Elämä ei koskaan ole sellaista miltä se näyttää kuvissa.
Kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ei koko totuutta.
Yksi kuva on vain yksi silmänräpäys.
Ihmiset liikkuivat räpäyksien jälkeen, suut käyvät, mutta lausettakaan ei kuulu pysäytetyistä hetkistä.
Kolmetoista silmäräpäystä tekstin alapuolella.
Kuvat eivät kerro juuri mitään tästä päivästä, muistakaan päivistä, mistään retkestä tai hetkestä.
Meidän elämästä.
Kuvilla luodaan mielikuvia.
Mielikuva tästä päivästä jonka vietimme.
Minun mielikuvani päivästämme.
Totuus ei ole koskaan yksinkertaista, yksinkertainen on vain totuudenmukaista.
Ensimmäistä kuvaa ottaessani hädin tuskin pystyin kävelemään kaidemiehen perässä.
Olin venäyttänyt selkäni reenatessani pari päivää aikaisemmin ja se haittais menoa viikon päivät.
Sitä ei näy näissä kuvissa.
Eikä sitäkään, että kaidemies on tarjoutunut ottamaan samasta syystä reppuni kantaakseen.
Toista kuvaa ottaessani valuin niin paljon hikeä kiipeämisen jälkeen, että sitä tippui silmiin.
Kolmannen kuvan on ottanut Kasper.
Kuva ei liity patikointipäivään, kuvan ottajakin oli sillä hetkellä Turkissa,
mutta fiilis oli samanlainen ja vaatetuskin lähestulkoon.
Tänä kyseisenä päivänä olimme matkalla kalamarkkinoille.
Kuva kymmenen on samaa sarjaa.
Neljännen kuvan vasemmanpuoleinen makkara ei ole meidän, sitä paistaa mies,
joka istui vaimonsa tahikka naisystävänsä kanssa saman taukopaikan äärellä.
Nainen joi teetä ja laittoi siihen hunajaa, joka löytyi miehen povitaskusta.
Kuvassa 5 ja 8 olemme jo Ukkokolilla ja patikoineet koko lenkkimme.
Parikymmentä virkistyspäivää viettävää ihmistä pitävät kovaa meteliä keskenään vieressämme,
osa porukasta tuli meitä vastaan ylös kiivetessämme ja loput ovat eksyksissä heistä ylhäällä.
Joimme kahvia kuksista, jotka lainasimme lapsiltamme.
Kahvit keitin kotona termariin ja kahvimaito ostettiin Kolinportilta.
Kassalla oli nuori nainen, jonka naamassa oli valehtelematta kaksikymmentä lävistystä.
Omaa silmääni tämä häiritsi,
mutta kaidemies oli tapansa mukaan rakastettavan suvaitsevainen ja sanoi jotain tyyliin:
"Kaikilla on oikeus olla omannäköisiään."
Totta.
Kuvat kertovat omaa tarinaansa, mutta kuvista puuttuu monta kertomatonta tarinaa.
Kuten sekin, että pidimme kaidemiehen kanssa kokonaan puhelittoman ja tietokoneettoman päivän.
Suosittelen kokeilemaan, äärimmäisen virkistävää.
Sydämellä, Elena
