New detail in kitchen

Yksi ehkä lempparein yksityiskohta keittiössämme on ruokakomeron liitutaulumaalilla maalatut ovet.

Pienessä yläovessa on tuollainen pysyvämpi mietelause ja 

isommassa ovessa on ollut kätevästi viikon menomme.

[Aikaisempi postaus aiheesta täällä.]

[Ruokakomeron ovien tuunauspostaus täällä.]

 Kuitenkin isomman oven alaosa on näyttänyt mielestäni jotenkin orvolta ja keksin sinne päivityksen.

Ovea päivitellessäni siirsin kalenterimmekin jo marraskuun puolelle.

 Ihana sammutuspeitekin on löytänyt paikkansa ruokakomeron oven vierestä.

 [Tietoa sammutuspeitteestä täällä.]

Kasper oli heti innoissaan näistä.

Omasta mielestänikin tällaisella aika simppelillä jutulla tuli taas uutta kivaa ilmettä.

Miltäs näyttää teidän silmäänne?

Katseltuani näitä kuvia, kaivoinkin heti imurin erille.

Noh, sellaista se elämä on, välillä on murusia lattialla.

Sydämellä, Elena

Same old story

 Meillä syödään aika luvattoman usein tortilloja,

kerran viikossa varmaankin.

 

En vaan pääse yli siitä miten hyviä ne ovat ja kuitenkin oikeasti ihan terveellisiäkin, 

kunhan ei nyt ihan hirveästi ripottele juustoa sekaan ja muistaa salaatit ja kurkut väliin.

Yksi parhaimmista seikoista on tietysti,

että nämä ovat poikien lempiruokaa ja he auttavat mielellään niiden valmistuksessakin.

Kassu oli tällä kertaa jauhelihavastaavana ja oikein maistuvat pöperöt sai aikaiseksikin.

Yritän ottaa mahdollisimman paljon poikia mukaan ruoanlaittoon,

 kattamiseen, pyykinpesuun ja muihinkin kotihommiin mukaan.

Yhdessä ne kaikki hommat sujuu aina mielekkäämmin.

Tietty toivon samalla, että pojat saavat taitoja selviytyä sitten joskus omillansa.

mielestäni on todella tärkeää osata paistaa jauhelihaa, keitellä perunoita,

niitä ihan perusjuttuja ruoanlaitossa ja miksei vähän bonusjuttujakin, 

joilla voi sitten vaikka tulevaa puolisoa hemmotella.

Tykätäänkö teilläkin tortilloista?

Ps. Eikös Kassu asetellutkin kauniisti omat kurkkunsa?

[Kuvat 8 ja 10]

Sydämellä, Elena

Veitsenterällä: Hunajaiset lisukekasvikset

 1. Pese porkkanat.

 

2. Leikkaa samanpituisiksi paloiksi.

3. Veistele puikuloita.

Ylijäämät voi ottaa talteen ja laittaa kasviskeiton pohjaksi.

4. Leikkaa sitten puikulat vinosti halki.

5. Esikeitä porkkanat ja lantut.

Asettele uuninkestävään tarjoiluastiaan ja laita ruokalusikallinen hunajaa, 

sekä hitusen rosmariinia joukkoon.

Käytä 200 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Nämä kasvikset sopivat erinomaisesti vaikka possun kanssa.

 Jos ei halua kikkailla, niin riittää ihan, 

että kuorii kasvikset ja pilkkoo samankokoisiksi paloiksi.

Sydämellä, Elena

Herrat harava ja harja: Naurukylpyjä

 Oli tavallinen keskiviikko keskellä viikkoa.

Aurinko paistoi monen pimeän ja sateisen päivän jälkeen ja kaikkia kolmea hymyilytti korviin asti.

 Lapset harjasivat ja haravoivat äidin hyvin ennen,

kuin laittoivat hänet naurujen saattelemana nukkumaan.

Mitäs teidän keskiviikkoonne?

Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan!

Sydämellä, Elena

Veitsenterällä: Kullanrapeat lohkoperunat

 1. Pese rosamundaperunat, leikkaa halki ja lohkoiksi.

2. Asettele leivinpaperin päälle uunipellille ja lorauta noin desin verran oliiviöljyä pintaan,

kääntele potut vielä hyvin niin, että öljyä menee jokapuolelle.

Tyrkkää ne sitten 225 asteiseen uuniin ja

 anna kypsyä puolisen tuntia käännellen ne noin puolessa välissä paistoaikaa. 

 3. Mausta kullankeltaiset lohkoperunat murennetulla sormisuolalla.

Nam! Teen aika usein itse lohkoperunoita.

Nämä ne vain ovat niin helppo tehdä ja pieksevät pakastealtaasta löytyvät valmisperunat sata nolla.

Suosittelen lämpöisesti testaamaan ja rakastumaan!

Pottuihin voi käyttää ihan tavallista ruokaöljyäkin mikäli kaapista ei oliiviöljyä satu löytymään.

Sydämellä, Elena