Yötä. Päivää.

Istuudun pelkääjän penkkiin ja suljen perässäni mustan bemarin oven.

Iskä peruuttaa auton pihasta.

Katson takapenkille. Kassu on turvallisesti vöissä.

Joulupäivä.

Matka Kangasalle voi alkaa.

Tästä biisi soimaan.

Tämä vuosi alkaa olla taputeltu.

Parasta, että kaidemiehen reissutyöt loppuivat taas Jouluun ja yhtä parasta,

että minulla alkoi myös Joulun vapaiden jälkeen kesäloma!

Vielä siistimpää ehkä, että ollaan ensimmäistä kertaa kymmenen vuoden sisällä 

 kaidemiehen kanssa kokonainen kuukausi lomalla samaan aikaan. 

Kaikkea sitä kanssa.

Kyllä tässä ihan onnesta voi olla soikeana.

Katsellaan kuumeisesti äkkilähtöjä, jos sitä johonkin lämpimään karattaisiin kahdestaan.

Kiitos teille kaikille ihanaisille ja ihan miehillekin, 

jotka jaksatte keikkua meidän messissä mukana.

 Toivon teille kaikille äärimmäisen loistavaa vuotta 2016!

Sydämellä, Elena

Ps. Osa kuvista Suoramajärven lenkiltä auringonnousun aikaan,

oli mahtava kuutamo :)

Ja osa kuvista napattu, kun käytiin kaidemiehen kanssa syömässä ensin

Ruby & Fellasissa ja sen jälkeen Plevnassa katsomassa uusin Star Wars.

Saatettiin vielä eksyä käymään Teerenpelissäkin, iskä oli siellä alakerrassa milongassa.

Tampereen jouluvalot oli aivan mahtavat! Harmi, että nappasin niistä vain pari kuvaa.

Inside out

Tutustuimme Jouluna uuteen perheenjäseneen.

Sileäkarvaiseen noutajaan nimeltä Pilkku.

Kälyn kuusi kuukautinen valopilkku sulatti meidän kaikkien sydämet.

Luvattiin ottaa tämä sukkia, boksereita ja lenkkareita varasteleva musta

karvaturri aina tarvittaessa hoitoon.

Ensimmäisenä aamuna Laura tuli juuri Pilkun kanssa lenkiltä ja pesi sen kuraiset tassut.

Kysyin Pilkulta, että:

"Tiedätkö haisevasi märältä koiralta?"

Pilkku vastasi siihen tunkemalla märän kuononsa yöpaitani alle takalistooni ja katsoi sitten silmiin:

"Tiedätkö miltä sinä haiset?"

Oltiin heti kavereita.

En pysty vastustamaan koiraa jolla on niin hyvä huumorintaju.

Tästä biisi soimaan.

 Kasperkin ilmoitti, että:

"Pilkku on paras kaverini."

Poika jolla on ollut pienestä pitäen pelko koiriin.

Ja Topias oli tietty onnellisena aina lenkittämässä poikaa.

Minusta on parasta, että on olemassa käly, joka ottaa itselleen näin ihanan koiruuden.

Pilkusta oli jo lyhyenä aikana meille kaikille niin paljon iloa,

että voin vain kuvitella kuinka onnelliseksi se tekee Lauran lisäksi 

meidät muutkin tässä vuosien varrella. 

Sydämellä, Elena