maanantai 29. helmikuuta 2016

Oi Josba kerran

Kassu on ollut harrastusten suhteen aina avoin uudelle. Kangasalla asuessamme judo oli se juttu. Joensuuhun muutettuamme poika aloitti meripartiolaisena ja halusi kokeilla hip hoppia. Tanssit kuitenkin jäi ja kuvioihin tuli skuuttaus. Nyt uutena harrastuksena on ollut jo yli kuukauden päivät säbä ja tästä ollaan todella innoissaan. Säbä tuntuukin olevan Kassulle juuri täydellinen laji partion ja skuuttauksen rinnalla sporttisempana harrastuksena.
Kassu on niin innostunut säbätouhuista, että kotiin on kantautunut maalivahdin varusteetkin ja tukkaa pidetään välillä huolettomasti ponnarilla pään päällä, kunnon säbäpelaajien tyyliin.

Harrastaako teillä kukaan sählyä?

-Elena

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

A drop in the ocean

Käytiin kaidemiehen kanssa parina päivänä Puerto del Carmenin rannalla muutaman tunnin ajan köllimässä pyyhkeiden päällä hietikolla ja uskaltauduin uimaankin, eikä merivesi ollut kylmää ollenkaan. Auringon palvominen ei ole kummankaan meidän juttu, voidaan välillä rauhoittua hetkeksi uima-altaalle tai biitsille, mutta enemmän kiinnostaa ympäristöön tutustuminen esimerkiksi fillareiden selästä, kävellen tai autolla .
 

Jos hetki maltetaan olla aloillaan rannalla, molemmilla on mukanajotain tekemistä. Kaidemies lukee lehtiä ja täyttelee niistä ristikoita, itse luen kirjaa. Lisäksi pakataan reppuun aurinkorasvaa ja paljon juotavaa. Tuolla rannalla liikkui kyllä myyjiä, jotka kauppasivat virvokkeita, jäätelöä ja hierontaakin.

Mitenkäs te? Viihdyttekö lomalla mieluummin altaalla ja rannalla vai tykkäättekö enemmän aktiivilomista kuten me?

-Elena

lauantai 27. helmikuuta 2016

Joensuussa ravataan

Äitini isä on ollut aina intohimoinen raviharrastaja. Samuli-pappa on kasvanut maatilalla isossa sisaruskatraassa ja minäkin muistan käyneeni pienenä tytön tyllerönä Pohjanmaalla sukulaisilla monet kerrat. Näin miten lehmiä lypsettiin, voita kirnuttiin ja sain juoda jääkaappikylmää tuoretta maitoa. Nam! Ei näillä tämän päivän arkimaitojuomilla ole mitään tekemistä maidon kanssa. 

Ymmärrän täysin papan rakkauden hevosurheiluun, kasvat eläimien ympäröimänä ja ymmärrät niistä yhtä ja toista. Tämä raviharrastus on ollut vahvasti läsnä myös minun elämässäni, varsinkin lapsuudessani. Ravien aikaan lapsenlapset lahjottiin tikkarirahoilla olemaan hiljaa tai leikkimään saunassa. Saunan lauteilla olikin käynnissä usein opetustunteja. Oppilaat istuivat lauteilla ja opettaja piti tuntia saunan ovensuulta Soile-tädin vanhoista koulukirjoista. 

Jotta raveista ei jäisi mitään varmasti näkemättä, ne tietenkin nauhoitettiin ja katsottiin uudestaan. Vihkoon tehtiin merkintöjä siitä, miten kukin hevonen oli juossut. Suurinta huvitusta meistä lapsista oli varmasti kuvitella yhdessä papan kanssa mitä kaikkea tekisimme niillä rahoilla, jotka raveista voitettaisiin. 


Kiven heiton päässä kodistamme on ravirata ja Joensuuhun muutettuamme olen miettinyt aina raviradan ohi mennessäni, että haluaisin joskus siellä käydä. Minulla on lämpöisiä lapsuusmuistoja raviradan katsomosta, oli tainnut pappa ostaa tikkarinkin, että istuisin hiljaa vieressä penkillä. 

Koska tässä aikaisemmassa postauksessani  päätin ruveta toteuttamaan ja kokeilemaan niitä juttuja, joita mietin usein vain tekeväni, pääsi tämä ravihaaveeni helposti mukaan kivaksi tekemiseksi. 
 
