Istuin perjantaina torilla penkillä syömässä kesän ensimmäistä ykköskioskilta ostettua mango-melonijädeä. Viisissä kymmenissä oleva nainen kysyi kohteliaasti, että saako hän istua viereeni penkille, sanoin tilan riittävän. Sen jälkeen käyty keskustelu jäi mieleeni tosi pitkäksi aikaa ja edelleen keskustelun ajatteleminen hymyilyttää. Miten paljon voimia voikaan saada tuntemattoman ihmisen kanssa käydystä keskustelusta.
Jotenkin tuntui siltä, että kaikki elämän palaset loksahtelevat paikoilleen. Ihan kuin rakentaisi elämäänsä 5000 palapelin paloista ilman ohjetta ja alkaisi hahmottamaan mitä pitkään rakennetusta kuvasta on tulossa.
Ja tällä naisellakin oli paikkansa siinä.
Aurinko paistoi ja lämmitti poskia, nauroimme, jäätelö suli suussa, ohitse käveli ihmisiä, kaksoset istuivat todennäköisesti oppitunnilla pulpeteissaan, kaidemies körötteli ehkä jollain työautolla satojen kilometrien päässä ja minä istuin siinä tämän naisen kanssa ja rintaan ihan fyysisesti koski olla onnellinen.
Torilla käydyn mieltä kohottavan keskustelun lisäksi on lenkkeilty ja pyöräilty, käyty Areenalla Zci Festeillä, otettu varaslähtö vappuun syömällä tippamunkkeja ja mitä muuta vielä!
Mitäs te olette puuhailleet? Kevättä rinnassa?
Sydämellä, Elena