Munanmetsästys

Meillä on muutamia perinteitä, joita varsinkin pojat odottavat innoissaan. Yksi näistä on munanmetsästys Pääsiäisenä. Kasper kysyi jo viikkoa aikaisemmin, että milloin se munanmetsästys oikein on. Kyseinen metsästys tapahtuu joka vuosi olohuoneessamme. Tänä vuonna piilotin munat Pääsiäissunnuntaina myöhään illalla lasten ollessa jo nukkumassa. Kaikki munat piiloitan niin, että ne voi pienesti edes nähdä jostain kulmasta esimerkiksi kyykkyyn mennessä. Meitä aikuisia huvitti, kun ovea kiinni laittaessa osa piilotetuista munista ropisi lattialle.

Munanmetsästyksen säännöt
-Munat piiloitetaan yhteen huoneeseen.
-Jokaisella kilpailijalla on oma lautanen pöydällä, johon löydetyt suklaamunat kerätään.
-Lautaselle saa tuoda vain yhden munan kerrallaan eli vaikka löytäisi jonkun messevän piilon, ei voi rohmuta kaikkia kerralla.
-Pienistä munista saa yhden pisteen, isoista munista kaksi pistettä.
-Munia etsiessä ei saa juosta, töniä tai ottaa munaa toisen kädestä.
-Lopuksi pisteet lasketaan ja munat jaetaan tasapuolisesti, ettei kenellekään tule paha mieli.

Tänä vuonna voittajaksi selviytyi Kassu, joka löysi kaikkein hankalimmatkin piiloitukset.
Mikäli teillä on pieniä lapsia, niin suosittelen ottamaan tämän perinteeksi, on älyttömän kivaa hommaa sekä lapsista, että aikuisista.

Vai joko teillä leikitään munan piiloitusta?

-Elena

Makkaramysteeri

Pääsiäissunnuntaimme huipentui ehdottomasti mökkireissuun. Topias ja kaidemies olivat turnauksessa ja anoppi jäi pitämään kotia pystyssä sillä välin, kun pakkasimme Tuiskun kanssa Pietarin ja Kassun mukaan matkaamme. Petteri tuli meitä hakemaan saaresta moottorikelkalla, ei tietysti mahduttu kaikki kyytiin kerralla, vaan kävelimme osan matkaa. Järven jäälle oli noussut aika paljon vettä ja yllätyin iloisesti miten hyvät kengät minulla onkaan, kun eivät kastuneet sen pahemmin sohjossa rämpiessä. Itse sää oli mitä mainioin ja paistattelimme keväisissä fiiliksissä.

Tästä biisi soimaan.

 Kävelykaverit Pietari ja Kassu.

Se tuoksu, kun venettä tervataan, pure love.

Pietaria harmitti loskaan tippunut välipalapatukka ja kaakaokin oli pahan makuista kuumaan veteen tehtynä, eikä sitä pelastanut maitotilkat tai lisäkaakaojauheetkaan.  

 Nuotiopaikka piti kirjaimellisesti kaivaa esiin lumenalta lapiolla, mutta lopulta löytyi penkit.

Kasper otti puhelimellansa valokuvia muistoksi.

Selvitimme mökillä myös makkaramysteeriä. Kotona pakkasin reppuun termarit, sinappia, välipalapatukoita, vettä, ja pari wilhelmipakettia. Tuisku tuli keittiöön kahden Karelian lihajalosteen makkarapaketin kanssa ja kysyi mahtuvatko ne reppuun ja ne laitettiin mukaan myös. Ajattelin, että Tuisku oli ostanut ne mökkireissua ajatellen aikaisemmin päivällä. Kun aloimme paistamaan saaressa makkaraa kysyin, että: "Paistetaanko noita teidänkin makkaroita?" Tuisku vastasikin, että: "Eivät ne ole meidän makkaroita." Johon tietysti hämmentyneenä reagoin, että: "Eivät ne ole meidänkään makkaroita."

"No kenenkäs makkaroita ne sitten ovat?" Siinä sitten tuumittiin yhdessä tätä makkaramysteeriä. Kenen nämä Karelian lihajalosteen makkarat oikein olivat, jos ne eivät olleet meidän, eivätkä Tuiskunkaan? Tuisku sitten kertoi, että Kassu oli huikannut hänelle pihalle tullessaan, että makkarat ovat siinä portailla. Tuisku oli tietenkin ajatellut, että Kasperia on pyydetty hakemaan makkaraa autotallin jääkaapista mukaan mökille.

Siinä sitten pyörittelimme viisaita päitämme, jotta eivät ne makkarat siinä portailla aamulla vielä olleet. Yht´äkkiä pieni lamppu syttyi jossain aivolohkossa ja tajusin, että huomaavaiset naapurimme olivat tuoneet meille peuramakkaroita, joita emme päässeet maistelemaan grillijuhliin edellisenä viikonloppuna. Kiitos vain kovasti, hyvin maistuivat!  :)

Joko te olette kerenneet paistamaan nuotiolla makkaraa? 

-Elena