kyllä hyvää tämäkin.

 

Pojat halusivat jäähilejuomaa ja kaikkia makuja sekaisin tietty.

 

 Tällaisen kukan meinasin ostaa kotiin, nämä olivat jotenkin symppiksiä, mutta en sitten raaskinutkaan.

 

Englantilaiset fudget olivat todella värikkäitä ja houkuttelevia. Yhden fudgepalan hinta oli 2 euroa, maistettiin kolmea sorttia ja kukaan meistä ei innostunut näistä herkuista.

 

Sadekuurokin yllätti, mutta oltiin juuri sopivasti katoksessa sen aikaa, kun ropisi.

Jäi vähän harmittamaan, että jäi maistelematta kreikkalaisessa kojussa ja italialaiset jäätelötkin olisi olleet poikaa. Ei sitä vaan ihan kaikkea kerralla voinut syödä, vaikka jaettiinkin kaksosten kanssa annoksia.

Kävittekös te suurmarkkinoilla? Mitä kaikkea maistelitte?


-Elena

Kun on oikein pieni

Kaksosilla oli tänään 11-vuotissyntymäpäivä. Me otimme varaslähdön juhlintaan jo eilen, että kaidemieskin pääsi mukaan humuun ennen töihin lähtöä. Olin luvannut pojille yhtenä lahjana herkkubrunssin ja Topias muisti sen heti aamulla ja ihan totta pakotti minut sängystä ylös, kun oli kiire saada brunssia pöytään ja sassiin sittenkin!

Kunnon juhlat käynnistyivät lettupinojen, kermavaahdon ja nutellan avustuksella. Suorastaan käsittämätöntä mikä määrä nutellaa näihin poikiin voi kerralla upota. Sokeriövereiden jälkeen leivottiin vielä pizzaa niin, että kaikki saivat laittaa omaan lättyynsä mieluiset täytteet.

Kassu täytti oman pizzansa lemppareillaan kinkulla ja ananaksella.

Topi taas tykkää lihaisasta pizzasta. Mieluiten salamia ja pepperonia, kiitos!

 Meillä on kaksosten kanssa tapana katsella aina syntymäpäivänä vanhoja valokuvia. Etenkin näitä kuvia, kun pojat ovat ihan pieniä ja he haluavat kuulla aina uudelleen ajastaan sairaalassa.

Niin. Jokainen kaksosten syntymäpäivä sitä miettii mihin ne vuodet ovat menneet. Ja pohtii miten voisi mahdollisimman paljon nauttia näistä hetkistä, kun lapset ovat vielä kotona. Aika kliseistä hommaa, mutta sitä vain väkisinkin pohtii. Ja harmittaa se, että aikaa ei voi purkittaa. Ja sitä, että vaikka kuinka toiset sanoisivat, että nauti nyt, kun lapset ovat pieniä, sitä ei vain saa tarpeekseen.

Kun on oikein pieni 

voi lentää linnun untuvalla

nukkua orvokin lehden alla

kun on oikein pieni 

Kun on oikein pieni

voi keinua heinässä keikkuvassa

levätä kukassa tuoksuvassa

kun on oikein pieni

Kun on oikein pieni

voi istua lumihiutaleilla

liitää maailman tuulien teille

kun on oikein pieni

-Hannele Huovi

-Elena