Olemme nauttineet viimeiset päivät kahvivieraista ja takapihatouhuista.
Tänään nukahdin pihakeinuun ja
huomenna selvinnee kuinka monta itikkaa kerkesi tikkaamaan kroppaani unien ajan.
Nuorempi poika on tuijottanut tiiviisti lintukirjaa ja katsellut kaukoputkella Jokiasemalla tipuja.
Toivon, että elämäni Aku Ankkana helpottaisi räpylöideni osalta,
löydettyäni neliapilan.
Muistan kuinka monta hetkeä olen viettänyt nenä kiinni nurmikossa nelilehtistä apilaa metsästäen.
Olin varma, että niitä ei ole olemassakaan ja siinä se sitten tuijotti minua ruohonkorsien seasta,
kuin olisi odottanut minua siinä aina.
Olen kyllä aika Hannu Hanhi ilman apiloitakin
viereisessä makuuhuoneessa on pari sellaista kultakimpaletta, että!