Liian usein haaveilen tekeväni jotain, mutta en vain saa aikaiseksi aloittaa. Asiat lykkääntyvät: "Sitten joskus", -aikaan, mikä taitaa pikemminkin tarkoittaa: "Ei koskaan", -aikaa.
Nyt voin ylpeänä ilmoittaa kuuden vuoden sitten jossittelun jälkeen olevani onnellinen suksien omistaja.
Mutta miksi suksien ostamisesta on tehty niin vaikeaa? Varsinkin jos haluaisi hiihtää sekä perinteisellä- että luistelutyylillä? On omat sukset, sauvat ja monot molemmille tavoille. Vanhaan hyvään aikaan oma kenkä kävi monoksi ja mentiin!
Koska suksien osto ei ollut mikään pieni investointi, mietin tosi tarkkaan hankintaani vielä kaupassakin... että onko se hiihto haaveista huolimatta mun juttu, kun edellisestä hiihtokerrastakin oli kerennyt kulumaan aikaa 17 vuotta. Lopulta päädyin perinteisen tyylin varusteisiin, jotka olivat edukkaammat ja päätin investoida luisteluhiihtovermeisiin vasta: "Sitten joskus", mikäli hiihtämisestä tulisi mieluisa harrastus.
Turhaan pelkäsin, että en pitäisi hiihtämisestä! Viiden minuutin lykkimisen jälkeen suupielet oli kohti taivasta! Vetelin ihan onnessani menemään ja nauroin välillä yksinäni ääneen. Oli siinä mummoilla ja papoilla ihmettelemistä, muita ei päiväsaikaan tullut laduilla vastaan.
Kolmen päivän hiihtosaldoksi on kertynyt jo 50 kilometriä. Vauhtia ei ole hidastanut vasen kantapääkään, joka on tapetoitu rakkolaastareilla! Mikään kipu ei tunnu missään, koska tämä laji taitaa olla se minun juttu! Nyt vaan toivotaan, että hiihtokelejä riittäisi mahdollisimman pitkään!
Onko muita hiihtämisestä innostuneita? Kiinnostaisi kovasti tietää näin "aloittelijana", että minkälaista keskinopeutta painelette menemään? Niin ja onko teillä luistelu- vai perinteisentyylin sukset?
Ja teille kaikille, jotka haaveilette samasta kuin minä: "Menkää ostamaan ne sukset!"
-Elena