Äitini isä on ollut aina intohimoinen raviharrastaja. Samuli-pappa on kasvanut maatilalla isossa sisaruskatraassa ja minäkin muistan käyneeni pienenä tytön tyllerönä Pohjanmaalla sukulaisilla monet kerrat. Näin miten lehmiä lypsettiin, voita kirnuttiin ja sain juoda jääkaappikylmää tuoretta maitoa. Nam! Ei näillä tämän päivän arkimaitojuomilla ole mitään tekemistä maidon kanssa.
Ymmärrän täysin papan rakkauden hevosurheiluun, kasvat eläimien ympäröimänä ja ymmärrät niistä yhtä ja toista. Tämä raviharrastus on ollut vahvasti läsnä myös minun elämässäni, varsinkin lapsuudessani. Ravien aikaan lapsenlapset lahjottiin tikkarirahoilla olemaan hiljaa tai leikkimään saunassa. Saunan lauteilla olikin käynnissä usein opetustunteja. Oppilaat istuivat lauteilla ja opettaja piti tuntia saunan ovensuulta Soile-tädin vanhoista koulukirjoista.
Jotta raveista ei jäisi mitään varmasti näkemättä, ne tietenkin nauhoitettiin ja katsottiin uudestaan. Vihkoon tehtiin merkintöjä siitä, miten kukin hevonen oli juossut. Suurinta huvitusta meistä lapsista oli varmasti kuvitella yhdessä papan kanssa mitä kaikkea tekisimme niillä rahoilla, jotka raveista voitettaisiin.
Kiven heiton päässä kodistamme on ravirata ja Joensuuhun muutettuamme olen miettinyt aina raviradan ohi mennessäni, että haluaisin joskus siellä käydä. Minulla on lämpöisiä lapsuusmuistoja raviradan katsomosta, oli tainnut pappa ostaa tikkarinkin, että istuisin hiljaa vieressä penkillä.
Koska
tässä aikaisemmassa postauksessani päätin ruveta toteuttamaan ja kokeilemaan niitä juttuja, joita mietin usein vain tekeväni, pääsi tämä ravihaaveeni helposti mukaan kivaksi tekemiseksi.
Olen jo näin lyhyenä aikana oppinut, että jos jotain haluaa tehdä, se todellakin kannattaa kirjata ylös. Katsoin milloin ravit taas alkavat, laitoin sopivan ajan kalenteriin ja pyysin kaidemiehen mukaan totoamaan. Voitte ehkä kuvitella kuinka innoissaan kaidemies oli tästä ideasta... mutta pointsit kotiin siitä, että kaidemies on aina mukana tukemassa ja kokeilemassa juttuja, joihin yllytän.
Jos sinäkin aina haaveilet juttujen tekemisestä, mutta et saa aikaiseksi, niin neuvon tekemään näin:
1) Kirjaa ylös paperille asiat, joita haluta tehdä.
2) Aseta realistinen aikaraja johon mennessä toteutat haaveesi.
3) Ala tehdä unelmistasi totta.
Meistä ei tule kaidemiehen kanssa intohimoisia raviharrastajia, mutta olen onnellinen, että viimein toteutin tämän unelmani, koska enää minun ei tarvitse miettiä minkälaista siellä on näin aikuisena. Jos itse totoaminen olisi yksinkertaisempaa, voisin vannoa, että raveissa pyörisi enemmän porukkaa. Näitä järjestelmiä oli kuitenkin niin monta, että kokematon pelaaja oli kyllä aika kadoksissa systeemin kanssa. Tyydyimmekin pelaamaan vain kaksaria. Sain valita ensimmäiseen peliin kaksi hevosta ja tietty otin ne hepat taululta nimien perusteella. En kuitenkaan suosittele tätä taktiikkaa, vaikka se hauskaa olikin. Suosittelen mieluummin katsomaan, kun hevoset tulevat esittelyyn ja tekemään veikkauksen vasta viimeisillä peliminuuteilla.
Onkos siellä intohimoisia raviharrastajia tai oletteko koskaan käyneet raveissa?
-Elena
