Fillaroitiin sunnuntainan kaidemiehen kanssa lenkki, kaksosilla oli sillä aikaa skuuttitreffit.
Olen polkenut jo aika pitkään töihin pyörällä ja nyt, kun hopeatoffee on pihassa,
olen yhtenä aamuna viikossa turvautunut dieselin voimaan.
Olin ihan satasella varma, että pieksen aviomiehen tässä lajissa, poljin ja poljin ja jokin siinä vaan takkusi,
punainen takin selkämys näkyi aina vain kauempana.
Mietin, että miten nyt näin huonossa kunnossa olen. Hyvä, että eteenpäin pääsin,
kunnes polkimet alkoivat klonksumaan kummallisesti.
Polkimet alkoivat tulla ulos koko rungosta, että ehkä olenkin tavallista parempi polkija.
Kaidemies antoi herrasmiehenä fillarinsa alleni ja
polki itse hikipäässä takaisin skuuttauspaikalle meikäläisen pyörällä.
Vikaa ei saanut siinä paikassa korjatuksi,
eteenpäin pääsi polkemalla reilusti taaksepäin eteenpolkemisen välillä.
Haaveilin tietty heti siinä paikassa hankkivani uuden fillarin, en maastopyörää,
vaan jonkun kauniin menopelin, sellaisen naisellisemman.
Olen vähän ihaillut stålhasteneita, miellyttävät silmää oudon paljon.
Näen itseni fillaroimasta tuollaisella kaupungilta kotiin, edessä olisi sellainen kiva kori,
mihin voisi heittää käsilaukun tai ostokset.
Huoh, haaveillaan vielä ja korjataan pyydetään kaidemiestä korjaamaan vanha fillari.
Onkos teillä tiedossa jotain muita nättejä fillareita?
Jopokin on tietty ihan nätti...mutta mutta.
Sydämellä, Elena