Olen jo näin lyhyenä aikana oppinut, että jos jotain haluaa tehdä, se todellakin kannattaa kirjata ylös. Katsoin milloin ravit taas alkavat, laitoin sopivan ajan kalenteriin ja pyysin kaidemiehen mukaan totoamaan. Voitte ehkä kuvitella kuinka innoissaan kaidemies oli tästä ideasta... mutta pointsit kotiin siitä, että kaidemies on aina mukana tukemassa ja kokeilemassa juttuja, joihin yllytän.

Jos sinäkin aina haaveilet juttujen tekemisestä, mutta et saa aikaiseksi, niin neuvon tekemään näin:
1) Kirjaa ylös paperille asiat, joita haluta tehdä.
2) Aseta realistinen aikaraja johon mennessä toteutat haaveesi. 
3) Ala tehdä unelmistasi totta.

Meistä ei tule kaidemiehen kanssa intohimoisia raviharrastajia, mutta olen onnellinen, että viimein toteutin tämän unelmani, koska enää minun ei tarvitse miettiä minkälaista siellä on näin aikuisena. Jos itse totoaminen olisi yksinkertaisempaa, voisin vannoa, että raveissa pyörisi enemmän porukkaa. Näitä järjestelmiä oli kuitenkin niin monta, että kokematon pelaaja oli kyllä aika kadoksissa systeemin kanssa. Tyydyimmekin pelaamaan vain kaksaria. Sain valita ensimmäiseen peliin kaksi hevosta ja tietty otin ne hepat taululta nimien perusteella. En kuitenkaan suosittele tätä taktiikkaa, vaikka se hauskaa olikin. Suosittelen mieluummin katsomaan, kun hevoset tulevat esittelyyn ja tekemään veikkauksen vasta viimeisillä peliminuuteilla.

Onkos siellä intohimoisia raviharrastajia tai oletteko koskaan käyneet raveissa?

-Elena

maanantai 22. helmikuuta 2016

PICTURE IT: Hetkiä

1. Kampaus jonka tein Napelle kastajaisiin.
 2. Topiaksen sängyn yläpuolella roikkuu apina.
3. Kassu voitelemassa aamupalaleipiään.
4. Kassun tavarat toissa viikonlopun partioleirille, pakkaus kuvassa hieman vaiheessa vielä.
 5. Topias neulomassa kotiläksyä.
6. Viikko sitten lauantaina katoin brunssin naisporukalle. 
Vähän sellaisen ystävänpäiväversion kaiken muotoisine sydämineen.
 Noiden aamiaspannareiden ohjeen jaoinkin teille jo aikaisemmin, ovat herkkuja!
 7. Nämä pajunkissat bongasin jo pari viikkoa sitten kesken hiihtolenkin.
Ovat edelleen hyvännäköisinä samassa paikassa koristamassa olohuonetta.
8. Kävelyllä koko perheen voimin. Tuosta Suvantosillan ali ja joen vartta pitkin olevaa kävelytietä mentiin.
 9. Joka viikkoinen imurointi. Tämä oli pikainen sellainen ennen vieraiden tuloa.
 10. Poikien uudet sängyt tulivat vihdoin kuukauden odotuksen jälkeen kotiin.
Tästä vähän lisää myöhemmin, kaidemiehen ilme kertookin, että kaikki ei mennyt ihan putkeen.

-Elena

perjantai 19. helmikuuta 2016

Oma Sparrow kea ring?

Oletteko törmänneet Qualyn avaimenperiin? Meillä on ollut yksi tällainen pönttö jo ainakin vuodenpäivät oven vieressä ja ennen aina kadoksissa ollut postilaatikonavain on linnunpöntön saapumisen jälkeen ollut aina paikoillaan. Hiljattain toinen pönttö saapui kotiin ja autotallin avaintakaan ei enää tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Joulun alla pukin konttiin lahjoja etsiessäni bongasin tuplapöntöt joissa on kaksi lintua vierekkäin ja hankin äidilleni, sekä Eemelille ja Hannalle omansa paketoituina. Äidin työkaveri oli niin ihastunut siihen hankkimaani avaimenperään, että kävin hänellekin ostamassa kaksi tuplapönttöä, kun näitä ei ollut ainakaan Tampereella missään liikkeessä nähnyt.
No sitten mietin, että ehkä joku teistäkin haluaisi tällaisen omakseen ja ostin vielä yhden yksinäisen tipun arvottavaksi. 
Näitä pönttöjä, sekä tipuja löytyy myös muun värisinä kuin valkoisina. Täältä heidän sivuiltaan voi käydä katsomassa miltä tuplapönttö näyttää ja mitä muuta kivaa heillä on valikoimassaan. 



Haluaisinkin kuulla minkä aina kadoksissa olevan avaimesi tähän ripustaisit?  Jätä vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksiin selkeällä nimimerkillä varustettuna tämän kuun viimeiseen päivään mennessä, niin olet mukana linnunpöntön arvonnassa. :)

-Elena

*Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö.

tiistai 16. helmikuuta 2016

VEITSENTERÄLLÄ: Persikkaviuhka

Easy way to cut peach into cute shape

Persikkaviuhka on klassinen koriste. Erityisen kaunis täytekakun päällä, mutta toimii vaikka hedelmäasetelmassakin katseen vangitsijana. Meillä persikat maistuivat sydänpannareitten kanssa. Alla simppeli ohje leikkaukseen, mikäli et ole vielä näitä kerennyt kokeilemaan.

1. Aseta säilykepersikanpuolikas leikkuulaudalle.
2. Leikkaa veitsellä suoraan ylhäältä alas tasaisin välimatkoin viiltoja noin puolisen senttiä persikan toisesta reunasta niin, että "viuhkat" jäävät siihen toiseen päähän kiinni.
3. Levitä viuhka kauniisti.

Vinkki: Kokeile tehdä viuhkaa tuoreista kokonaisista mansikoista niin, 
että vihreä kanta jää paikoilleen.

-Elena

torstai 11. helmikuuta 2016

Tummansininen seat, albiinorapuja ja laavakivilohkareita

Kun oltiin tutustuttu jalkapelillä ja polkupyöräillen lähiympäristöömme Lanzarotella, päätimme vuokrata auton ja kiertää koko saaren. Meillä ei ollut mitään ihmeellisempiä aikatauluja tai suunnitelmia, kaidemies tarttui tummansinisen Seatin rattiin ja minä otin käsiini kartan. Ensi töiksi tankattiin auto, 15 eurolla ajeltiin koko päivä. Itse auton vuokraaminen vakuutuksineen maksoi kolmisenkymppiä päivältä. Kuski tuli hakemaan meidät hotellilta autovuokraamoon ja auto parkkeerattiin päivän päätteeksi hotellin pihaan. Aika samanlainen homma kuin pyörien vuokraamisen kanssa.

Otimme ensimmäiseksi suunnan kohti Timanfayan kansallispuistoa, jonka alue on syntynyt tulivuoren purkauksista. Maisemat olivatkin aika karuja ja rajulla tavalla kauniita. Sitä jäi vähän miettimään luonnon voimia katsellassa mustanpuhuvien laavakivilohkareiden määrää. Vihreyttä tällä alueella ei juurikaan ollut, vaan aavikkomainen tunnelma hallitsi ympäristöä.

Suosittelen tsekkaamaan La Santan jos pidät surffauksesta, rantakylässä oli paljon surffareita ja aallot olivat kyllä mahtavat tähän! Parhaimmat maisemat tulivat yllättäen, kun aloimme laskeutumaan Valle del Malpasoon, rinteet olivat vihreitä viljelmiä täynnä. Jameos del Agua on suosituimpia nähtävyyksiä saarella ja laavakupla albiinorapuineen oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. Tämän lisäksi Los Hervideros ja vihreä järvi olivat vaikuttava näky.
 


Autoillessa suosittelen pitämään turvavyöt huolella kiinni. Poliisit tarkkailevat kuulemma erityisesti turisteja saarella ja turvavöiden pitämättömyydestä napsahtaa 300 euron sakot.

Kerettiin näkemään päivässä yllättävän paljon, eikä jäänyt sellainen fiilis, että olisi jäänyt jotain näkemättä. Eli meille ainakin riitti auton vuokraaminen yhdeksi päiväksi.

Muut vuokranneet autoa lomalla?

-Elena